74

ARTIKKELEITAK a n s a n t a l o u d e l l i n e n a i k a k a u s k i r j a – 9 7 . v s k . – 1 / 2 0 0 1

Schumpeter ja”luova tuho”*

Petri BöckermanTutkija

Palkansaajien tutkimuslaitos

* Hanketta on rahoittanut Suomen Kulttuurirahasto.

1 Schumpeter (1951, 283) kritisoi Keynesin yleistä teoriaatoteamalla: ”All the phenomena incident to the creation andchange in this apparatus, that is to say, the phenomena thatdominate the capitalist process, are thus excluded from con-sideration”. Lemola (2000) tarkastelee Schumpeterin näke-myksiä evolutionaarisen taloustieteen näkökulmasta.

1. Johdanto

Joseph Alois Schumpeter (1883–1950) vaipuiauttamatta John Maynard Keynesin varjoon1.Yhtenä syynä tähän oli se, että Schumpeter eikeskustellut talousteoreettisista lähtökohdis-taan kovinkaan innokkaasti, eikä myöskään ol-lut halukas hankkimaan opiskelijoita (Tobin1991, ix). Schumpeterin ajatusten innoittama-na ei siten syntynyt mitään yhteistä koulukun-taa, joka olisi jatkanut hänen ajatustensa järjes-telmällistä kehittelyä.

Schumpeterin teokset ovat lisäksi moniai-neksisia, joka on vaikeuttanut täsmällisten, tes-tattavissa olevien hypoteesien muodostamista.Tärkeänä syynä Schumpeterin unohtamiselletaloustieteen valtavirrassa onkin ollut se, ettähänen ajatustensa esittäminen matemaattisina

ja/tai tilastollisina malleina on ollut hankalaa.Taloustieteen menetelmällinen kehitys on kui-tenkin muuttanut tilannetta. Samalla myös yk-sityiskohtaisten toimipaikka-aineistojen saata-vuus on parantunut, jolloin voidaan tarkastel-la empiirisin menetelmin toimipaikkarakenteenmuuttumisen vaikutusta tuottavuuteen sekäarvioida Schumpeterin (1987) esittämää näke-mystä luovan tuhon roolista kapitalismissa.

Schumpeterin esittämiin ajatuksiin suhdan-nevaihteluista onkin virinnyt kasvavaa kiinnos-tusta. Erityisesti on korostettu luovan tuhonroolia suhdannevaihteluissa ja sitä, että taantu-mien aikana luodaan pohjaa kasvuprosessinjatkumiselle. Syynä tähän on ollut sekä teoreet-tinen että empiirinen tutkimussuuntaus, jossaon painotettu erilaisten mikrorakenteiden mer-kitystä suhdannevaihteluissa. Kansantaloudenrakennemuutosta onkin ilmeisen mahdotontaymmärtää luopumatta edustavan yrityksenmallista.

Endogeenisen kasvuteorian innoittamanaon kehitetty lukuisia ns. uusschumpeteriläisiäkasvumalleja (esim. Caballero ja Hammour

75

P e t r i B ö c k e r m a n

1994; 1996), joissa korostetaan sitä, että uusim-man teknologian omaksuminen vaatii aiemmanteknologian ja/tai yhteistyösuhteen häviämistä.Uusimman teknologian omaksuminen yrityk-sissä mahdollistaa puolestaan tuottavuudenkasvattamisen ja talouskasvun jatkumisen.Taantumilla on näkemyksen mukaan kykyuudistaa talouden rakennetta, koska rakenne-muutos on poikkeuksellisen voimakasta talou-dellisten taantumien aikana. Syynä tähän on se,että taantumien aikana tuotantomenetyksenarvo (ts. vaihtoehtoiskustannus) tuotantore-surssien kohdentamisesta uudelleen toimialo-jen ja/tai toimipaikkojen välillä on alhaisempikuin talouden voimakkaassa kasvuvaiheessa.

Uusimmassa mikroekonometrisessa tutki-muksessa on painotettu sitä, että taantumienaikana tapahtuu tuotantorakenteen ”puhdistu-mista” siten, että kaikkein heikoimmin tuotta-vat yritykset ja toimipaikat häviävät talouskas-vun hidastuessa, jolloin talouden tuottavuusparanee2 (esim. Foster, Haltiwanger ja Krizan1998; Baltelsman ja Doms 2000). Empiirisissätutkimuksessa on saatu tukea näkemykselle,jonka mukaan myös Suomen 1990-luvun anka-ran laman aikana tapahtui tuntuvaa tuottavuu-den kohoamista, jota voidaan selittää teollisuu-den toimipaikkarakenteen muuttumisella (Ma-liranta 1999).

