Länsirannikon Uutiset West Coast News Suomalaisia uutisia ja tapahtumia Kanadan länsirannikolla Finnish news and culture from the west coast of Canada Toukokuu 2009 May 6540 Thomas Street, Burnaby, BC V5B 4P9 Canada ARTIKKELIT • SPECIAL ARTICLES Kokemuksiani talvies... 4 Yours in Sport 7 Kirsti Harceg Läksiäisjuhla 8 Kevätjuhla 9 Ron Höglin 10 Piispa ja rouva Laulaja 14/15 KOLUMNISTIT • REGULAR COLUMNS Paulan pakina 4 Northern Lights 10/11 Jonathan’s Journal 11 Kirkot 14 Perheuutiset/Family News 15 Kaarinan kuvat 15 VALUUTTAKURSSI • CURRENCY RATES 25.04.2009 Euro CAD = 1.60 Euro USD = 1.32 USD CAD = 1.21 ILMOITUKSET • ANNOUNCEMENTS Hilpeätä Vappua kaikille! Happy May Day! …Tuuli hiljaa henkäilee, aalto vapaa välkkyilee, pikkulintu suruton laulelee; Nyt kevät on! Kuva: MLH HISTORY OF THE EUROPEAN FESTIVAL The first European Festival took place in 1998 in Vancouver. This was in response to a perceived lack of European cultural opportunities for Vancouverites to explore close to home. Ten countries participated. In 1999, twenty European countries participated on Granville Island. Proven to be a success, 26 countries joined the festival in 2000 with an attendance of 3000 visitors. In 2001, the festival was held at the Scandinavian Community Centre in Burnaby (currently the preferred venue) with an attendance of 4000 people, in spite of rain. Since then, the festival has attracted over 5000 people annually with the participation of many more European countries. 12TH ANNUAL EUROPEAN FESTIVAL SATURDAY, MAY 30, 2007 Come and experience the diverse “flavours” of 30 European countries - all under one roof… • Food - Drink - Music - Dance - Costumes - Children Entertainment • European Marketplace, Cultural Display Scandinavian Community Centre, 6540 Thomas St., Burnaby For more information visit: www.eurofestbc.ca • Info line: 1-866-749-9208 Admission: Children under 12 free; $7 regular gate entrance gives you full access all day and night for the festivities. Start of Festivities: 10:00 am. • Cultural Displays: 10:00 am. — 6:00 pm. • Night Dance: 9:00 pm. – 1:00 am.
Transcript
Länsirannikon UutisetWest Coast News
Suomalaisia uutisia ja tapahtumia Kanadan länsirannikollaFinnish news and culture from the west coast of CanadaToukokuu 2009 May 6540 Thomas Street, Burnaby, BC V5B 4P9 Canada
ARTIKKELIT • spEcIAL ARTIcLEsKokemuksiani talvies... 4Yours in Sport 7Kirsti Harceg Läksiäisjuhla 8Kevätjuhla 9Ron Höglin 10Piispa ja rouva Laulaja 14/15
…Tuuli hiljaa henkäilee, aalto vapaa välkkyilee, pikkulintu suruton laulelee; Nyt kevät on!
Kuva: MLH
History of tHe european festivalThe first European Festival took place in 1998 in Vancouver. This was in response to a perceived lack of European cultural opportunities for Vancouverites to explore close to home. Ten countries participated. In 1999, twenty European countries participated on Granville Island. Proven to be a success, 26 countries joined the festival in 2000 with an attendance of 3000 visitors. In 2001, the festival was held at the Scandinavian Community Centre in Burnaby (currently the preferred venue) with an attendance of 4000 people, in spite of rain. Since then, the festival has attracted over 5000 people annually with the participation of many more European countries.
12tH annual european festival saturday, May 30, 2007Come and experience the diverse “flavours” of 30 European countries - all under one roof…• Food - Drink - Music - Dance - Costumes - Children Entertainment• European Marketplace, Cultural Display
scandinavian Community Centre, 6540 thomas st., Burnabyfor more information visit: www.eurofestbc.ca • info line: 1-866-749-9208Admission: Children under 12 free; $7 regular gate entrance gives you full access all day and night for the festivities.Start of Festivities: 10:00 am. • Cultural Displays: 10:00 am. — 6:00 pm. • Night Dance: 9:00 pm. – 1:00 am.
Kokouset Joka kuukauden 3:s torstai klo 19:00, Scandinavian Centerillä • Meetings Every month on the third Thursday, 7pm, Scandinavian Centre.
YHTEYsHENKILÖT/cONTAcTs | 2009–10Bingo Riitta Enridge 604 526 0172FinnFun School Marja Mattila 604 515 4257Finland House Society Marja Wilson 604 913 7832Fish and Game Club Kalevi Itkonen 604 430 5330Huvitoimikunta/Entertainment Lindsay Krause 778 294 5650ikäihmisten Yliopisto/Seniors’ University Ella Saarinen 604 324 4608Kalevan Sointu Kantele Group Eva Kangas 604 294 2777Kirjasto/Library Leena Kelly <[email protected]>Korsukuoro Immo Koivisto 604 536 9242KSK Kyösti Sutela 604 435 3212Länsirannikon Uutiset/West Coast News Marja-Liisa Hassinen 604 324 5116Purpurit Reta Staley 604 433 9853Sotaveteraanit/War Veterans Mike Rautiainen 604 325 7042Urheilu/Sports Kaarina Ramsay 604 728 6572
Vancouver Finlandia Club perustettiin vuonna 1971 yhdistämään ja valistamaan Brittiläisessä Columbiassa asuvia suomalaisia sekä
kehittämään heidän ruumillista ja henkistä
hyvinvointiaan ja tekemään Suomea tunnetuksi kanadalaisille kuten myös Kanadaa ja sen kulttuuria suomalaisille.
Vancouver Finlandia Club was formed in 1971 to integrate and enlighten the Finnish population in British Columbia in order to improve the well-being of its members, both in body and spirit, and to make Finland known to Canadians as well as Canada and its culture known to Finnish people.
BINGO! BINGO! BINGO!Boardwalk Gaming Centre
7155 Kingsway, Burnaby, BC Avoinna päivittäin / Open Daily
Ensimmäinen istunto / First sitting: 11am – 2:15 pmToinen istunto / Second sitting: 2:30 – 5:45 pmKolmas istunto / Third sitting: 6:30 – 9:45 pmMyöhäisistunto / Late sitting: 10:00 pm
Kannattamalla Boardwalk Bingoa kannatat myös Vancouver Finlandia Clubin toimintaa. Klubissa on monia aktiivisia toimintaryhmiä, jotka saavat tukea juuri näistä bingon tuloista, kuten esim. Kansantanssijat, Kirjasto, Suomenkielen koulu,
Musiikkiryhmät, Länsirannikon Uutiset, jne.
Support Boardwalk Bingo and help the Vancouver Finlandia Club at the same time. Funds go toward
many programs – such as the national dancers, library, language classes, music groups, West Coast News, etc.
Bingon pelaajat! / Bingo Players! Boardwalk Gaming Centre
odottaa teitä! / is waiting for you!Vancouver Finlandia Club acknowledges the
financial assistance of the Province of British Columbia
Vancouver Finlandia Clubin
PURPURITScandinavian Centre, 6540 Thomas Street, Burnaby
Reta - 604 433.9853
Vancouver Finlandia ClubinKIRJASTO
avoinna Centerin aukioloaikoinaLisätietoja: Leena Kelly - 604 926 3311
SOTAVETERAANITVeteraanit kokoontuvat joka kuukauden toinen keskiviikko, kello 12:00. Scandinavian Centre, 6540 Thomas Street, Burnaby, BC
Puheenjohtaja: Mike Rautiainen 604 325 7042Sihteeri: Eino Kyynäräinen 604 942 9321
IKÄIHMISTEN YLIOPISTON OPINTORYHMÄ
Ikäihmisten Yliopiston Opintopiiri kokoontuu tiistaisin klo 2.oo pm, 2230 Harrison Dr,
kirjastossa. Kaikki tervetulleita.Yhteyshenkilö Ella Saarinen
puh./tel. 604 324 4608
Huomio: kirjaston käyttäjät!Olkaa hyvä ja soittakaa Scandinavian Centren toimistoon, ennen kirjastoon saapumistanne varmistaaksenne, että Suomi huone on auki.
Kiitos!
Attention: library users! Please call the Scandinavian Centre before you visit to ensure the Library is open. Thank you.
604 294 2777
Suomen Sotaveteraaniliiton Länsi-Kanadan sosialineuvojaksi on valittu: Immo Koivisto 6540 Thomas Street, Burnaby, BC V5B 4P9 Puh.: 604 536-9242
Sotaveteraanileskien ja puolisoiden avustus ja tukihakemukset, jotka tulee lähettää Kanadan piirin kautta Suomen Sotaveteraaniliittoon Suomeen. Näiden lisäksi sosialineuvoja hoitaa muutkin veteraaneja koskevat asiat Länsi-Kanadassa.
VANcOUVER FINLANDIA cLUB JÄsENKAAVAKE/MEMBERsHIp FORM | 2009–10
o Uusi jäsen/New membero Vanha tilaus/Renewal: # _________________________________
Shekki nimellä/Write cheques to: “Vancouver Finlandia Club”Lähetä kaavake ja maksut / Send application & dues to:Vancouver Finlandia Club, Attn: Marita Kareinen6540 thomas Street, Burnaby, BC V5B 4P9 CanadaTiedustelut/For inquiries call: 604 931 2516
Oletko suorittanut VFC’n vuotuisen jäsenmaksusi. Jäsenetuna Pohjois-Amerikassa asuville kuuluu Länsirannikon Uutiset lehti (ei opiskelijoille/lapsille). Elinaikaisjäsenyyden hinta $175 ja saat Länsirannikon Uutisten kestotilauksen. • Please send in your membership dues on time. Free West Coast News subscription included for North American members (except students/children). A lifetime membership is $175 and receive The West Coast News always.
toUKoKUU 2009 MAY �
Länsirannikon UutisetWest Coast News6540 Thomas StreetBurnaby, BC V5B 4P9 Canada604 324-5116Sähköposti/Email: [email protected] www.vcn.bc.ca/vfc/the_west_coast_news.htm
Julkaisija/Publisher: Vancouver Finlandia ClubToimittaja/Editor in Chief: Marja-Liisa HassinenDesign: David LaulainenRahastonhoitaja/Treasurer: Katja YipLehtipaino/Printing: Horizon Publications Ltd.Typefaces for West Coast News generously provided by:Tomi Haaparanta, Suomi Type Foundry • www.type.fiKasarmikatu 26 E 59, 00130 Helsinki, Suomi Finland“That” / “Tee Franklin” / “Tang” – Thank you, Tomi!
LÄNsIRANNIKON UUTIsET / WEsT cOAsT NEWs TILAUs / OsOITTEEN MUUTOs sUBscRIpTION / ADDREss cHANgE
Lehteen tarkoitettu materiaali tulee olla toimituksessa viimeistään joka kuukauden 20 päivään mennessä sähköpostina.
Please, send all material for West Coast News by the 20th day of each month. Ads in Adobe Acrobat PDF, articles in MS-Word DOC, photos in JPG or TIF. E-mail to: [email protected]
DO NOT EMBED GRAPHICS IN EMAIL OR WORD
TILAUsHINNAT / sUBscRIpTIONs
Kanadassa: 1 vuosi: $ 40 (sisältäen GST ja lähetys)UsA, suomi ja muut maat: $ 50 CAD(sisältäen lentopostikulut ulkomaille)
canada: 1 year: $ 40 (incl. GST and postage)Us, Finland and International: $ 50 CAD(price includes Air Mail)
Lehti ilmestyy 11 kertaa vuodessaTammi-helmikuun lehti on kaksoisnumero
Paper comes out 11 times per yearJanuary and February is a double issue
6540 Thomas street, Burnaby, Bc V5B 4p9call 604 294-2777 for further info • Fax 604 294-5932
OFFIcE HOURs: Tuesday through Friday: 12 noon to 7 p.m. Saturday: 10 a.m. to 2 p.m. • Sunday & Monday: ClosedContact the office if you wish to have bulletins e-mailed or faxed to you.
Mailouts only by individual societies to their members. Membership fees are very low!
May 08 (Fri) scandinavian seniors 55+ Luncheon 12 noonMake new friends & visit with old friends. Bring a plate of sandwiches or cakes/slices to share & pay $2 towards coffee
and expenses. Or, if you prefer not to bring food to share, pay $5.
Happy Mothers Day – sunday May 10th !
May 13 (Wed) scandinavian Business club Dinner Meeting 6:30 pm cocktail hour; 7 pm Dinner Network with your fellow Nordic business people and enjoy interesting speakers.