Artikkelissa tarkastellaan Schumpeterinnäkemystä luovasta tuhosta. Artikkeli jakaan-tuu neljään osaan. Ensimmäisessä osassa hah-motellaan luovan tuhon asemaa Joseph A.Schumpeterin tuotannossa. Toisessa osassa eri-tellään Schumpeterin vuonna 1942 esittämäänäkemystä luovasta tuhosta alkuperäislähtei-

den avulla. Kolmannessa osassa tarkastellaanmyöhemmässä kirjallisuudessa esitettyjä näke-myksiä ja tulkintoja luovasta tuhosta sekä sensuhteesta ennen kaikkea Karl Marxin ajatte-luun, koska Schumpeterille Marx oli sekä in-noittaja että tärkeä kritiikin kohde.

2. Luovan tuhon asemaSchumpeterin tuotannossa

Kansantaloustieteen oppihistoriassa Schumpe-ter muistetaan lähinnä innovaatioita korosta-neesta suhdanneteoriastaan, kapitalismin tule-vaisuutta koskevasta synkästä ennustuksestaansekä laajamittaisesta taloushistorian teokses-taan (”History of Economic Analysis”), jokatosin julkaistiin vasta hänen kuoltuaan vuonna1954.

Schumpeterin ajattelu on oppinutta.Schumpeterin lähestymistavalle talouden tut-kimiseen on tunnusomaista vahva monitieteel-lisyys (esim. März 1991, 3). Schumpeterin teok-sissa ja argumentaatiossa sekoittuvat sosiologia,historia ja valtio-oppi. Tarkastelu yksityiskoh-taista ja monipolvista. Samalla avautuu mah-dollisuuksia useammille tulkinnoille.

Schumpeterin ensimmäinen teos ilmestyivuonna 1912 hänen ollessaan vasta 28-vuotias.Teoksessa tarkasteltiin taloudellista kehitystä.Kirja julkaistiin saksaksi Schumpeterin syn-nyinmaassa Itävallassa, mutta käännettiin myö-hemmin vuonna 1934 englanniksi otsikolla”The Theory of Economic Development”.Varhaisteoksessaan Schumpeter (1961) koros-ti lähinnä rahoitusmarkkinoiden toiminnan japankkijärjestelmän merkitystä taloudellisellekehitykselle3.

2 Salter (1960) on varhainen empiirinen tutkimus, jossakorostettiin sitä, että samalla toimialalla toimivien yritys-ten välillä on merkittäviä tuottavuuseroja.

3 Aiheeseen on virinnyt mielenkiintoa hiljattain. Kingin jaLevinen (1993) empiirisen tutkimuksen mukaan rahoitus-

76

A R T I K K E L E I T A KAK 1 / 2001

Schumpeter painotti innovaatioiden merkitys-tä myös ensimmäisessä julkaistussa teokses-saan. Innovaatio onkin Schumpeterillä hyvinlaaja käsite (esim. Freeman 1991, 22–24). In-novaatioiden piiriin kuuluvat Schumpeterinajattelussa mm. erilaiset organisaatiouudistuk-set, uusien markkinoiden avautuminen yrittä-jien toiminnan tuloksena sekä rahoitusjärjestel-män kehittyminen kapeasti tulkittujen tuotan-toteknologisten uudistusten rinnalla. Aihepii-rinä innovaatioiden painottaminen taloudentoiminnassa ja kehityksessä luonnehti Schum-peterin koko elämäntyötä. Ahmad (1996, 8)toteaa, että innovaatioiden luonnehtimassa ta-loudellisessa kehityksessä olennaista on se, ettätalouskasvu ei ole kapitalismissa sidottua luon-nonvaraperustaan kuten Schumpeterin aika-kaudella oli taloustieteessä tyypillistä ajatella.