For membership info or to attend as a guest, contact Bjarne 604 528 9290 or Jan Nordin 604 551 7512
May 23 (sat ) Finn-Fun camp for the Day – for information please call Marja Mattila 604-515-4257
May 23 (sat) 11 a.m. our Viking ship Munin in New Westminster’s Hyack parade. Ride or walk with us in the parade in a Viking costume or national folk costume. Pre-booked participants will assemble by 10 a.m. beside the ship at 8th & 8th New West. Children 8 yrs & older may walk in the parade. Younger ones may ride
in the ship. Any kids under 10 yrs must be accompanied by an adult. Call Sonja by April 27at 604 294 2777 for sign-up, time or other details. Ship decorating help appreciated! Pancake breakfast for participants must be reserved in advance.
May 30, Saturday - European Festival – Gates at 10 a.m.. for a day of entertainment & activities.Discount tickets available from the office or your country’s rep at $4 each in limited numbers.
Tickets at the Gate $7 (Kids under 12 yrs free). Cultural displays from 35 countries, ethnic food booths, onstage entertainment, childrens’ tent, beer garden, marketplace. Evening dance admission included in your Gate ticket. www.
eurofestbc.ca check website for details & entertainment schedule & various tents’ closing times.
Midsummer Festival Midsummer festival website www.scandinavianmidsummerfestival.orgJune 20 - 21 scandinavian centre’s annual Midsummer Festival Family Days
Theme: “Sunshine & Song” Guest country: Mexico Special childrens’ entertainment including Charlotte Diamond & also for special Father’s Day events.
Fri 19th – Midsummer Bash for Youth & Younger adults, 19yrs plus (festival grounds not open until Saturday) sat 20th- 11 a.m. to 8 p.m. flag parade, national anthems, onstage entertainment, dance around the Maypole,
cultural displays, food, Scan deli, beer garden, salmon bbq, Followed by dancing, songs around the bonfire, & more dancing to live band until 10 p.m.
sun 21st - festival activities & display areas continue 11a.m. till 4p.m. followed by a “Tribute to Jussi Bjorling” Concert featuring Richard Tyce. Richard received a standing ovation for his outstanding performance as part of the entertainment
at Midsummer 2008. So you will definitely want to come and enjoy this full-length concert.
FINNIsH LANgUAgE cLAssEsAdults & children: contact Marja [email protected]
FOLK DANcE gROUps Purpurit Finnish Folkdancers: Practice Tuesday evenings. Contact Reta Staley [email protected]
Scandinavian Folk Dancers: Contact: Wendy 604 685 7405 or www.vcn.bc.ca/scandi
Be kind to the environment: we ask that our member clubs try NOT to use styrofoam cups or plates as they never dissolve & fill up our garbage dumps. Use the china cups here for your free use… just wash & put away. Or purchase paper/cardboard plates & cups if you must have disposables. Also, remember to rinse out & recycle
any glass jars, cans, plastic bottles… we have recycle bins here for them or you can take them home to put into your own re-cycling bins for pick-up. DO NOT put them in the garbage here or in our dumpsters. Thank you!
spRINg EVENTs 2009please see website for more: www.scandinaviancentre.org/Trellix/events.htm
volunteers needed for MidsuMMer festival June 19–21, 2009Volunteers are needed for various areas so that the Midsummer Festival can continue to be the huge success that it has been!There are 4 basic categories where we need volunteers:
1. Food services
2. Kids activities
3. Customer service
4. Pre and post festival set-up and take down
Students! This is a great opportunity to receive credit for volunteer work. there are 3 ways to sign up to be a volunteer:
1. Email or phone the Midsummer Festival Volunteer Coordinator (Cathy Stenfors):
2. Visit the Midsummer Festival website: www.scandinavianmidsummerfestival.org
3. Phone the Scandinavian Community Centre: 604-294-2777
LäNSiRANNiKoN UUtiSEt • WESt CoASt NEWS �
KENKÄ ALE !Toukokuun 23 / 24
viikonloppuKaikki kengät normaalisti
$100 - $200 NYT vain $39.99 Naisten koot 5 -12 • Miesten koot 7 - 15
ShoE SALE!May 23 / 24 weekend
All shoes normally $100 + $200 now only $39.99
Women’s sizes 5 -12 • Men’s sizes 7 - 15
FANTASY GArdENS entinen Art Knapp’n kauppa near the old Art Knapp store
# 5 Road & Steveston Highway Richmond
paulan pakina
paula da silva
Tervetuloa punarintasatakieli!
TaLVi oN VihdoiNKiN takana ja pitkä talvi se olikin. En muista sellaista talvea, en edes vuosina 1966-67, jolloin asuimme Torontossa, uusina immigrantteina.
Kevään tulon todisti punarintasatakielen, eli “robin redbreast’in” tulo takapihalle. Niitä on monta ja ne kaikki lentelevät edestakaisin hakemassa uutta pesäpaikkaa poikasilleen. Niiden oranssi-väri on kaunis ja tuo mieleen Suomen punatulkun. Kat-soin niiden kauniin suomalaisen nimen aino Wuolle’n sanakirjasta.
Muurahaiset ovat myos liikkeellä ja niiden kanssa taytyy taistella, että ne pysyvät ulkona. ikävin niiden lajista on “carpenter ant”, ehkä suomeksi hevos-muurahainen. Ne ovat isoja ja mustia ja jopa purevat, jos astut niiden päälle paljas jalain. Ne viihty-vät lahonneissa puissa ja kannoissa, mutta pyrkivät myös lähelle asuinrakennuksia. Luulin päässeeni eroon niistä tavallisen pesujauhe-pulverin avulla, mutta näin yhden muurahaisen etupihalla ja jos niitä on yksi näkyvillä, niin pesän täytyy olla jossain lähellä.
Pesupulveri-neuvon löysin “google’ista”. Pulveria täytyy laittaa talon reunoille, kaikkiin rakoihin, kantoihin ja sinne missä niitä on näkynyt pesivän. Koko hoito täytyy ehkä taas uusia. on hyvä myös lisätä boric acid-nimista jauhetta, jonka muurahaiset sitten jaloissaan vievät pesäänsä ja tartuttavat jauheen muihin yksilöi-hin, myös kuningattareen.
Pesupulveri ei ole tietenkään haitallinen ympäristölle.Pienet muurahaiset saavat mielestäni olla rauhassa, kunhan eivät tule sisälle.Musta orava on käynyt pihalla päivittäin. Se on tervetullut myös. Seuraamme sen
touhuja keittiön ikkunasta ja tuuhean hännän viuhtaisu on yht’äkkiä aivan eri pai-kassa. orava on vikkelä ja varmaan aika kesy, sillä se ei hevillä lähde pois, jos avaa oven. Ruuan haku on silläkin mielessä, varsinkin nyt keväällä, kun varastot ovat tyhjiä.
on ilo katsella luontoa ja sen heräämistä ja olla itse mukana. Selkää särkee ja pol-via jomottaa, mutta tunnin tyoskentely puutarhassa tekee terää. Kun suoristaa selän ja hengittää uusia kevään tuoksuja, niin eiköhän kaikki vaivat unohdu.
Tässä kuussa vietetään Äitien Päivää. onnea paljon kaikille rakkaille äideille! on myös Suvivirren aika kuun lopulla.
Kesä alkaa!! Giddyup ja hurraa..
sodan ennakointia
EN oLE KoSKaaN ollut kovin kiinnostunut histo-riasta. historiankirjathan ovat täynnä vuosilukuja
ja kertomuksia sodista. Minua ovat kiinnostaneet paljon enemmän kirjat, jotka kertovat luonnosta: eläi-mistä, kasveista ja maisemista. Sodista tietenkin meille tärkein oli vapaussota, jossa oli kysymys itsenäisyy-destämme; ryssät ajettiin pois Suomesta. Tämän sodan johdosta minäkin sain syntyä vapaassa, itsenäisessä Suomessa.
Kesällä 1937 olin mukavan päivän jälkeen jo mennyt nukkumaan vintille, kun sisareni Laina juoksi hädis-sään ylös rappusia huutaen: ”Japani on hyökännyt Kiinaan, nyt tulee sota!” Minua ei tuo tieto kuitenkaan liikuttanut, tehkööt toisella puolen maapalloa mitä lystäävät.
Laina oli juuri kuunnellut iltauutisia. hän oli päässyt keväällä ylioppilaaksi Käkisalmen yhteislyseosta ja saa-nut reaalikokeessa täydet pisteet maailmanhistoriasta. Jo 1930-luvulla maailmalta oli alkanut kuulua pelot-tavia uutisia: poliittinen tilanne Euroopassakin alkoi kärjistyä. Minusta kuitenkin ainoa jännityksen aihe oli koulumenestykseni Käkisalmessa, jossa Sirkka-sisareni, veljeni Topi ja minä vielä kävimme koulua.
Varautumista sotaanRehtorimme hilma hiilos otti Käkisalmen yhteisly-
seossa keskikoulun viimeisen luokan opetusohjelmaan kouluhallituksen hyväksymän oppikoulujen väestön-suojelun peruskoulutuksen. olin lukuvuonna 1938–1939 viidennellä luokalla eli keskikoulun viimeisellä, jolla opetus aloitettiin. Väestönsuojelua opetti meille poikien voimistelunopettaja Viljo Laakio.
Tuohon aikaan puhuttiin yleisesti siitä, että sodissa käytetään taistelukaasuja. Tämä oli varmaan perua ensimmäisen maailmansodan ajoilta, jossa näitä oli ollut käytössä. Meille kotiin oli suojavälineeksi ostettu yksi kaasunaamari, joka oli sekä pelottavan että vähän huvittavankin näköinen. Koulussa väestönsuojeluopin tunnilla opetettiin muun muassa, miten voi itse val-mistaa kaasunaamarin. Tarvittiin pitkulainen, noin 30 sentin pituinen ja 10 sentin levyinen kangaspussi sekä
kuminauhaa, esimerkiksi sukkanauhaa, ja puhtaita hiiliä. Pussi täytettiin hiilillä ja ommeltiin kiinni, kumi-nauha kiinnitettiin pussin kumpaankin päähän. Näin kaasunaamari pysyi paikallaan nenän ja suun edessä kun kuminauha oli tiukasti pään takana.
harjoittelimme hiilipussin käyttöä juoksemalla koulun portaita ylös ja alas pussi päähän kiinnitettynä. Samalla meille neuvottiin, miten ilmahälytysäänen kuuluessa oli heti kiiruhdettava lähimpään väestön-suojaan. Kaasuhälytyksen tullessa oli väestönsuojan sijasta kiivettävä lähimmälle mäelle, koska kaasun (sinappikaasu) tiedettiin olevan ilmaa raskaampaa. Näin evästettyinä pääsimme toukokuun viimeisenä 1939 kesälomalle viettämään Kurkijoella mielestäni aivan normaalia kesää, tosin hyvin lämmintä.
Kesäkuussa kävin Sirkka-sisareni kanssa Ruposen linja-autolla Sortavalassa Karmalanhovissa, jossa sisa-remme Elsa oli nuori kartanonrouva. Kolmikerroksinen valkeaksi maalattu päärakennus oli Variksenmäki-ni-misen vuoren rinteessä, jossa lehtokerttu lauloi lehto-maisessa metsässä ja valkolehdokki ja kielo levittivät huumaavia tuoksujaan iltahämärässä.
Elsa vei meidät tutustumaan kauniiseen Sortava-laan ja sen upeaan ympäristöön Laatokan rannikolla. Tapasimme sisaremme ainon, joka oli Sortavalassa Laatokka-lehden kesäapulaisena. Laina-sisar oli jo mat-kustanut apteekkioppilaaksi Kuokkalaan, Terijoen itäpuolelle, kivenheiton päähän Neuvostoliiton rajasta ja lähelle Leningradia.
Neuvostoliiton nootit suomelleKesän 1939 loppupuolella Neuvostoliitto ryhtyi
lähettelemään Suomelle ikävänsävyisiä nootteja. Ryssä vaati meiltä Leningradin turvallisuuteen vedoten tuki-kohtia Karjalankannakselta, hangosta, Suomenlahden saarista ja Petsamosta.
Syyskuun 1. päivänä 1939 Sirkka aloitti Käkisalmes-sa lukion toiseksi viimeisen luokan. Minut ja Topin vanhempamme sen sijaan lähettivät hankalan poliit-tisen tilanteen vuoksi Elisenvaaran yhteiskouluun15 kilometrin päähän kotoamme. Kurkijokelaisella Eli-
senvaaran yhteiskoulun oppilaalla Rainar hakulisella oli jo ajokortti. isänsä hannes hakulisen (Kurkijoen osuusmeijerin masinisti) autolla hän kuljetti Topin ja minut päivittäin aamulla kouluun Elisenvaaraan ja illalla takaisin kotiin Kurkijoen kirkonkylään. Näin me syyskuussa kävimme koulua.
En pysty enää tarkoin muistamaan, missä 1939 syk-syn vaiheessa opetus Kurkijoen maamiesopistossa lo-petettiin. oppilaat lienevät suurimmaksi osaksi olleet sotaväen käyneitä, reservinupseereitakin oli jokaisella kurssilla. Reserviläisiä oli kutsuttu ylimääräisiin kerta-usharjoituksiin Suomen rajoille. Näihin joutuivat myös maamiesopiston oppilaat. Jo vuodesta 1929 alkaen maamiesopiston oppilaat olivat liittyneet Kurkijoen suojeluskuntaan. isämme, maamiesopiston lehtori, joka oli myös suojeluskuntaupseeri, oli vuosia toiminut suojeluskunnan ampumaharjoitusten johtajana otsan-lahden ampumaradalla.
Lokakuussa koulunkäynti keskeytettiin. J.K. Paasikivi ja Väinö Tanner matkustivat 9.10. junalla Moskovaan neuvotteluihin. Stalin ja Molotov olivat hankalia neu-vottelukumppaneita; neuvottelijamme joutuivat välillä matkustamaan kotimaahan saamaan lisäohjeita.
Sirkkakin tuli Käkisalmesta kotiin lokakuussa, sa-moin Laina Kuokkalasta. Sitten koulunkäynti taas aloi-tettiin 25.11. odotimme jännittyneinä mitä tapahtuisi. Kuulimme radion ylimääräisestä uutislähetyksestä 28.11., että Molotov oli toimittanut Suomen lähetti-läälle nootin, jossa todettiin Neuvostoliiton ja Suomen välinen hyökkäämättömyyssopimus puretuksi, koska Suomi ei ollut suostunut Neuvostoliiton vaatimuksiin.
sota alkaaMarraskuun 30. päivän aamuna ajoimme Elisenvaa-
raan mennäksemme kouluun. Koulun ovella seisoi rehtori, joka kehotti oppilaita palaamaan kotiin. hän kertoi, että ryssät olivat hyökänneet kaikilla rajoilla Suomeen aamulla klo 6:50 ja aloittaneet lentokoneil-laan ilmapommitukset. Sota oli alkanut.
Rainar toi meidät autolla kotiin. oli pelottavan epä-varma olo. Mutta kun kotipihalla näin isän pilkkomas-sa halkoja, tuntui jotenkin turvalliselta: isä oli kotona. isä ei myöhemminkään joutunut rintamalle, vaan oli koko talvisodan ajan Kurkijoella suojeluskuntatehtä-
Kokemuksiani talvisodasta Kurkijoella
toUKoKUU 2009 MAY �
Finnish Heritage Society6540 Thomas Street, Burnaby, BC V5B 4P9
Puheenjohtaja:Eila Itkonen puh. 604-430-5330
Jäsenkirjuri:Kalevi Sissonen puh. 604-437-0132
Ainaisjäsenyys vain $10.00Jos osoitteesi muuttuu, ilmoita meille!
•Tervetuloa kokouksiimme - seuraa ilmoituksia
tässä lehdessä.•
Arkisto:Finnish Heritage Society kerää valokuvia ja
tietoja British Columbian suomalaisista ja heidäntoiminnoistaan tulevia näyttelyitä ja historiaa
varten. (Kuvien mukaan kuvatiedot).Arkiston hoitaja: Kalevi Sissonen
2009 kesälennotSuomeen jaEurooppaan nyt varattavissa!
Soita Martille ja varaa ajoissa – paikkoja rajoitetusti!Kysy myös edullisia autonvuokraus ja hotellinhintojamme!
Lennot Lontoon kautta. Hyvät yhteydet. Lapsialennus 25%. Verot ja polttoainelisämaksu Helsinkiin $285.00. Ei viikonloppulisämaksua. Business-luokka $2750.00 plus vero Euroopan kaupunkeihin, joihin Finnair lentää.
Minä varaan matkani ajoissa ettei jää luu kouraan!
vissä.Sirkka ja Laina palasivat kotiin samana päivänä jona
sota oli alkanut. heidät otettiin pian Kurkijoen kir-konkylän puhelinkeskukseen viestilotiksi. aino oli Sortavalassa, jossa hänestä tuli sairasjunan lääkintälot-ta. Minä en sodan alkaessa ollut vielä lottana, mutta liityin lottajärjestöön jo talvella 1940.
Ennen liittymistäkin olin ollut lottien kanssa lotta-töissä, opiston ruokalassa neulomassa ja virkkaamassa sukkia ja kypäränsuojuksia, keräämässä kirjoja ja teke-mässä rajojamme puolustaville sotilaillemme lähetet-täviä paketteja. Revimme suurista sideharsopakoista erilevyisiä suikaleita, jotka käärittiin helposti käytet-täviksi sideharsorulliksi. Töitä johtava lääkintälotta toimitti sitten sideharsorullat desinfioitaviksi, jonka jälkeen ne lähetettiin sairaaloihin ja sidontapaikoille.
Kotiapulaisemme irjakin oli lähtenyt lottatöihin. Rauhan tultua hän tuli sotamorsiamena kertomaan meille sulhasestaan, joka oli tunnetun everstin poika. Tämä kihlaus johti myöhemmin avioliittoon. Näin ollen minä toimin äidin keittiöapuna ja hoitelin juok-sutytön tehtäviä juoksupoika-Topin kanssa. Ruoka oli valmiina kun isä ja puhelinlotat välillä kävivät kotona. Usein isä toi RT 3:sta mukanaan kapteeni Elomaan kahville tai syömään ja kertomaan suomalaisten sotilai-den urotöistä.
Ryssän pommituslennotMutta se sota! Jo 1.12.1939 kymmenen venäläistä len-
tokonetta lensi Kurkijoen yllä, ne pudottivat lentoleh-tisiä, jotka muistaakseni olivat punaista paperia; voin olla väärässäkin, kun elossa ei taida enää olla ketään, jolta voisin kysyä.
Kun kirkonkelloja soittamalla sitten annettiin il-mahälytys, äiti antoi Topille ja minulle hapanleivillä täytetyt selkäreput ja käski juosta Linnavuorelle siltä varalta että ryssät pudottaisivat kaasupommeja: olisi ainakin kaksi repullista puhtaita leipiä. Eivät pudotta-neet. Samanlaisen tapauksen kuulin alhosta, sielläkin lapset olivat kiivenneet korkealle kalliolle kaasupom-mien pudottamisen varalta. Tätä ensimmäistä hälytys-tä lukuun ottamatta leivät sitten vastedes saivatkin pysyä ruokakomerossa.
...jatkuu sivulla 6
LäNSiRANNiKoN UUtiSEt • WESt CoASt NEWS �
Kurkijoen kirkonkellojen nopea kilkatus oli ”vaa-ra uhkaa”-merkki ja hidas soitto ”vaara ohi”-merkki. Usein hälytys ehdittiin antaa vasta kun koneet olivat jo lentäneet ylitsemme ja pommien pauke jo alkoi kuulua hiitolasta ja Elisenvaarasta. Myöhemmin sodan aikana saimme Kurkijoelle hälytyssireenin, jonka ääni oli pelottavampi kuin kirkonkellojen. Sireeninkin ääni oli usein samalla tavoin myöhässä kuin aikaisemmin kirkonkellojen – koneet olivat jo menneet yli.
Sodan alussa me tietenkin pelkäsimme kovasti rys-sän lentokoneita, jotka päivin ja öin lentää rymistelivät aivan kotimme yllä. Ne lensivät korkealla ja niitä oli paljon. aluksi emme nukkumaan mennessämmekään uskaltaneet riisua päällysvaatteitamme, koska arvelim-me, että voisimme keskellä yötä joutua pakenemaan ulos pakkaseen. Talvisodan aikana vallitsi oikea pak-kasten pakkanen. Jouluna oli vain –20 astetta, mutta tammikuun 7. päivän tienoilla oli päivisin –30 ja yöllä –39 astetta. Lopotilla lämpötila oli –42.
helmikuussa oli joitakin lumipyryjä, mutta enim-mäkseen kirkasta, joten ryssillä oli ilmasta hyvä näky-vyys ja Elisenvaaraan kohdistui paljon pommituksia. Koneet tekivät pommituslentoja öisinkin, varsinkin kuutamoyöt olivat tässä suhteessa pahoja. Toivoimme siis pyryä ja huonoa näkyvyyttä.
Pian huomasimme, etteivät ryssän pommituslentäjät olleet kiinnostuneita meistä kurkijokelaisista, eihän meillä kulkenut rautatietäkään yhdeksän kilometrin päässä sijaitsevaa alhoa lähempänä. alhoa pommitet-tiin välillä ja varsinkin sivuraiteella seisovia junia sekä sotilaita ammuttiin ilmasta konekivääreillä. Me ha-vaitsimme vain, että taas lentokoneet tulevat ja pom-mit pudotettuaan palaavat takaisin. Korkealla mäellä sijaitsevan Kurkijoen kirkon torni oli ryssille selvästi kiintopiste, jonka mukaan venäläiset lentäjät suunnis-tivat tärkeimpiin pommituskohteisiinsa Elisenvaaran ja hiitolan rautatienristeyksiin ja pommit pudotettuaan takaisin Petroskoihin ja muille kotikentilleen.
Laskin Topin kanssa kuinka monta ryssän lentoko-netta näimme yhdellä kertaa samanaikaisesti ilmassa, ennätys oli 44 kappaletta. Monta kertaa taivas näytti olevan täynnä ryssän lentokoneita. Vain yhden kerran kuulimme pommin putoavan melko lähelle kotiamme, kuului kova paukaus, ikkunat helisivät ja lattia tärisi kun pommi räjähtäen putosi Riekkalaan 2–3 kilometrin päähän. helmikuussa ryssät pommittivat Räihävaaraa.
Varsinkin Elisenvaara sai osakseen hirvittävät pom-mitukset, meille asti kuuluva jyrinä ja pauke oli kam-mottavaa kuultavaa. Miten ihmiset pystyivät olemaan sellaisen jatkuvan pommituksen keskellä? hiitolaa ryssät pommittivat vähän vähemmän. Kannakselta kantautui meille asti jatkuvaa tykkien jylinää Laato-kan yli. Mutta Kurkijoen Lopotti ja opisto säilyivät. olikohan syy siinä, että alueen tärkeintä maamerkkiä, kirkontornia ei saanut hävittää. Kun joskus kävimme Paratsussa hiihtämässä ja Laina ja Sirkkakin olivat mu-kana, vedimme kuitenkin varmuuden vuoksi Lainan valkeat apteekkitakit yllemme lumipuvuiksi.
aino soitti Sortavalasta helmikuun alussa: 2.2.1940 kaupunkia oli pommitettu koko päivä, 12 tuntia. 65 taloa paloi ja koko kaupunki oli tulimerenä. osa talois-ta tuhoutui sirpalepommeista. Sortavalan luterilainen kirkkokin paloi tuona päivänä. Neuvostolentokoneita oli päivän aikana käynyt kaupungin yllä peräti 200 kappaletta. Pommitukset eivät yltäneet Karmalaan asti, joten Elsan ja hänen miehensä Jaakon koti säilyi, vaikka se oli vain viiden kilometrin päässä Sortavalan keskustasta.
Vaikka itse Karmalanhovia ei pommitettu, lankoni Jaakko Väisälä, Karmalanhovin isäntä, joka oli täysin kuuro, kertoi, että tullessaan 2.2. hevosen vetämällä reellä Sortavalasta talvitietä Karmalanjärven yli hän huomasi kun järven jäähän alkoi yhtäkkiä syntyä rei-kiä: ryssän hävittäjälentokoneet ampuivat konekivää-reillä.
aino tuli välillä viikoksi kotiin lomalle sairasjunasta, jossa oli raskasta työskennellä kun venäläiset lento-koneet jatkuvasti häiritsivät sairasjunia rintaman ja Sortavalan välisellä rataosuudella. Tällöin juna joudut-tiin pysäyttämään ja haavoittuneet kannettiin syvässä hangessa paareilla suojaan metsän puolelle.
helmikuussa saimme Kurkijoelle kaksi suomalaista Fokker d-21 -merkkistä hävittäjälentokonetta. Ne tuli-vat Laikkalanlahden jäälle opiston rantaan. Seurasimme kodin ikkunasta näiden koneiden lentoonlähtöjä ja laskeutumisia jäälle noin 300 metrin päässä. Koneilla käytiin ilmataisteluja venäläisten i-16-koneita vastaan. Kuului kovaa ampumista ja räiskettä. Kerran näimme
viiden venäläiskoneen lentävän Elisenvaaraan päin, yksi niistä savusi ja vain neljä palasi takaisin. isä kävi Elisenvaaraan menevän tien varrella katsomassa tämän alasammutun koneen hylkyä.
Maaliskuun alussa ruvettiin Lopotilla puhumaan, että Kurkijoeltakin pitäisi asukkaita ryhtyä evakuoi-maan, ainakin lapsia ja vanhuksia. opiston lapset olikin jo viety Kiteelle turvaan. Meillä ei ollut vanhuksia eikä lapsia, Topikin oli jo 14-vuotias ja nopeajalkainen toimittamaan asioita. Jos jossakin vaiheessa olisi pakko lähteä, menisimme Simoon isän vanhaan kotitaloon. Toistaiseksi Lopotilla ja opistolla olisi turvallista, aina-kin niin kauan kuin kirkontorni olisi paikallaan. Kau-patkin olivat auki.