Käsitteenä luova tuho esitellään Schumpe-terin tuotannossa ensimmäisen kerran toisenmaailmansodan riehuessa julkaistussa teokses-sa ”Capitalism, Socialism and Democracy”,joka ilmestyi vuonna 1942 Yhdysvalloissa.”Capitalism, Socialism and Democracy” alkaamarxismin kritiikillä. Schumpeterin (1987)esittämän tulkinnan mukaan Marx unohti so-siaalisten rakenteiden moninaisuuden ja kau-askestoisuuden. Tällöin historiallinen materia-lismi ei kykene kuvaamaan länsimaisten yhteis-kuntien monipolvista historiaa. Lisäksi Schum-peter (1987) kritisoi työn arvoteoriaa sen epä-realististen olettamusten perusteella, joten työnarvoteoria kykenee selittämään markkinahinto-ja Schumpeterin (1987, 21–44) mukaan aino-astaan erikoistapauksessa.

Teoksen toisessa osassa esitetään kuuluisa ar-vio kapitalismin tulevaisuudesta. Schumpete-rin (1987) mukaan länsimaissa tullaan ajautu-maan sosialismiin, mutta Marxin viitoittamakehityskulku on kuitenkin perusteiltaan väärä4.Schumpeter (1987) väittää, että asteittainensiirtyminen sosialismiin tapahtuu lähinnä äly-mystön toiminnan seurauksena, eikä suurenkapitalismia kohtaavan kriisin kautta kutenMarx ennakoi tuotannossaan.

Käsite luova tuho nostetaan esille nimen-omaan teoksen kapitalismia käsittelevässä osas-sa. Schumpeterin (1987, 84) mukaan kapitalis-mia luonnehtii läpitunkeva luova tuho. Luovantuhon tehtävänä on ennen muuta ylläpitää ka-pitalismin elinvoimaisuutta. Samalla teoksessaesitetään uusklassisen taloustieteen kritiikkiä,joka liittyy läheisesti luovan tuhon rooliin ka-pitalismissa. Schumpeterin (1987) mukaan ka-pitalistinen talousjärjestelmä ei ole koskaan ta-sapainossa, vaan talouden rakenne on jatku-vien muutosten kourissa.

Schumpeterin (1987) mukaan sosialismi tu-lee kuitenkin väistämättä korvaamaan kapita-lismin teollisuusmaissa sen elinvoimaisuudes-ta huolimatta. Syynä tähän on se, että kapita-lismin kehityksen myötä yrittäjä tulee tarpeet-tomaksi suuryritysten kasvun ja talouden by-rokratisoitumisen johdosta (Schumpeter 1987,132). Taloussuhteista tulee suuryritysten mer-kityksen kasvaessa persoonattomia ja yrittäjis-tä tarpeettomia. Taloudesta katoaa tässä pro-sessissa Max Weberin ajattelussaan korostama

markkinoiden ”syvyydellä” mitattuna esim. laajan raha-agg-regaatin suhteella bruttokansantuotteeseen on talouskasvuavoimistava vaikutus kansainvälisessä poikkileikkausaineis-tossa.

4 Schumpeterin poliittisia mielipiteitä luonnehti konserva-tismi. Machlup (1943, 301) kirjoittaa teoksesta ”Capitalism,Socialism and Democracy”: ”Schumpeter makes it clear,though – without expressing his own feelings in the matter– that one may predict socialism, believe in its inevitability,and yet hate it thoroughly”.

77

P e t r i B ö c k e r m a n

karisma (Langlois 1996, 7). Samalla kapitalis-tisen talouden kyky uudistua ja tuottaa uusiainnovaatioita heikkenee byrokratian luomastavakaudesta huolimatta. Tämä tuhoaa kapitalis-min ytimen ja antaa mahdollisuuden sosialis-mille. Byrokratiassa on olennaista ennen kaik-kea aiemmin valittujen sääntöjen ylläpitämi-nen, eikä niiden jatkuva muuttaminen (Lang-lois 1996, 12). Kapitalismin menestyksessä,eikä sen heikkoudessa, on siten myös järjestel-män tuhon siemen.

Aihepiirinä luova tuho juontaa kuitenkinsyvälle Schumpeterin aiempaa tuotantoon.Teossarjan ”Business Cycles I–II” ensimmäi-sessä osassa Schumpeter (1939a, 87–102) esit-tää vastaavan ajatuksen käyttämättä käsitettäluova tuho tekstissä. Kiteyttäen Schumpeterin(1939a, 87–102) mukaan suhdannevaihtelujentaustalla on innovaatioiden kasautuminen ryp-päisiin, joiden seurauksena tuotannossa tapah-tuu mullistuksia5. Schumpeterin (1939a,1939b) teos sisältää valtavasti lähinnä kvalita-tiivista, mutta myös kvantitatiivista aineistoasuhdannevaihteluista tärkeimmissä teollisuus-maissa. Näkökulma teoksessa on taloushisto-riallinen6.

Suhdannevaihteluja käsittelevä teos saiosakseen ankaraa kritiikkiä heti ilmestyttyään.

Simon Kuznets (1940) esitti arviossaan kaksiusein toistettua kriittistä argumenttia Schum-peterin suhdannenäkemystä vastaan. Ensinnä-kin innovaatioiden virta taloudessa on jatku-vaa, joten on vaikeata perustella, mitkä inno-vaatiot ovat niin merkittäviä, että ne voisivatselittää suhdanteita (Kuznets 1940, 262–263).Schumpeterin teoriaa suhdannevaihtelujen pe-rimmäisistä syistä on siten poikkeuksellisenvaikeata arvioida empiiristen aineistojen avul-la. März (1991, 7) esittää, että Schumpeterinmukaan innovaatioiden esiintymistä ajallisissaryppäissä voidaan perustella sillä, että merkit-tävä innovaatio synnyttää aina joukon perus-ideaa jäljitteleviä pienempiä innovaatioita sekäimitointia yrittäjien joukossa suurempien voit-tojen toivossa. Lisäksi innovaatioiden esiinty-mistä ryppäissä voidaan perustella sillä, ettäuusien asioiden omaksuminen tapahtuu kulut-tajien joukossa usein ryöpsähtäen. ToiseksiSchumpeterin teoksessa esitetylle puolivuosisa-taa kestävälle suhdannekierrolle on erittäin vai-keata etsiä perusteluja, jotka voitaisiin palaut-taa yrittäjien toimintaan taloudessa (Kuznets1940, 267). Puolivuosisataisen jakson aikanaaktiivisten yrittäjien joukossa ehtii tapahtuamonenlaista uusiutumista.

3. Schumpeterin näkemysluovasta tuhosta

Schumpeterin (1987) mukaan luova tuho (saks.”schöpferische zerstörung” ja engl. ”creativedestruction”) on kapitalismin elinvoiman yllä-pitäjä. Schumpeter (1987, 81) kritisoi luovaatuhoa käsittelevän jakson ”The Process of Cre-ative Destruction” alussa käsitystä, jonka mu-kaan monopolien ja oligopolien muodostumi-nen välttämättä merkitsisi kapitalismin elinvoi-man tukahtumista.

5 Hansen (1951, 80) kiteyttää Schumpeterin näkemyksensuhdannevaihteluista toteamalla: ”A dynamic society is con-stantly being drawn away from neighborhoods of equilib-rium by reason of the pioneering activities of daring inno-vators whose lightning success entice a swarm of imitatorsinto a wild outpouring of new investment activity”.

6 Tobin (1991, xii) huomauttaa, että teossarjan ”BusinessCycles I–II” taloushistoriallinen osuus on erillinen suhtees-sa teoreettisen tarkasteluun, eikä taloushistoriallisessa tar-kastelussa ole kovinkaan paljon aitoja ”schumpeteriläisiä”piirteitä.

78

A R T I K K E L E I T A KAK 1 / 2001

Schumpeterin (1987, 83) mukaan ei ole kos-kaan ollut olemassa mitään täydellisen kilpai-lun kulta-aikaa, jonka uusklassinen taloustiedekuitenkin olettaa tasapainoon perustuvissastaattisissa tarkasteluissa7. Kapitalismi on to-dellisuudessa jatkuvassa muutoksessa, evoluu-tiossa, jossa avautuu uusia markkinoita(Schumpeter 1987, 83). Sopeutuminen ei olekoskaan välitöntä. Yrittäjät etsivät jatkuvastiuusia tapoja yhdistää panoksia. Kapitalismiuudistuu Schumpeterin (1987, 83) mukaan lä-hinnä sisäsyntyisesti, vaikka ulkoisilla häiriöil-lä (kuten maiden välisillä sodilla ja vallanku-mouksilla) voikin olla merkitystä muutostavauhdittavina tekijöinä.

Schumpeter (1987, 83) luonnehtii kapitalis-min sisäsyntyistä uudistumista ilmaisulla ”luo-va tuho”, jossa olennaista on se, että vanha ra-kenne tuhoutuu uuden paremman tieltä. Ka-pitalismi ei koskaan yhtenä annettuna ajanhet-kenä täysin tyhjennä mahdollisuuksiaan(Schumpeter 1987, 83). Kansantalous onkintodellisuudessa jatkuvassa liikkeessä. LisäksiSchumpeter (1987, 83) painottaa kansantalou-den orgaanista yhteyttä. Taloudenpitäjän toi-milla on kauaskantoisia vaikutuksia, ja toisaal-ta myös yksittäiseen taloudenpitäjään on vai-kutusta monien muiden tekemillä valinnoilla.Markkinat sitovat taloudenpitäjiä ja yrittäjiäorgaaniseen yhteyteen.