Rauhan katkerat ehdotMaaliskuun 10. päivänä Lopotilla kerrottiin – Lopotti
oli Kurkijoen tärkein tietotoimisto – että entinen pre-sidenttimme Svinhufvud olisi matkustanut Berliiniin neuvottelemaan mahdollisesta Suomen ja Neuvostolii-ton välisestä rauhasta. iloitsimme jo 12.3. siitä, että rau-ha tulee, eikä meidän tarvitsekaan lähteä minnekään eikä jättää Kurkijokea, ja elämä jatkuu mahdollisesti sa-manlaisena kuin ennenkin. Mutta kun rauha tuli 13.3. klo 11, se oli hirmuinen järkytys: meidän piti luovuttaa ryssälle suuret alueet isänmaastamme, alueet, joita venäläiset eivät olleet sodassa vallanneet, Kurkijokikin.
Neuvostoliitolle piti luovuttaa Kaakkois-Suomi, ra-jana Virolahti–Enso–Uukuniemi–Värtsilä–Korpiselkä, ja lisäksi Suursaari sekä itäiset saaret, osa Sallaa ja Kuusa-moa sekä osa Kalastajasaarentoa Petsamosta. hankonie-mi vesialueineen oli annettava Neuvostoliitolle vuok-ralle 30 vuodeksi. olipa aikamoiset rauhanehdot!
Siihen sota loppui. Ei kuulunut enää tykkien jylinää eikä pommikoneiden jyminää eikä pommien ryskettä. Mutta Käkisalmen suunnassa taivas loisti punahehkui-sena kun Waldhofin tehdas varastoineen paloi.
Evakkoon lähtöKaikkien karjalaisten oli lähdettävä viikon kulues-
sa ja jätettävä ryssälle kodit, maat ja metsät. Samoin sallalaisten, kuusamolaisten ja petsamolaistenkin, sekä saarten ja hankoniemen asukkaiden.
Monet evakoista eivät tienneet, minne he joutuisi-vat. Pois vain venäläisten tieltä karjoineen kaikkineen, minkä mukaan pystyi ottamaan. Ulos vain pakkaseen ja uuden rajan yli. Se oli aivan käsittämättömän jär-kyttävää vääryyttä. Mutta karjalaiset ja muut evakot kestivät sen.
Minun perheelleni Kurkijoelta lähteminen oli käy-tännössä yksinkertaisempaa. Kotimme oli valtion omis-tama työsuhdeasunto. Rakastimme sitä toki tietenkin eniten maailmassa, olihan perheemme asunut siinä 18 vuotta ja minäkin 17 vuotta. Simossa oli kuitenkin valmis koti, isän vanha kotitalo.
Silti oli raskasta ajatella, että oli lähdettävä. olivat-han Kurkijoen kirkonkylä, Lopotti ja opisto säilyneet sodasta huolimatta aivan ehjinä, yksikään pommi ei ollut sinne osunut, koska venäläiset eivät ilmeisesti mielestään olleet voineet polttaa Kurkijokea. Miten lentokoneet olisivat muuten löytäneet Elisenvaaraan ja hiitolaan ja sen jälkeen omille kotikentilleen jos kirk-ko olisi tuhoutunut.
Vielä ennen Kurkijoelta lähtöämme kiipesin Liisa Karttusen kanssa Linnavuorelle jäähyväiskäynnille, katselimme kaihomielin lumen peittämää opistoa ja Lopottia. Liisa tuumasi, että kun tämä saadaan joskus takaisin, palaamme tänne vaikka olisimme 100-vuoti-aita mummoja. Ehdin tehdä kaipaavan jäähyväiskier-roksen myös opistolla, jossa tapasin opiston kanslistin helmi huttusen pyyhkimässä pölyjä juhla- ja luento-salissa. Kysyin, miksi. ”Että kun ne tulevat, ne näkevät, että täällä on asunut sivistynyt kansa.”
Rintamalta palaavia väsyneitä sotilaita kulki Kurkijo-enkin kautta koteihinsa. Kuulin jonkun sanovan maan-tiellä Linnavuoren rinteen kohdalla maamiesopiston ja kirkonkylän rakennuksia nähdessään: ”Täytyykö näin kaunis kyläkin jättää ryssille?”
Monet sotilaat poikkesivat sisälle kotiimme katso-maan pakkauspuuhiamme. Joukossa oli nuori viro-lainen vapaaehtoinen sotilas Martin Tammik. Vuosi-kymmeniä myöhemmin tiedustelin virolaisilta sota-veteraaneilta, tiesikö kukaan mitään tämän nimisestä sotilaasta. Lopulta löysin käteeni tulleesta Viron vapaa-ehtoisten nimiluettelosta maininnan: ”Martin Tammik ja hänen veljensä kadonneet. Siperiaanko?”
Meillä oli eteisen hattuhyllyllä vanha venäläinen messinkinen metsästystorvi, jonka töräyksillä äidillä oli ollut tapana verannalta kutsua meitä syömään olles-
samme uimassa. Sen isä lahjoitti jollekin tähän torveen ihastuneelle sotilaalle kotiin vietäväksi. Emme sitä tarvinneet, eihän meillä olisi enää Laatokkaa. Perhosko-koelmani sai eräs upseeri viedä hyönteisiä harrastavalle pojalleen muistoksi Karjalasta.
Sitten valmistauduimme jättämään kotimme ja Kur-kijokemme. Äiti, Topi ja minä lähdimme ensimmäisinä 17.3.1940 kirkkaassa maaliskuun auringonpaisteessa mutta synkin mielin. Puin päälleni kaksi mekkoa saadakseni mukaan enemmän vaatteita. Topi sai pääl-leen äidin kaniturkin, jota kylläkin vieroksui kovasti. Parikkalassa pääsimme Syvänoron asemalta junaan reppuinemme ja matkalaukkuinemme. Matkaan Simon asemalle kului kolme vuorokautta Savonlinnan, Kuopi-on, iisalmen ja oulun kautta.
olimme Simossa myöhään illalla ja tyly asemamies valitti karjalaisten aiheuttamaa suurta vaivaa: ”olisitte jääneet Karjalaan!” olisiko meidän pitänyt pyytää hä-neltä anteeksi? otimme vain reput selkään ja jätimme matkalaukut asemalle säilytettäviksi.
Mitään ajoneuvoa ei ollut saatavilla, joten läksimme tallustamaan lumista maantietä pitkin Pahnilaan, kuu-den kilometrin päässä sijaitsevaan isän entiseen koti-taloon. Taivaltaessamme pakkasessa pimeää maantietä minuun iski yhtäkkiä valtava väsymys. heittäydyin tienvierustan kinokseen pitkälleni. Väsymys ei ollut pelkästään matkaväsymystä, vaan se oli Karjalan-ikävää, huolta tulevasta, tietoa evakkokansan kärsimyksistä ja tietysti helpotusta siitä, että olimme selvinneet hen-gissä sodasta. Näitä ajatuksia ajatellen makasin hanges-sa hetken ja sitten jatkoimme matkaa. onneksi perillä talossa oli lämmin sinne lopulta saapuessamme, paikal-la oli nimittäin helsingistä sotaa paossa isän Martti-vel-jen vaimo hilde-täti lapsineen.
Seuraavana päivänä tulivat Sirkka ja Laina sekä hei-dän jälkeensä isä, joka kertoi useiden muiden karjalais-ten tapaan katkaisseensa lähtiessään talon lipputangon: ”Tähän tankoon ei koskaan ryssän lippu nouse!”
Viimeisenä saapui aino Sortavalasta Kurkijoen kaut-ta. hän kertoi paluumatkalla olleiden sotilaiden löytä-neen autioiksi jääneistä taloista täysinäisiä hillopurk-keja, jotka sitten paiskeltiin pitkin seiniä sekä sotavä-symyksen että epäoikeudenmukaisista rauhanehdoista aiheutuneen katkeruuden vuoksi.
aino kertoi saaneensa jonkinlaisen hermoromahduk-sen tultuaan tyhjennettyyn kotiimme. hän oli ääneen itkien juossut huoneesta toiseen, kunnes oli vähän rauhoituttuaan löytänyt salin kukkaruukussa kukkivan appelsiinipuun, jonka minä olin joskus siemenestä kas-vattanut. aino katkaisi puusta oksan, jossa oli kukkia ja vei sen Kurkijoen sankarihaudalle. Sitten hänkin oli valmis lähtemään evakkomatkalle viimeisten palaavien suomalaisten sotilaiden mukana.
Artikkeli: Ilmi Kärävä keväällä, 2008. Submitted by A. Hilden
Kokemuksian ... jatkuu sivulta 5
pikku-pekka
ÄiTi, haLUaiSiN PoLKUPyöRÄN synttärilahjaksi, sanoi pikku-Pekka. pikku-Pekka oli jokseenkin rasa-
villi ja usein pulassa sekä koulussa että kotona,joten äiti kysyi että oliko Pekka omasta mielestään ansainnut uu-den polkupyörän lahjaksi -Totta kai sanoi pikku Pekka!
Äidin mielestä Pekan pitäisi nyt kuitenkin miettiä miten Pekka on menneen vuoden aikana käyttäytynyt, ja koska äiti oli uskovainen, kehotti hän pikku-Pekkaa kirjoittamaan kirjeen Jumalalle ja kertomaan tälle miksi hän omasta mielestään ansaitsisi polkupyörän.
Pikku-Pekka meni huoneeseensa ja alkoi raapusta-maan kirjettä. Ensimmäinen kirje: Rakas Jumala, olen ollut tosi kiltti poika tänä vuonna ja haluaisin punaisen polkupyörän syntymäpäivälahjaksi. Ystäväsi Pekka
Fiksuna poikana Pekka tiesi ettei tämä ollut totta, ei hän ole ollut tosi kiltti poika,joten hän repi kirjeen ja aloitti alusta.
Toinen kirje: Rakas Jumala, Tässä ystäväsi Pekka, Olen ollut aika kiltti poika menneenä vuotena ja toivoisin saavani punaisen polkupyörän syntymäpäivälahjaksi. Kiitos paljon jo etukäteen, pikku-Pekka tiesi ettei tätäkään kirjettä voitai-si lähettää Jumalalle pikku-Pekka tuohtui, juoksi äitinsä luo ja ilmoitti haluavansa mennä kirkkoon. Olethan takaisin ajoissa illalliselle, vastasi äiti. Kyllä olen.
Pikku-Pekka juoksi samalla kadulla sijaitsevaan kirk-koon, käveli alttarille, katsoi ympärilleen ettei muita ollut salissa ja nappasi neitsyt Marian patsaan, piilotti sen takkinsa alle, juoksi kirkosta kotiin ja suoraan huo-neeseensa. Suljettuaan ovensa,pikku-Pekka istuutui pöytänsä ääreen ja rupesi raapustamaan uutta kirjettä Jumalalle: Kolmas kirje: Mulla on sun mutsis! Jos haluat vielä nähdä hänet, lähetä se fillari! Tiedät kyllä kuka...
toUKoKUU 2009 MAY �
Yours in sportThE STaNLEy CUP PLayoFFS are well under way and
our Vancouver Canucks have made it though the first round. yeah Canucks!! Their series against the St. Louis Blues was short but sweet as they swept the Blues 4-0. Sami Salo was a major contributor having 4 points in the playoffs so far. hopefully he keeps up that pace as the Canucks move on to the next round.
don’t forget the Vancouver Giants who are tied in their series against the Kelowna Rockets 2-2 in their way towards the Memorial Cup. Go Giants!
if you’re looking for a reason to go back to the beautiful olympic oval or want to see something new, check out the National Wheelchair Rugby Championships happening May 7-10th in Richmond. This is a Canadian Tournament, so there’s no Finnish team, but Finland does have a national Pyörä-tuolirugby team that is currently ranked 11th in the world. it’s an aggressive, fast-paced game and should be an awesome spectator experience.
There’s only a couple months left to train for the VFC’s Wife Carrying Contest! This exciting and offbeat race encourages fitness and team work, and should be an entertaining event for all involved! We’re very pleased to announce that Carlsberg has confirmed as a sponsor and the winner of the race will win the wife’s weight in beer! For rules and registration information check out www.finnsports.wikidot.com
Until next month, happy sporting!— Karina Ramsay
Questions, comments, compliments? My inbox is always open: [email protected]
Burnaby Lake ParkRegister at www.MidSumRun.com
www.lifeiswater.net
ALKALINE WATER
Frank Myrskog joins Canada’s biggest community run in Vancouver on Sunday, April 19
Vancouver sun Run
LäNSiRANNiKoN UUtiSEt • WESt CoASt NEWS �
“Finnish Home” song to KirstiThe Finnish Home is a place there’s a ‘little more’And we’ve got a lady that we’re so thankful for…Now she’s got a talent - that pretty little thing -That everyone listens when they hear her voice ring!We’re so grateful and proud, and we just want to sing it out loud.So we say thank you for your work, and all your timeLife with you has been divineWho can work without you?We ask in all honesty, how will it be?Without you here at the Home what are we?So we say thank you for your timefor sharing it with us…Now Kirsti’s been here a long time this is true.She looks over things that all of us love to do.And sometimes we wonder how she does it all!Scheduling, meetings, families, and still calls!She’s amazing it’s true.And we’re thankful to have you!So we….She is so lucky, she gets to kayak everywhere.On her island home in the sunshineWhat a joy! What a Job! What a Life!