Schumpeterin (1987, 83–84) mukaan talou-denpitäjien valintoja tuleekin tarkastella ni-menomaan suhteessa talouden moninaista kir-

joa vasten8. Valinnat ovat samalla aina osamyös luovaa tuhoa (Schumpeter 1987, 84).Tämä merkitsee sitä, että taloudenpitäjien va-lintoja ei voida tarkastella (taloustieteellisesti)siten, että ne olisivat osa monivuotista suvan-tovaihetta kuten on tapana staattisessa neoklas-sisessa tasapainoanalyysissä (Schumpeter 1987,84).

Schumpeter (1987, 84) painottaa tuotanto-rakenteen monopolisoitumista ja oligopolienmuodostumista. Hänen tulkintansa mukaantuotantorakennetta on tavallisesti tarkasteluosana kapitalismin hallintaa, mutta oikeampinäkökulma olisi tarkastella tuotantorakennet-ta uusiutumisen (ts. syntymisen ja häviämisen)avulla. Schumpeter (1987, 84) korostaakin sitä,että kapitalismissa kilpailu on olennaisesti ko-konaan uusien tuotantotapojen ja menetelmienkilpailua vanhojen käytäntöjen kanssa, eikä ole-massa olevan tuotantorakenteen sisäistä kilpai-lua, jonka avulla olisi mahdotonta ymmärtääkapitalismin kykyä uudistua ja uusiutua toistu-vista kriiseistä huolimatta.

Schumpeterin näkemys kilpailusta kapita-lismissa on luonteeltaan korostetun dynaami-nen. Schumpeter (1987, 85) painottaa myösmodernin toimialan taloustieteen tapaan po-tentiaalisen kilpailun merkitystä toteamalla kil-pailusta: ”It disciplines before it attacks”9.

7 Vastaavia ajatuksia on usein esitetty itävaltalaisen koulu-kunnan piirissä (esim. Vihanto 2000). Yhteistä Schumpete-rin ja itävaltalaisen koulukunnan ajattelussa on mm. se, ettäyksittäisten taloudenpitäjien toiminta epävarmuuden luon-nehtimassa maailmassa merkitsee väistämättä sitä, että ta-lous ei ole koskaan aidosti tasapainossa.

8 Schumpeter (1987, 83–84) kirjoittaa: ”Every piece of busi-ness strategy acquires its true significance only against thebackground of that [organic] process and within the situa-tion created by it. It must be seen in its role in the perenni-al gale of creative destruction; it cannot be understood irre-spective of it or, in fact, on the hypothesis that there is aperennial lull”.

9 Schumpeterin ajatuksia vastaavan päättelyn markkinoidenkyvystä palauttaa kapitalismin elinvoima tuhoamalla teho-tonta tuotantotoimintaa esitti David A. Wells vuonna 1889teoksessaan ”Recent Economic Changes” (Perelman 1995).

79

P e t r i B ö c k e r m a n

Schumpeterin (1987, 85) mukaan monopolienkäytäntöjä kritisoitaessa ei kyetä ymmärtämäänkilpailun dynaamista perusolemusta kapitalis-missa. März (1991, 5–6) painottaa sitä, ettäSchumpeterin mukaan yrittäjän tuottama voit-to on myös olemukseltaan läpitunkevan dynaa-minen kategoria. Syynä tähän on se, että voit-tojen hankkiminen on mahdollista ainoastaanjatkuvasti reagoimalla taloudessa tapahtuviinmuutoksiin. Voittojen hankkiminen perustuuaina innovaatioihin, jotka voivat esim. alentaatilapäisesti tuotantokustannuksia. Kansanta-lous ilman epävarmuudessa toimivia yrittäjiäolisi pysyvässä seisetilassa10.

Schumpeterin (1987) esittämää myönteistäsuhtautumista monopoleihin, mutta suuryritys-ten vieroksuntaa voidaan selittää sillä, ettäSchumpeterin mukaan monopoliasema on ainakestoltaan tilapäinen. Syynä tähän on kapita-lismia luonnehtiva murrostila. Uusien innovaa-tioiden jatkuva virta taloudessa murentaa han-kittua monopolivoimaa. Lisäksi potentiaalinenkilpailu mm. uusien markkinoiden avautumi-sen muodossa rajaa merkittävästi monopolivoi-man käyttömahdollisuuksia kapitalismissa.