Johtajattaremme läksiäisiin
Haikeus huokuu hetkessä tässä,olemmehan johtajatartamme Kirstiä hyvästelemässä.Jäädessään eläkkeelleon nuorekas ja hento.Kolmevuotta sitten oli meille Onttariosta juuri muuttaneille vieras ja vento.Yli kaksikymmentä vuotta on hän työskennellyt Lepokodilla.Ollut PIPITÄTI PIRTEÄ, aina virkeä,hoitamassa heikkoja, ajamassa pois taudin peikkoja.Me asuntoloiden väki, harvoin johtajaansa näki.Lintunen on lennättänyt viestit puolin ja toisin.Toivomme iloisia onnellisia eläkevuosia. Kaikkea parasta mahdollista uuteen elämän vaiheeseen.Kiitäen kaikesta, annamme onnenpotkut ”oloneuvoksen päiville”.Uusi johtajan taimi on ollut itämässä ja nyt se voi puhjeta kukkaan.Hei, hei ! Vuodet ne meiltä johtajan vei. Jäämme krokotiilin kyynneliin
— Kirj. Helvi J. Pulkki
Leadership Baton passes Hands at Finnish Home
LoNG SERViNG Finnish home administrator Kirsti harceg R.N. has retired from her position to rein-
vent herself as an artisan, nature adventurer, communi-ty volunteer, etc.
Kirsti was born in Finland, in the port city of Rauma. as a young girl she would accompany her father yrjö, a sea captain, on freighter journeys to exotic world ports with cargos of Finnish forest products, etc. No doubt her intuitive leadership skills germinated from these opportunities to observe her father resolutely steer through seas of storm or calm to deliver the promised cargo. Similarly, with the same resoluteness, Kirsti has successfully lead Finnish home through 20 plus years of evolution in technology, building redevelopment, shift to complex care, etc.
driven by a resident-based focus Kirsti steadfastly strived to instill a shared sense of purpose among Fin-nish home staff, volunteers, etc. This commitment to a common purpose provides continuity and constancy to Finnish home, ensuring a successful leadership tran-sition, as former director of Care Sinikka Cummings R.N. promotes to the administrators role and Mari Petznek R.N. advances to become the director of Care. —Veikko Pajunen
Kirsti Harceg Läksiäisjuhla / retirement party - maaliskuun 31 March Kuvat ML
Haikeata yleisöä ja henkilökuntaa sanomassa jäähyväisiä heidän pitkäaikaiselle johtajattarelleen Kirstille
Henkilökunta laulaa jäähyväiset Kirstille
Lepokodin asukkaat Mirjam Wilkman ja Martha Anderson antaa ruusut asukkaiden puolesta
Lepokodin Hyvät hengettäret Evi Ojanen ja Ritva Haukka antoi upeat kukat ”entiselle pomolle”
Uusi johtajatar Sinikka Cumming kiittää Kirstiä yhteistyöstä vuosien varrella ja toivottaa Hyvää jatkoa hänelle
Janne antoi ”ohjetaulun” kuinka olla eläkkeellä Kirstille
Veikko Pajunen ja Kirsti Jari Vuorensivu luovutti Kirstille johtokunnan lahjatuolit
Hyvää ja Onnellista jatkoa Kirstille myös meiltä kaikilta lehen lukijoilta
toUKoKUU 2009 MAY �
A Timeline of success - Askeleita Vuosien Varrelta 1958
Finnish canadian Rest Home Association 1958 – 2008
Lepokoti yhdistyksen vuosina 1988 - 1999 pu-heenjohtajana toiminut Veikko Pajunen esitteli yhdistyksen uuden historiankirjan ”a Timeline of Success - askeleita Vuosien Varrelta”.
Veikko Pajunen kertoi kuva-näyttelystä joka alkoi kymmenen vuotta sitten. hän vei myös näyttelyn Sointulaan. Tästä myös tuli idea tehdä kirja yhdistyksen historiasta ja hän sai johto-kunnan myötämielisen vastauksen. Nyt kirja on valmis, ja se luovutetaan nyt kaikille täällä juhlas-sa oleville jäsenille, sekä tulevaisuudessa uusille jäsenille ja tuleville uusille johtokunnan jäsenille, näin myös he saavat tietoa kuinka paljon edelliset sukupolvet ovat tehneet töitä yhteisen hyvänedun eteen, ehkä saamme tietoa vaikutteista ja myös uusia ideoita tulevaisuudelle.
Suuresta työurakasta kerätessä ja vali-tessa aineistoa viidenkymmenen vuoden ajalta on paljon työtä ja miettimistä, kun yrittää löytää hyvästä ja runsaasta kokoel-masta parhaat ja antavimmat tapahtumat. Mieleeni jäivät monet kohdat, joista voin esimerkiksi mainita että suomalaiset oli paljon aikaansa edellä mm. että ”tupakoin-ti oli kielletty kokouksen aikana”, tai “jos johtokunnan jäsen kuolee kokouksen aika-na niin hänelle järjestetään ilmaiset hauta-jaiset”, tai ”muista aina kehua itseäsi, kyllä muut pitävät huolen haukuista”. Kuiten-kin aivan ehdottomasti omasta puolestani
suomalaisen Lepokotiyhdistyksen puheenjohtaja Jari Vuorensivu
Hyvät ystävätMe olemme katselleet menneitä vuosikymmeneitä
yhdistyksen alku-ajoista asti.
Viime vuonna pidimme hienot 50-vuotis juhlat, jotka ikuistettiin dVd levylle (saatavana). yhdistys on myös julkaissut juhla- kirjan, joka luovutetaan jokaiselle vanhalle- ja tulevalle uudelle yhdistyksen jäsenelle.
Näiden kahden asian eteen on tehty paljon töitä, uh-rattu satoja tunteja aikaa ja käytetty rahaa.
Kun luette juhla-julkaisua, muistatte varmaan, että mitään ei ole saatu aikaan helposti vaan kaikkia on ollut kovan työn takana.
Erimielisyyttä on aina ollut, mutta kaikki tavoitteet on saavutettu sen takia, että olemme ymmärtäneet kuinka tärkeää se on tälle yhdistykselle, kuin myös laajemmalle yhteisölle.
olemme myös laatineet uusia haasteita jäsenistölle ja joiden eteen olemme tehneet jo paljon valmistavaa työtä. Lisää tietoja on tulevassa vuosikertomuksessa.
Kiitos kun tulitte, ja hyvää kevään alkua teille kaikille.
Dear FriendsThe association has been looking backward at the past
decades, and celebrated our 50-anniversary last year.
Today, we celebrated by launching a print version of those decades, and giving each member a copy.
a lot of time, energy and money have been spent to make these things happen.
you will remember, especially after reading the book, that nothing was easy, quite the contrary, the effort required to achieve our goals was huge.
Today like before, we have been setting new goals for this association. The board has already spent hun-dreds of hours defining those goals, and a lot more are required.
Thank you for coming. i wish you all a pleasant after-noon and a wonderful spring time.
— Jari Vuorensivu
Lepokotiyhdistyksen kevätjuhla - huhtikuun 19 Kuvat ML
Kevätjuhlan yleisöä
voin sanoa, että mielestämme onnistuimme oikein hyvin.
Joten tässä voin KiiTTÄÄ teitä kaik-kia, jotka olitte mukana meidän suuressa projektissa. osmo Kwist luki ja tarkisti aikajärjestykset, Kirsti harceg käänsi kir-jan suomeksi, New West Press’stä Martti haapasalo auttoi desing ja painatus työssä, Lauri Karhinen ja Leena Venäläinen tarkisti ja luki kirjan, että mm. kaikki ä ja ö olivat pisteineen, erikoisesti Ray Rinnalle, että hän antoi vuosien varella kirjoittamansa kirjoitukset ja Nestor Renwall’lle hän antoi suuret valokuva kokoelmansa käyttöömme, joten myös heille molemmille suuret kii-tokset. Kiitoksia teille kaikille, jotka olette olleet mukana kaikissa yhteisissä harrastuk-sissa, töissä ja toiminnoissa. — MLHJuhlakirjan julkistaminen
Veikko Pajunen
Terhi Miikki-Broersma esitti hauskan...minä vaan tiskaan astioita ja luudalla lakaisen lattioita.... essu ja huivi pois, jonka jälkeen kauniin
Ritva Oksasen laulun Vanha viini.
Nuori pianisti Aidan Millburn soitti Chopin’a
Juhlan iloinen kuuluttaja Kay Hellard
Liisa Karjanlahti
LäNSiRANNiKoN UUtiSEt • WESt CoASt NEWS 10
Text and Aerial Photo of Mt Everest by Eero Sorila • [email protected]
Mechanic to climb
RoN höGLiN, holds the Canadian record of having climbed Mt Everest from two different sides. in mid 1989 i went to visit Ron, a bicycle mechanic with
Cap Cycles at the time, who lived in the Sapperton area of New Westminster BC. i asked if he would be interested in climbing the highest mountain in Mexico.
instead of making a joke about the wild idea, Ron looked at me with a pondering expression, as if i had landed from the moon. i asked him to consider the challenge and left. The seed had been sewn into fertile ground.
sixty five mountainsone early Vancouver morning in late december 1989, four adventure-seeking friends were huddled in Ron’s 1974 ‘Wolkswagen’ van leaving to Mexico.
adventure we had, more than we bargained for, but on January 6, 1990 we stood on the summit of Pico de orizaba, the highest mountain in Mexico at 5,640 metres altitude. Ron’s passion for scaling mountains was ignited.
Exhausted but content climbers on top of Mexico’s highest peak on January 6.1990. Left: Eero Sorila, Lauri Malinen, Satoshi Takahara and Ron Höglin
From that moment on the rest is triumphant climbing history for Ron who was born in 1958 to Finnish Canadian parents Veikko and Liisa höglin in Sudbury on-tario. Ron moved to Vancouver at age 12 with his family but has visited Sudbury a number of times in the 1990’s. he recalls one of his first climbs “i was seven or eight when i climbed to the top of a stair railing at school. i slid down and acci-dentally crashed into another boy at the bottom of the railing”. Within the last 19 years the climbs have been a little higher and fortunately without crashes.
he has summited 65 mountains around the world and many of them repeatedly. To climb North america’s highest mountain, 6,194 m Mt McKinley in alaska is a lifetime dream for many serious climbers. For Ron it has been a good practice run, having climbed Mt McKinley seven times.
Mt, Baker 3,286 m Mt Robson 3,954 m and Mt Rainier 4,392 m are among the easier “practice runs” he has done over and over again. Climbing requires unwaver-ing commitment Ron admits. however ultimately he credits his source of strength for life and climbing to the theme of Psalm 121: i look up to the mountains, and my help comes from the Lord.
Risk of dyingin May15.2004, Ron was the 17th Canadian to reach the top of Mt Everest at 8,848 m altitude. at the time he climbed the South wall from Nepal and took his parents along to the peak in a form of a photo pressed against his heart.
on May 23rd 2007, he stood on the peak again having taken the Northern route from Tibet. This time Ron became the first Canadian who has successfully climbed the world’s highest mountain from two different sides, and still holds the record.
Insert: Ron Höglin, the Sudbury born champion on top of Mt Everest. May 23.2007. Background photo of Mt Everest was taken by Eero Sorila from an airplane, flying from Nepal to Tibet.
although a Canadian mountain climbing champion at 51, Ron is looking forward to climbing until the age 60. he is fully aware that climbing the highest mountains in the world is dangerous and that Mt Everest alone has claimed the lives of over two hundred climbers.during his last Mt Everest climb Ron saw four bodies along the north route. it is estimated that approximately 130 frozen corpses are dotting the upper parts of Mt Everest, because helicopters can only fly to about 6,000 m altitude to retrieve bodies. The rotary blades have ‘nothing to bite’ in thin air to keep the helicopter airborne. humans need to acclimatize for weeks before ascend-ing the peak of Mt Everest, whereas helicopters “without lungs” cannot acclimatize. The cost of taking down a body by sherpa is about $ 30,000 CdN.
When i ask Ron about the risk of dying on a climb, Ron’s reply is calculated and calm as if he was methodically working on a bicycle wheel replacing spokes. “i leave my life in the hands of God, the Creator of mountains. if my time is to die up on a mountain — that is a good place for it.”
Why keep climbing?Ron hoglin cannot climb any higher, which presents a problem for a “stubborn Canadian Finn”, who needs a bigger climbing challenge.
it is a known fact that brain cells are destroyed due to lack of oxygen in high altitudes. Some may attribute that, as the reason for the insatiable climbing quest he has. But listening to Ron convinces that all of his lost brain cells have been replaced by rejuvenated ones, and he is ready for a new climb.
Fortunately some mountains are considered more challenging to climb than Mt Everest. The second highest mountain in the world K2 at 8,611 m is considered by many climbers as one of them.
Ron is a man of less words and more action. The veteran climber has K2 on the drawing board at present. Ron is well organized, lives frugally and saves every nickel and dime to climb mountains. instead of spending money on expensive cars, he drives a 1985 beat up Jetta which he bought for $ 600 CdN four years ago. Whenever the car breaks down, Ron picks up needed parts from a junk yard, and in no time the car hums “on the road again “towards the next mountain. his favourite “superstore” is Pick a Part auto wreckers in Chilliwack, BC.
For Ron the experience of standing at the peak of a majestic mountain is much more precious than to have the fanciest car in the world. The Jetta with “multi-col-oured” junk yard body converts easily into a motel when the need arises. it is almost as comfortable as sleeping in a snow cave at minus 30 on Mt Everest. Every night Ron spends sleeping in the car on local mountain climbing trips is a saving towards bigger climbs abroad. The cost of climbing Mt Everest was $45,000 CdN. he will leave for a K2 climb via Pakistan in June 2009. That is half price bargain comparing to Everest climb, although both climbs take about 60 days to complete. “Pakistan has lower climbing fees than Nepal,” Ron clarifies.
Why keep climbing, i ask him? The answer comes in a nutshell from Ron with a twinkle in his eye, “because challenge and solitude is a good mix.” K2 this time…
canadian Finn Ron Höglin climbing K2 This Time
Why Our Forest Died
MoST oF B.C.’S LodGE PoLE PiNE TREES died on a catastrophic scale due to an infestation of mountain pine bark beetles over the last 8 years. Each
beetle is smaller than a rice kernel. The pine forests are now mostly gray to black in color due to the lichens on the gray weathered bark of dead dry trees. Now the greenery in the North Central interior is from spruce, balsam, douglas-fir, deciduous trees, some pine trees, shrubs, and the herbs on the forest floor. Even a devastated forest is never without life.
Northern Lights
Jennifer salokannel
…continued on page 11
This is a picture of forest research site. From the air, it is easy to see the difference between the healthy trees and the beetle attack trees. Red trees are dead lodgepole pine, white trees are Siberian larch,
green trees in the plot are Scotch pine. Surrounding the site are young green lodgepole pine saplings.”
toUKoKUU 2009 MAY 11
This cycle is a natural part of forest succession. all trees die just like we will, they just last longer than we do. To understand a forest, we need to understand that it is always changing. Left alone, all trees will eventually die due to insects, disease, fire, wind, natural catastrophe, old age or a combination of these factors. New trees grow to take the place of dead ones and life goes on.
The interior plateau area surrounding Fort St James was mostly burned in the last 200 years. Then the trees grew back. These old fires may have been the result of having abundant fuel from prior bark beetle infestations and then being set alight by lighting or human activity. Just because this infestation is new to us does not mean this is the first time this has happened.
Fort St James is blessed with a mix of tree species. We have in rough numbers 39% pine, 39% spruce, 20% balsam and 2% of douglas-fir and deciduous. There are areas dominated by pine and in much of this forest the older pine is dead. The young plantations, less than 25 years old, are mostly fine. older plantations are heavi-ly affected. This is especially unfortunate because our province invested in some of these stands through reforestation spacing and fertilization treatments. The intent was to improve the timber yield of the young stand and support our logging in-dustry.
The dead trees cause concern for forest fires. The first threat is from fires that burn earlier or later than the normal burning seasons and travel fast through ‘red’ (newly dead) trees. The next fire cycle will be through ‘grey’ (they have been dead longer than the red trees) blown down trees that cause deep burning hot fires that are made difficult to extinguish due to amount of fuel involved. it is like trying to stop your wood pile from burning once it starts. Now imagine the forest is the wood pile.
Fort St James has, in recent history, had infestations of spruce, balsam, pine and douglas-fir bark beetles and a spruce budworm infestation. The insects have always been here. The insect populations grow and crash naturally, but this time the bark beetles overwhelmed the natural controls with a population explosion.
We have a massive area of over mature timber that has been partially logged on a large scale since the early 1970’s. The areas that have been killed by these insects are the old timber the loggers didn’t get to in time. Nature has taken over the job of rejuvenating the forest and recycling the old trees so new trees can grow.
People whose job it was to help cycle the forest like the loggers, saw-mill or pulp-mill workers no longer have employment. The people who had jobs that were in the support of these industries are gone too. Because timber has a definite shelf life
Why Our Forest Died …from page 10
This is a picture of a dead lodgepole pine forest taken from a helicopter. Trees died from the catastrophic infestation of mountain pine bark beetles.”
before it will be worthless, it can no longer be sold as lumber. Some of the deterio-rating wood will be processed into pellets as fuel. Research is ongoing to turn more of it into ‘bioenergy,’ but it will not have the same value to our province that lum-ber provided.
it is curious that the impact of this catastrophe has not had a higher profile. The floods in Winnipeg and tourists stranded in Jamaica are in the news. in the backg-round are forest dependent towns like Mackenzie and Fort St James that have been severely impacted economically. i guess it is because, as my dad says, “trees do not vote.” This makes it hard to initiate change. it is sad news for a town like ours that once produced $100 million a year in stumpage alone. That money went to help pay for Expo 86, schools and hospitals. i guess that just goes to show that the issues or concern of a population are just as cyclical as the forest itself; always changing.
Jonathan’s journal
Jonathan Riikonen
suomalaisten ja Atlantiksen kumma yhteys
SUoMaLaiSTEN aLKUPERÄLLE on annettu useita selityksiä, mutta koskaan ei ole pystytty aukot-
tomasti todistamaan mistä kansamme on alunperin muotoutunut.
Fenno-Ugrigien eli Suomalais-ukrilaisten kansojen yhteistä alkukotia on pidetty selviönä kielisukulai-suutemme takia. asia ei kuitenkaan ole niin yksise-litteinen. Nimittäin totuushan on, että kuka tahansa oppii syntymästään minkä kielen hyvänsä, mutta geeniperintöään hän ei voi omaksua myöhemmin.
Uusin lukemani suomalaisten yhteys liittyy mui-naisiin sumerilaisiin ja maya-intiaaneihin, mistä lisää tuonnempana tekstissä.
Perinteisesti meitä on pidetty jostain Siperian pe-rukoilta “Volgan mutkasta” tulleiksi sillä perusteella, että sieltä lähteneet kansat puhuvat suomensukuista kieltä.
Kuitenkin tutkijoiden mukaan suomalaiset ovat geeniperimältään lähempänä eurooppalaista kuin kylmän idän perintöä. Päätelmän mukaan liikakan-soitus, valloittaja tai uusien metsästysmaiden etsimi-nen ajoi Suomeen väkeä etelästä. Samalla he olisivat puskeneet maassa asuneet saamelaiset pohjoisen Lappiin.
Tätä ennen kuitenkin muodostui uusi kieli, joka tosin myöhemmin kehittyi eri suuntaan. Saame ja-lostui tuntureilla omaksi kielekseen, kun taas suomi ja eesti olivat alussa yhtä, mutta erkanivat myöhem-min erilleen.
Suomalais-ugrilaisista kielistä toisiaan lähinnä ovat suomi, inkeri, eesti ja karjala. Sen sijaan saamen kieli on yhtä kaukana suomesta kuin on unkarikin. Unka-rilaisten suonissa vertaa myös Mongoliasta lähtenei-den hunnien verta.
Geenitutkijoiden mukaan suomalaisten geenita-usta on harvinaisen yhtenäinen. Se on aiheuttanut
ongelmia, mutta auttaa nyt niiden korjaamisessa.Nimittäin suomalaiset johtavat maailman tilastoja
varhain ilmaantuvissa sydän- ja verisuonitaudeissa ja lapsuusiän diabeteksessa. Sairaudet johtuvat gee-nivirheistä, joita on helppo tunnistaa juuri kansan homogeenisyyden vuoksi. aikuisiän diabetesta sekä eturauhassyöpää on tutkittu 1990-luvulla aloitetussa suomalais-amerikkalaisessa tutkimuksessa. Mukana on ollut myös ihmisen perimää kartoittava human Project -niminen kansainvälinen tutkimusjärjestö.
Kun pieni kansa pariutui keskenään satoja vuosia ja kun usein puolisot haettiin naapurikylistä, tuli suomalaisten geeniperimästä varsin suppea. Viime vuosikymmeninä se on tosin laajentunut sisäisen muuttoliikkeen, lisääntyneen maahanmuuton ja ulkomaalaisten avioliittojen seurauksena. Tosin suomalaiset ovat avioituneet jo aikaisemmin muun muassa Ruotsin ja Venäjän reuna-alueiden asukkai-den kanssa.
Mutta tulivatko suomalaiset Saksasta vaiko josta-kin pidemmältä? Jos otetaan avuksi kielitiede, löytyy suomensukuisilla kansoilla, turkkilaisilla, afrikan beribereillä ja baskeilla yksi merkittävä piirre. Kaik-kien kielet kuuluvat ns. agglutinoivaan kieliper-heeseen, missä ominaispiirteenä on prepositioiden puute ja sijapäätteet liitettyinä sanan loppuihin.
Vaikka suomalaiset eivät baskikieltä osaakaan, on se yhtä vaikea kuin omammekin. Sijapäätteitä voi olla vaikka neljä peräkkäin. Esim suomen sanaan “talo” voidaan liittää perään monikkoa ilmaiseva “i”, elatiivi “sta”, omistusliite “mme” ja siihen vielä ehdollinen “kaan” ja yhdistelmästä muodostuu uusi sana “taloistammekaan”.
Baskissa sama onnistuu myös, mutta eri lailla. Siellähän on vallalla suomesta puuttuvat mies- ja naismuodot, joka kielessä on jonkinlaista kulttuuri-perintöä. Esimerkiksi “antaa” on bazekar. Sen sijaan kun sanotaan “annan sen (naispuoliselle) hänelle”, silloin on lisättävä “zki”, “o”, “na” ja “t” -päätteet eli sanasta tulee “bazekarzkionat”.
hankaliksi kielistä tekee se tekee se, että päätteet on osattava laittaa nopeasti puhuttaessa oikeaan jär-jestykseen. Syntyperäiselle suomalaiselle tai baskille tämä käy tietysti luontaisesti, mutta ulkomaalainen joutuu miettimään ja yhdistelemään tällaiset pala palalta.
herääkin kysymys, jotta ovatko tulijat sittenkin olleet baskeja, jotka hyvinä merenkulkijoina olisi-vat purjehtineet Suomenlahden rannoille? Jos näin
on, he ovat kenties olleet näitä saamelaisia, sillä anatomian tutkijat ovat havainneet saamelaisten ja baskien kallonmuodoissa yllättävän samankaltaisuu-den. Toisaalta baskien veriryhmä on voimakkaasti rh-negatiivista ja siitä puuttuu B kokonaan, kun taas veriryhmä o on hallitseva. amerikan mantereil-la joissain lastenneuvolapiireissä sanotaan o-verta omistavan lapsen olevan atlantiksen jälkeläinen.
Mutta entäpä sitten alussa mainitut sumerilaiset ja mayat? Kielitieteellisten tutkimusten mukaan su-meri on ollut myös agglutinoiva eli sijapäätteellinen kieli ja mayan kielestä on löydetty yhteys vanhaan länsi-Turkissa puhuttuun, niinikään agglutinoivaan kieleen.
Tutkija Frank Joseph arvelee kirjassaan Survivors of atlantis sumerilaisen korkeakulttuurin yhtäkki-sen nousun ja tähtitieteen taidon tulleen perintönä atlantiksesta, jonka luonnonkatastrofi tuhosi. Mayo-jen korkea tähtitieteen taito on herättänyt ihme-tystä. Myös baskien ja monien amerikan intiaanien perimätieto vihjaa vahvasti meren saaressa olleeseen alkukotiin.
herääkin kysymys oliko atlantiksen alkukieli agglutinoiva ja sielläkö meidän suomalaisten juuret todellisuudessa ovatkin...
länsirannikon karJala seuran
vuosikokous2180 Harrison drive
kerho huone
toukokuun 11 -09, kello 13.00
kahvitarjoilu
tervetuloa!
LäNSiRANNiKoN UUtiSEt • WESt CoASt NEWS 1�
ToUKoKUUN 12 oVaT Brittilaisen Columbian eduskunta vaalit, jotka ovat tarkeimmat miesmuis-
tiin. Vaalien yhteydessa on kansanaanestys uudesta vaalijarjestelmasta (BC-STV) jolla Kanada viimeinkin muuttuisi taysin demokraattiseksi maaksi. Nykyinen First Past the Post vaalitapa on epademokraattinen ja vanham emamaan perua. Suomessa kuten muuallakin vapaassa mailmassa on kaytossa suhteellinen vaalita-pa, jossa eri puolueiden kansanedustajia on samassa suhteessa kuin niiden hyvaksi annetut aanet. Ts. Jos puolue saa 10% aanista niin se myoskin saa n. 10 % eduskunnan paikoista (seats).