Näkemys siitä, että luova tuho on erottamatonosa kapitalismin perusolemusta johtaa luonte-vasti talouspolitiikkaan, jossa vältetään julkisenvallan puuttumista talouden kehitykseen.Schumpeterin (1990, 115) esittämän näkemyk-sen mukaan 1930-luvun pulan aikana taloudenelvyttäminen esim. finanssipoliittisin keinoinolisi merkinnyt ainoastaan sitä, että sopeutu-misen kannalta tärkeät ratkaisut olisivat es-tyneet ja talouden elinvoima olisi jäänyt pa-lautumatta. Taantumien aikana tapahtuu mer-kittävää liikakapasiteetin purkautumista, jokaraivaa tilaa kasvuprosessin jatkumiselle kapi-talismissa. Schumpeterin ajattelu ei ollut kui-tenkaan suoraviivaista suhteessa julkisen vallanrooliin kapitalismissa. Schumpeter kannattiesim. teoksessaan ”Capitalism, Socialism andDemocracy” investointien tuoton turvaavia jul-kisen vallan toimenpiteitä (Perelman 1995,192–193), vaikka suhtautuikin epäillen julkisenvallan kykyyn ohjata kansantaloutta.

Työttömyys on keskeinen makrotaloudel-linen ilmiö. Bennion (1943) on esittänyt mie-lenkiintoisen tulkinnan Keynesin ja Schum-peterin teorioista koskien työttömyyttä. Ben-nion (1943, 346–347) esittää, että Keynesinmukaan työttömyys on suhdanneilmiö, muttaSchumpeterin mukaan työttömyys on aina pe-rusolemukseltaan teknologista (ts. työttömyysaiheutuu innovaatioryppäiden aiheuttamistamurroksista kansantalouden toiminnassa).Työttömyys voidaan siten palauttaa Schum-peterin ajattelussa kapitalismin perusolemuk-seen, jossa innovaatioilla on keskeinen roolitaloudellisessa kehityksessä. Teknologinentyöttömyys on jatkuva kapitalismia luonnehti-va ominaisuus, koska kapitalismissa tapahtuutauotta tuotantotoiminnan syntymistä ja häviä-mistä. Schumpeter (1939a, 1939b) toisin sa-noen samaistaa teknologian kehittymisestä ai-

Wells korosti teoksessaan myös potentiaalisen kilpailun ky-kyä pitää hintoja kurissa monopolisoituvilla markkinoilla.Uusien markkinoiden avautumisella on lisäksi Schumpete-rin ajatusten tapaan uudistava vaikutus tuotantorakentee-seen. Wells tarkasteli mm. Suezin kanavan ja kiristyvän kil-pailun ”puhdistavaa” vaikutusta vanhentuneeseen laivakan-taan. Perelmanin (1995, 194–195) esittämän tulkinnanmukaan Schumpeterin ja Wellsin ajattelun merkittävin erooli kuitenkin se, että Schumpeterilla oli enemmän luotta-musta markkinoiden kykyyn tuottaa yhteiskunnan näkökul-masta paras mahdollinen ratkaisu.

10 Schumpeterin romanttista näkemystä spontaanista yrit-täjästä on kritisoitu siitä, että taloutta mullistavat innovaa-tiot ovat usein tulosta vuosikymmenten ponnistuksista, joi-hin ottaa osaa useita tahoja (März 1991, 25).

80

A R T I K K E L E I T A KAK 1 / 2001

heutuvan työttömyyden ja suhdannetyöttömyy-den.

4. Esitettyjä tulkintoja

Schumpeterin tulkinnassa hankalaa on se, ettäSchumpeter luonnehtii kapitalismin elinvoi-maisuutta ylläpitävää prosessia ilmaisulla luo-va tuho, mutta teoksessa ”Capitalism, Social-ism and Democracy” ei kuitenkaan anneta yk-sityiskohtaista määritelmää luovasta tuhosta.