Kanadan nykyinen omituinen vaalitapa on kaukana demokratiast. Ensiksikin usein noin puolet aanestys lipuista menevat suoraan roskakoriin eika niita lsketa lankaan. Vuoden 2000 hallituksen vaaleissa 6 milljoo-naa aanta (49%) meni suoraan roskiin.
Vuoden 2005 provinssimme vaaleissa paaministeri Campbellin Liberaalit saiva 60% edustajapaikoista 45.8%’lla aanista. Paaministeri Chretien’in Liberaalit olivat yhta onnekkaita, 58% paikoista 41% lasketuista aanista. hukka-aanista ei pideta mitaan tilastoa. Sanan varsinaisessa mielessa voidaan jopa kysya onko Kanada demokraattinen maa?
LooK CaREFULLy aT ThE B-17 (right) and note how shot up it is - one engine dead,
tail, horizontal stabilizer and nose shot up. it was ready to fall out of the sky.
Then realize that there is a German ME-109 fighter flying next to it…
Now read the story below. i think you’ll be surprised.
Charlie Brown was a B-17 Flying Fortress pilot with the 379th Bomber Group at Kimbolton, Eng-land. his B-17 was called ‘ye old Pub’ and was in a terrible state, having been hit by flak and fighters. The compass was damaged and they were flying deeper over enemy territory instead of heading home to Kimbolton.
after flying over an enemy airfield, a German pilot named Franz Steigler was ordered to take off and shoot down the B-17. When he got near the B-17, he could not believe his eyes. in his words, he ‘had ne-ver seen a plane in such a bad state.’ The tail and rear section were severely damaged, and the tail gunner wounded. The top gunner was all over the top of the fuselage. The nose was smashed and there were holes everywhere.
truth to anybody. Charlie Brown and the remains of his crew told all at their briefing, but were ordered never to talk about it.
More than 40 years later, Charlie Brown wanted to find the Luftwaffe pilot who saved the crew. after years of research, Franz was found. he had never talked about the incident, not even at post-war reunions. They met in the US at a 379th Bomber Group reunion, together with 25 people who are alive now - all because Franz never fired his guns that day.
Research shows that Charlie Brown lived in Seattle and Franz Steigler had moved to Vancou-ver. after the war when they finally met, they discovered they had lived less than 200 miles apart for the past 50 years!
The Other side of the War
despite having ammunition, Franz flew to the side of the B-17 and looked at Charlie Brown, the pilot. Brown was scared and struggling to control his dama-ged and blood-stained plane. aware that they had no idea where they were going, Franz waved at Charlie to turn 180 degrees. Franz escorted and guided the stricken plane to, and slightly over, the North Sea towards England. he then saluted Charlie Brown and turned away, back to Europe.
When Franz landed, he told the Co that the plane had been shot down over the sea, and never told the
Kaksoiskansalaisuus
SUoMi-SEURaN ViiMEiSESSÄ “Sutinat” järjestö-tiedotteessa kehoitettiin kaksoiskansalaisuudesta
kiinnostuneita olevia ulkosuomalaisia lähettämään palautetta asiasta Sisäasiaministeriöön. oheisena ko kirjoituksen teksti joka mielestäni olisi hyvänä aiheena pääkirjoitukseen. Milelestäni lain 2.6.2008 määräaika oli turha sillä nykyisen lain mukaan kukaan ei enää menetä kansalaisuuttaan saadessaan suomen kansalai-suuden. Kuten Suomi-Seuran kirjoituksessa huomaatte, palautteiden aika on tiukka sillä lain mahdollisista muutoksista neuvotellaan eduskunnassa jo tulevalla syysistuntokaudella.
suhteellinen vaaalitapa Kanadaanon ilmeista ettei Campbell’illa ole mitaan mielen-
kiintoa muuttaa vanhaa systeemia ja han asettikin kansanaanestyksen hyvaksymis rajaksi 60 % , joka on outoa demokratiaa sekin. on paljon muitakin poliit-tisia piireja, joita nykyinen vaalimenetelma suosii ja ne ovat luonnollisesti sen aanekkaita vastustajia. on myoskin outoa, etta on paljon tavallisia kadun kansa-laisia jotka vastustavat STV vaalitapaa joka antaa meil-le kaikille tasapuolisen poliittisen vallan. Syyna lienee vain tiedon puute.
Uudessa STV vaalisysteemissa tulee ensiksikin vaa-lipiireihin pienia muutoksia. Niiden maara, joka oli ennen 79 tulee olemaan 20. Esim. Jos jollakin aluella on ollut nelja vaalipiiria, jossa jokaisessa on valittu yksi MLa( kansanedustaja). Uudessa systeemissa sama alue on yhtena, jossa valitaankin 4 ediustajaa.
Vanhassa menetelmassa jokaisessa vaalipiirissa aanes-tajat antoivat aanensa yhdelle ehdokkaalle. Vain voit-tajaa aanestaneiden aanet laskettiin ja loput menivat roskiin.
STV menetelmassa aanestetaan usemmasta ehdok-kaasta, joiden lukumaara vaihtelee vaalipiirista riippu-en kahdesta seitseman. Jos vaalipiiri esimerkiksi valit-see 4 kansanedustajaa aanestaja voi antantaa aanensa
nejalle ehdokkaalle suosituimuus jarjestyksessa. Jos ehdokas a saa vahiten aania han putoaa pelista, mutta hanelle annettu aani ei mene roskiin vaan siirtyy seu-raavalle ehdokkaalle aanestajan listalla jne.
STV vaalitapa ei ole avian sama kuin Suomessa mut-ta se antaa tyydyttavan lopputuloksen, ts. Paikkojen jakautuma on suhteessa annettuihin aaniin.
Nykyinen vaalitapa on poliittisesti diktatorinen.Esimerkiksi Chretinin Liberaaleilla oli.hallituksessa ehdoton enemmisto huolimatta siita etta vain 24% kanadalaisista oli virallisesti sen takana. Uudesta vaa-litavasta aanestettiin 2005 ja vaikka 57.4% aanestajista aanesti sen puolesta.ennemmisto havisi. Campbellin kynnys oli silloinkin 60%.
on muistettava, etta STV vaalitapa aanestyksella (referendum) ei ole mitaan tekemista provinsin vaalien kanssa, ne vaan tapahtuvat samaan aikaan ja samassa paikassa. Molemmilla on oma vaalilippu ja olisi tarkea-ta saada myos nukkuvien puolue vaaliuurnille. Vaikka ei politiikka muuten kiinnosta niin oman ja kansa-kunnan edun kannalta silti kannattaa aanestaa demo-kratian ja STVpuolesta (Toukokuun 12) Lisatietoja saa sahkopostista / fairvote.ca
Artikkeli: Peko Raitamo, Nanaimo 250 758 1051
suomi-seuran teksti:Kansalaisuuslakia tarkistetaan – anna palautetta pi-
kaisesti Suomen uusi kansalaisuuslaki astui voimaan 1.6.2003. Merkittävin muutos uudessa kansalaisuus-laissa on monikansalaisuuden (kaksoiskansalaisuuden) nykyistä laajempi hyväksyminen. Suomalainen ei enää menetä Suomen kansalaisuutta saadessaan toi-sen maan kansalaisuuden. Myöskään ulkomaalaisen, joka saa Suomen kansalaisuuden, ei enää tarvitse luopua aikaisemmasta kansalaisuudestaan.
Uuden lain myötä entinen Suomen kansalainen voi ilmoituksesta saada Suomen kansalaisuuden ta-kaisin. Ulkosuomalaisille tämä ilmoitusmenettely
oli voimassa ainoastaan siirtymäkauden ajan ja se loppui 2.6.2008. Nyt ilmoitusmenettelyllä Suomen kansalaisuuden saaminen takaisin edellyttää myös Suomessa asumista.
Sisäasiainministeriö on lokakuussa asettanut hankkeen, jossa tarkistetaan kansalaisuuslakia. halli-tuksen lakiesitys eduskunnalle annetaan syysistun-tokaudella 2009. Ulkosuomalaisparlamentti seuraa hanketta ja pitää edelleen kiinni tavoitteesta, että ulkomailla asuva entinen Suomen kansalainen saisi menettämänsä kansalaisuuden takaisin ilmoitusme-nettelyllä jatkossakin.
— Seuraamme asian kehitystä
BUSiNESSMaN ToiVo SUKaRi has unveiled plans to build a life-size copy of the Titanic in
the village of Kiiminki in northern Finland, to attract tourists. This replica of the ship that sank in april 1912 will house a hotel and several restaurants. it’ll be built next to a new shopping centre Sukari is coming up.
Sukari’s ship would be 269 m long and 28 m wide. While he did not mention the height, the original Titanic had measured 53 m from keel to stack.
Sukari, who already owns a furniture store chain and a shopping centre n the village, said, “Everybody in Europe knows the Titanic.
There are no tourist attractions in the oulu region and i think it could attract tourists from abroad,” said
Death Trap:The Titanic, deemed unsinkable by its engineers, proved them wrong when it hit an iceberg in April 1912. More than 1,500 passengers and crew died in the disaster
the businessman. Sukari added that he aims at ma-king his ship as true to the original as possible.
The new mall and the Titanic are expected to be open to visitors from November 2011. as this ship will remain only on land, chances of it meeting the same fate, as its namesake are, of course, nil.
Finnish man to build Titanic that won’t sink Lasten suusta”Jos avaa silmät ja on ihan mustaa, niin on tajuton.”
– Hilda 7 v.
”Mustikat on hyvii, koska niiden sisällä on hilloa.” – Pertti 5 v.
”Jos on neljä jalkaa, niin se yleensä ei ole ihminen.” – Tone 5 v.
”Eniten vaarissa pidin siitä, että hän on oma itsensä eikä yritä olla joku normaali ihminen.” – Per-Ola 6 v.
”Mulla on viisi mummoa... vaari on vähän kertonut.” – Pia 4 v.
”Jotkut lehmät ovat mustia. Ne ovat maahanmuuttajia.” – Karin 5 v.
”on ikävä, kun joku kuolee. Varsinkin jos se on sellainen, joka tavallisesti antaa rahaa. – Björn 6 v.
toUKoKUU 2009 MAY 1�
KUNNIAKONSULAATTI1188 West Georgia Street, Suite 1480 Vancouver, BC V6E 4A2 Puh/Tel: 604 688 4483 • Fax: 604 687 8237S-posti/e-mail: [email protected] avoinna asiakkaille tiistaisin ja keskiviikkoisin Klo 9.30 – 12 ja 13 – 16.30Consulate is open for visitors on Tuesdays and Wednesdays 9.30 – 12 noon and 1 – 4.30 pm
JARI PAANANEN OWNER
Framing & Art CentreCoquitlam Centre2929 Barnet Hwy, Unit 1210Coquitlam, BC V3B 5R5
604 464 2919With stores across Canada
It’s definitely a specialty store. It’s strictly for those who have a back of some kind.We’ve created a store devoted entirely to the health of your back. Whether it’s home seating, office furniture, massage chairs, cervical pillows or lumbar car seats, everything you’ll find here will make you and your back more comfortable.
Relax the Back #140 – 5172 Kingsway (@Royal Oak)Burnaby, BC V5H 2E8TEL: (604) 432-1442FAX: (604) 432-1224
TRAVEL HEADQUARTERS A Division of Intercity Equity Corporation • B.C. REG # 23817
1279 Pacific Boulevard, Vancouver, BC V6Z 2R6
Liity jäseneksi / Get your membership
Tue Suomalaista lepokotia....Support your Finnish Rest Home....
Finnish Canadian Rest Home Association2288 Harrison Drive,Vancouver, BC V5P 2P2
puh.(604) 325-8241 - www.finncarebc.caPuh. joht. / President - Jari Vuorensivu 604 936-5722Siht. / Secretary - Leena Venäläinen: 604 523-2712Jäsenkirjuri / Membership - Lauri Karhinen 604 542-1938
Jokaiselle jotakin… something for everyone…
Deals World 1350 Johnston Road, White Rock
604 536-1199…koko perheen kanssa ostoksille
…bring the whole family!
UUDET JUURET – UUDET TUULET Kirjatilaus – Book order
Nimi/Name:
Osoite/Addr:
Postal code:
Kovakantinen, värikuvilla varustettu kaunis kirja, sopii myös antaa lahjaksi ystävälle.
A hard cover, beautiful book with colour photos. Can be given as a gift to a friend.