Schumpeterin ja Marxin tuotantoa on useinverrattu toisiinsa. Elliott (1980) tarkastelee ver-taillen Marxin ja Schumpeterin näkemyksiäluovasta tuhosta kapitalismissa. Elliott (1980)korostaa Marxin ja Schumpeterin näkemystensamankaltaisuutta kolmella perusteella. Ensin-näkin molemmat korostivat kapitalismin kehit-tyvää ja uudistuvaa luonnetta. Olennaista ka-pitalismin luonteessa on se, että se on jatkuvas-sa liiketilassa. Prosessi on myös sisäsyntyinenja erilaisten epäjatkuvuuksien luonnehtima.Toiseksi sekä Marx että Schumpeter painotti-vat kapitalismin repivää olemusta. Kapitalis-miin liittyy mm. työntekijöiden vieraantumistaja varallisuuserojen kasvua. Kolmanneksi mo-lemmat korostivat sitä, että kapitalismin mur-rokseen liittyy merkittäviä institutionaalisiamuutoksia. Schumpeterin mukaan suuryritys-ten kasvava merkitys ja byrokratisoituminenjohtavat siihen, että innovointikyky heikkeneelopulta kapitalismissa.

Foster (1983) on esittänyt purevaa kritiik-kiä koskien Elliottin (1980) näkemystä Marxinja Schumpeterin ajattelun yhteisistä elementeis-tä. Foster (1983, 328) painottaa tulkinnassaanlähinnä sitä, että Schumpeterin mukaan kapi-talisteilla ei ole koskaan ollut tuotantopääomanyksinomistusta, joka on puolestaan erittäin kes-keisessä asemassa Marxin ajattelussa. Lisäksi

olennaista on se, että Schumpeterin mukaantalouskasvun ytimenä on yksilöllisen yrittäjäntoiminta, mutta Marx korostaa sitä vastoin pää-oman kasautumista monoliittisen omistajaluo-kan toimesta. Foster (1980, 329) myös huo-mauttaa, että Schumpeterin mukaan yhteiskun-nan ja talouselämän ”rationalisoituminen” sekäbyrokratisoituminen weberiläisessä mielessämerkitsevät sitä, että kapitalismia luonnehti-vien epäjatkuvuuksien määrä vähenee, mikäheikentää tarvetta innovaatioille, joka on ta-louskasvun ja kehityksen kipinä kapitalismis-sa. Marx ennakoi sitä vastoin kapitalismin krii-sien syvenemistä.

Schumpeter (1987) kritisoi voimakkaastiuusklassista tasapainotarkastelua, joka sitoohänen ajattelunsa lähelle itävaltalaista koulu-kuntaa. Useissa tulkinnoissa korostetaan sitä,että Schumpeterin merkittävin panos taloustie-teeseen oli vakiintuneeseen tasapainoajatteluunkohdistettu kritiikki. Rosenbergin (1994, 48–49) esittämän näkemyksen mukaan Schumpe-terin ajattelussa oli olennaista se, että hän hyl-käsi staattisen tasapainon keinona tarkastellakansantaloutta. Schumpeter korostikin ajatte-lussaan nimenomaan sitä, että kapitalismi ei olekoskaan ”tasapainossa” ja että kapitalismilla onvoimakas taipumus ajautua pois kerran saavu-tetusta tasapainotilasta. Kapitalismin jäsentä-misessä ei ole Schumpeterin ajattelun mukaankeskeistä se, että ymmärtää tasapainottumisenkansantaloudessa (Rosenberg 1994, 50). Tär-keätä on sitä vastoin se, että käsittää taloudenolevan jatkuvassa murrostilassa. Myös Heertje(1987, 714–715) painottaa sitä, että Schumpe-terin mukaan kansantaloutta ei ole järkeväätarkastella lähtien liikkeelle yritysten staattises-ta voiton maksimoinnista.

Työpaikkojen syntymistä ja häviämistä kä-sittelevässä kirjallisuudessa Schumpeterin luo-

81

P e t r i B ö c k e r m a n

vasta tuhosta keskusteltaessa painotetaan sitä,että taloudessa tapahtuu tuotantorakenteen”puhdistumista” siten, että kaikkein heikoim-min tuottavimmat yritykset ja toimipaikat hä-viävät taantumien aikana, joka parantaa talou-den tuottavuutta pitkän aikavälin näkökulmas-ta. Schumpeter (1987) ei kuitenkaan täsmen-nä yritysten valikoitumista nimenomaan tuot-tavuuden näkökulmasta. Schumpeter (1987)käsitteli tekstissään väljemmin yritysten kan-nattavuutta11.