Kirjan hinta/Price: $ 35.00 Käsittely ja postikulut $14.95 Handling/Shipping (Kanada ja USA) (North America) Yhteensä $ 49.95 Total
Maksu shekillä/Cheque payable to: Vancouver Finlandia Club 6540 Thomas Street Burnaby, B.C. V5B 4P9
EI LUOTTOKORTTEJA/ NO CREDIT CARDS
Kirja on suomeksi ja EnglaniksiBook in Finnish and English
Uudet juuret – Uudet Tuulet kirja, välähdyksiä Vancouver Finlandia Clubin toiminnasta vuosilta 1971 – 2006, on ilmestynyt. Kirja on kirjoitettu erittäin mielenkiinto isella tavalla: se vie lukijan mukanaan aikaisiin tapahtumiin ja helposti voi kokea sen tunnelman, joka Klubin toiminnassa vallitsi! Tämä kirja on ulkonäöltään erittäin kaunis; varikuvat, selvä teksti suomeksi ja englanniksi ja kauniisti suunniteltu kokoonpano takaavat sen, että lahjaksikin kirjan voi antaa.
Reflections of the club activities among Finns on the west coast of Canada during the last 35 years. Their communal efforts helped new immigrants in finding their places in their new homeland and created many new and lasting friendships.
LäNSiRANNiKoN UUtiSEt • WESt CoASt NEWS 1�
Kirkot / Churches
T e r v e t u l o a E m m a u k s e e n
E M M A U S - LUTERILAINEN ÄITIEMME JA ISIEMME KIRKKO http://www.geocities.com/emmauskirkko
Vierailevana puhujana Seppo Kostamo. Tule kuulemaan ja tapaamaan. Liturgina Matti Ikävalko.
”Äidit nuo väkevät, Jumalan näkevät”- kirjoitti runoilija. Niin todellakin!
Nyt juhlimme äitejä – jo menneitä ja vielä täällä olevia! Annamme jokaiselle naiselle kukan rintaan. Ohjelmaa. Jumalanpalvelus – Jukka-
rovasti. Miehet laulavat naisille ja tarjoilevat aterian. Tervetuloa!
Kevät on tullut ja sen myötä kevätjuhlat. Kuoro kutsuu sydämellisesti
teitä kaikkia konserttiin sunnuntaina 24.5. klo 11. Tarjoiluakin on
Keräämme uuteen kattoon varoja. Apua tarvitaan! Lähetä tai tuo lahjasi
kirkolle. Kiitos! *** Muista isiesi ja äitiesi kirkkoa, suomalaista luterilaista seurakuntaa testamentissasi!
UUTISIA, TIETOJA ja HARTAUS numerosta 604-521-0533. English Worship Sundays 10 am – Finnish 11:30 am
SE SUOMALAINEN EMMAUS LUTHERAN CHURCH 6344 Sperling Ave., Burnaby, B.C. V5E 2V4
Jukka Joensuu, pastori Puh: 604-521-7927 Kotipuhelin 604-469-4811 Matkapuh: 604-488-9434 E-mails: [email protected] or [email protected]
BETHEL-SEURAKUNTABETHEL CHURCH
1920 Argyle Drive, Vancouver BC V5P 2A8 Puhelin ja fax 604 325-5414
PastoriKlaus Lehtimäki
Kotipuhelin604 451-4500
KOTIKIRKKO
PUHELINSANA 604 324-4447 (vaihtuu tiistaisin)
www.kotikirkko.bc.caToimisto puh. 604 325-5414
Suomalaista televisio-ohjelmaa netissä www.TV7.fi
KOTIKIRKOSSA VOIT KOHDATA JUMALAN!
Toukokuu Kotikirkossa
PastoriMark Vainio Kotipuhelin 1
604 795-9994
Lämpö, aurinko ja kukat kertovat kevään koittaneen ja kesän odottavan jo seuraavan nurkan takana. Se taas tietää, että on aika juhlia äitejä; niin nuoria kuin ikääntyneitäkin. Erään pienen suomalaisen koulutytön runosta jäi mieleeni värssy: ”On äiti oma niin kaunis ja soma.” Jumala arvostaa vanhempia – Raamattu jopa vertaa Häntä hoivaavaan äitiin ja suojelevaan lintuemoon.Olet lämpimästi tervetullut Kotikirkkoon niin äitienpäivänä kuin muulloinkin!
SU 3.5. Klo 10 EHTOOLLISJUMALANPALVELUSSUN 3rd 11am COMMUNION SERVICE
SU 10.5. Klo 11 ÄITIENPÄIVÄJUHLA Kaksikielinen. Tarjoilua.SUN 10th 11am MOTHER’S DAY SERVICE Bilingual. Refreshments.
SU 17.5. Klo 10 JUMALANPALVELUSSUN 17th 11am SERVICE
SU 24.5. Klo 10 JUMALANPALVELUSSUN 24th 11am SERVICE
SU 31.5. Klo 10 JUMALANPALVELUS. Helluntai.SUN 31st 11am SERVICE
Torstaisin Rukousta ja Raamattua klo 19Fridays Youth @ 7:30 pm.PUHELINSANA 604 324-4447 Ilmoitukset ja hartaushetki
PYHÄKOULU jumalanpalvelusten yhteydessä, SUNDAY SCHOOL during servicesRUKOUSTA JA RAAMATTUA torstaisin klo 19, huom. 14.3. klo 11YOUTH on Fridays @ 7:30pm. wannagotochurch.blogspot.com Pastor
Samuel Tedder
hyVÄÄ iLTaa PiiSPa LaULaJa ja kiitos tästä pienestä puhelin haastattelusta teille. Tervetuloa vierailemaan meidän kauniiseen Vancouveriin. Tulitte suo-
raan Seattlesta tänne, oletteko ollut aikaisemmin Kanadassa? Kiitos ja kyllä olin vuosina 2004 ja 2006 Thunder Bay’ssä sekä amerikan puolella Misshiganissa.
aloititte uranne Seurakuntapappina, missä päin Suomea? Minut vihittiin papiksi 1964, armeijan saappaat jalassa, sieltä olin monella paik-
kakunnalla väliaikaisvirka tehtävissä. Vakinaisena pappina olen ollut Laihialla ja Vaasassa, Satakunnan harjavallassa ja sieltä siirryin kotipaikkakunnalleni Kurik-kaan.
Kuinka monta piispaa ja tai kuinka monta hiippakuntaa on Suomessa?
yhdeksän hiippakuntaa ja kymmenen piispaa, joista Turussa on kaksi, arkki-piispa ja piispa. arkkipiispa on vanhin, hänen tehtäviin kuuluu seurata hiippa-kuntien ja piispojen toiminta, hän on puheenjohtajana erillaisissa kokouksissa ja tehtävissä.
Milloin Suomessa alkoi kirkollinen toiminta ja kuka oli ensimmäinen piispa?
Kirkollinen toiminta alkoi 1100-luvulla ja ensimmäinen piispa oli Suomessa piispa henrik, kotoisin Englannista, hänen kohtalonsahan päättyi Lallin tuomioon.
olitte myös kenttäpiispana, mitä kuuluu tai mitkä tehtävät kenttäpiispalla on?
Kyllä vain, olin lähes kymmenen vuotta kenttäpiispan tehtävissä. Tehtävät ovat laajat ja monipuoliset, kuten johtaen sodan ja rauhan aikana sotilaspappien toimintaa, johon liittyy armeijaan kuuluvat tehtävät, kuin myös henkilökunnan ja reservien parissa kuuluviin menoihin, kaikkiin luterilaisenkirkon siviili-työteh-
täviin. Sieltä siirryin Lapua hiippakunnan piispaksi vuonna 1995 ja jäin eläkkeelle vuonna 2004.
oletteko osallistuneet paljon Sota veteraanien toimintaa?
Kyllä olen ollut aina kuusikymentä-luvulta lähtien, heidän toimintansa on ollut aina lähellä sydäntäni, jatkan yhteistyötä nyt myös eläkkeellä ollessani.
Suomen veteraanien toiminta on ollut rikasta ja monipuolista, sekä heillä on paljon seurakunta ohjelmaa. olen ollut veteraanien mukana, kun hengellistä toimintaa suunniteltiin ja toteutettiin. olen ollut heidän suurissa juhlatilaisuuk-sissa puhumassa ja kuuntelemassa. Seitsemän- ja kahdeksankymmenntä luvulla oli satoja veteraaneja paikkakunta kokouksissa ja tilaisuuksissa, maakunta juhlissa oli tuhansia ja valtakunnallisissa oli jopa 15000 veteraania, ottaen mukaan myös puolisot, heidän toimintahan on myös ollut aina mukana. Nythän veteraanien lu-vut ovat vähentyneet, heidän nuorinpolvi rupeaa olemaan kahdeksankymmenen ikäluokkaa, joten toiminta on hiipunut hiljaa.
osallistutteko valtiolliseen toimintaan?
Virallisiin tehtäviin kuuluu, ja joihin vuorottelemme mm. itsenäisyyspäivän Juh-lajumalanpalvelus, Valtiopäivän avajaisten Jumalanpalvelus, uusien Joukko-osas-tojen lippujen vihkiminen, joka tapahtuu presidentin linnassa, valtakunnallisiin paraateihin osallistuminen lyhyen hartaustilaisuuden kanssa, jne.
Viimeaikoina Suomeen on muuttanut paljon eri kansallisuuksia ympäri maailmaa, tuoden erillaisia tapoja ja uskontoja tullessaan, kuinka tämä on tullut kirkkojen toimintaan mukaan?
piispa ja rouva Laulaja’n vierailu Vancouverissa
toUKoKUU 2009 MAY 1�
Perheuutiset / Family News
Kaarinan kuvatKarina RamsayChERRy BLoSSoMS are taking over the city as spring arrives and the trees are in full bloom!
Tuija SalokanteleelleHyvää ja Iloista Syntymäpäivää sekä Onnellista Jatkoatoivoo kaikki sukulaiset ja ystävät
”Hetkien Helminauha”Pujotan helmiä hetkien lankaan,Lahjaksi minulle ne soi ikuisuus.Enemmän sain kuin nyt tajuankaanJokaisen päiväni armo on uus. Toisissa helmissä väri on musta, toisissa kirkkaus kimmeltävin, joissakin purppuran punerrusta, kaikissa loiste on ihmeellinen. aina en ymmärrä nauhaani lainkaan,kysyvin katsein vain kummastelen.Tuonkin mä tuohon, mistä sen sainkaan?itse kaikkia toivonut en. Kuitenkin näin on mun nauhani parhainViisaus suuri kun järjesti sen.hetkeni herkät myöhään ja varhainKantavat helmiä ikuisuuden.
— Tekijä tuntematon
kuva: MLH
kuva: MLH
Tervehtien kaikkia tuttuja, samalla toivoen pikaista tapaamista.
Toivotan lehden lukijoille Jumalan siunaamaa lämmintä kesää ja mielyttävää vanhenemista näissä merkeissä
— Kiitollisuudella Esko kuva: MLH
Kiitos osallistumisesta, tervehdyksistä ja lahjoituksista 75-vuotis päivilläni. – Esko
Maahanmuuttajan työ on kirkoissa paikkakunnittain, heille annetaan paljon apua ja he myös tulevat, kun he apua tarvitsevat. Useiden eri uskontojen mukana on myös paljon kristittyjä kuten paljon roomalaiskatollisia, samoin kuin vapaista kirkoista jotka ovat lähinnä kanssa protestanttisia kirkkoja. Kun kouluissa on esimerkiksi viisi oppilasta, saavat he oman kielen tai uskonnon mukaan opetusta, näin heiltä ei katkea suhteet omaan historiaan tai kotimaahan.
Suomessa Luterilaisella kirkolla (heitä on Suomessa noin 80%) on myös pal-jon yhteistyötä eri uskontokuntien kanssa. Suomen orttodoksit kuuluvat Kons-tanttinopolin Patriarkkaaliseen kirkkoon ja nyt kun Suomeen on muuttanut pal-jon venäläisiä, heidän orttodoksinen kirkko kuuluu Moskovan Patriarkkaaliseen kirkkoon, näiden kirkkojen johdon kanssa on syntynyt välillä hieman vaikeuksia.
Kiitoksia paljon teille tästä hetkestä, teillä on monipuolinen ja kiireinen matka, mihin jatkatte täältä?
Menemme huomenna Victoriaan. Sunnuntaina olemme täällä Vancouverissa ja maanantaina jatkamme matkaa Kelownan, Calgarin ja Edmonttonin kautta Thun-der Bay’n Suomikonferenssiin, missä todella on milenkiintoisia, sieltä lennämme kotiin.
— Kuva: J.Joensuu, Artikkeli MLH
Piispa ja rouva Laulaja kesäisessä maisemassa
Would you like to study some lyrical love poems and also some hymns from Finland?
1� LäNSiRANNiKoN UUtiSEt • tHE WESt CoASt NEWS toUKoKUU 2009 MAY
La Charcuterie Deli19080–96thAvenueUnit#8•Surrey(PortKells),BC
Tel.6048820881•Fax6048820119•email:[email protected] Delivery available – call and ask Salam