5. Lopputoteamuksia

Uusimmassa teoreettisessa ja empiirisessä työ-markkinoiden tutkimuksessa esitetty näkemysluovasta tuhosta on lähellä Schumpeterin alku-peräisiä ajatuksia. Työpaikkojen syntymistä jahäviämistä käsittelevässä kirjallisuudessa ko-rostettu näkemys luovasta tuhosta on kuiten-kin samalla myös pelkistetty versio Schumpe-terin ajattelusta. Keskeistä on se, että luovatuho on erotettu alkuperäisestä yhteydestään.Käsite oli Schumpeterille osa laajempaa argu-mentointia, jolla pyrittiin perustelemaan ennenkaikkea sosialismin voittoa kapitalismista jakritisoimaan neoklassista tasapainoajattelua.Samalla tarkasteluissa unohdetaan Schumpete-rin näkemys yrittäjistä ja innovaatioiden keskei-sestä roolista taloudessa. Pelkistys on kuiten-

11 Schumpeter (1939a, 134) luonnehtii tuotantorakenteenmuuttumista: ”But for others the emergence of the newmethods means economic death; for still others, contractionand drifting into the background. Finally, there are firmsand industries which are forced to undergo a difficult andpainful process of modernization, rationalization and recon-struction”. Näkemys on hyvin lähellä työpaikkojen synty-mistä ja häviämistä käsittelevässä kirjallisuudessa esitettyjätulkintoja.

kin välttämätöntä, koska Schumpeterin ajatte-lu on rikkaudessaan moniaineksista. "

6. Kirjallisuus

Ahmad, S. (1996): ”John Rae (1834), Schumpeter(1911) and Amsden (1989) on technical changeand economic development”. McMaster Univer-sity, Muistio.

Baltelsman, E.J. ja Doms, M. (2000): ”Understand-ing productivity: Lessons from longitudinalmicrodata”. Journal of Economic LiteratureXXXVIII, 569–594.

Bennion, E.G. (1943): ”Unemployment in the the-ories of Schumpeter and Keynes”. The Ameri-can Economic Review 2, 336–347.

Caballero, R.J. ja Hammour, M.L. (1994): ”Thecleansing effect of recessions”. The AmericanEconomic Review 5, 1350–1368.

Caballero, R.J. ja Hammour, M.L. (1996): ”On thetiming and efficiency of creative destruction”.The Quarterly Journal of Economics 3, 805–852.

Elliott, J.E. (1980): ”Marx and Schumpeter on cap-italism’s creative destruction: A comparative re-statement”. The Quarterly Journal of Economics1, 45–68.

Foster, J.B. (1983): ”Theories of capitalist transfor-mation: Critical notes on the comparison ofMarx and Schumpeter”. The Quarterly Journalof Economics 2, 327–331.

Foster, L., Haltiwanger, J. ja C.J. Krizan (1998):”Aggregate productivity Growth: Lessons frommicroeconomic evidence”. National Bureau ofEconomic Research, Working Papers, 6803.

Freeman, C. (1991): ”Schumpeter’s Business Cyclesrevisited”. Teoksessa Heertje, A. ja Perelman, M.(toim.): Evolving Technology and Market Struc-ture. The University of Michigan Press.

Hansen, A.H. (1951): ”Schumpeter’s contributionto business cycle theory”. Teoksessa Harris, S.E. (toim.): Schumpeter, Social Scientist. The Har-vard University Printing Office.

82

A R T I K K E L E I T A KAK 1 / 2001

Heertje, A. (1987): ”Creative destruction”. Teokses-sa Eatwell, J., Milgate, M. ja P. Newman (toim.):The New Palgrave. A Dictionary of Economics.Volume 1. The Macmillan Press Limited.

King, R.G. ja Levine, R. (1993): ”Finance andgrowth: Schumpeter might be right”. The Quar-terly Journal of Economics 3, 717–737.

Kuznets, S. (1940): ”Schumpeter’s Business Cycles”.The American Economic Review 1, 257 – 271.

Langlois, R.N. (1996): ”Schumpeter and personalcapitalism”. The University of Connecticut, Muis-tio.

Lemola, T. (2000): ”Evolutionaarinen taloustiede”.Teoksessa Lemola, T. (toim.): Näkökulmia Tek-nologiaan. Gaudeamus.

Machlup, F. (1943): ”Capitalism and its future ap-praised by two liberal economists”. The Ameri-can Economic Review 2, 301–320.

Maliranta, M. (1999): ”Tuottavuus ja työpaikat”.Teoksessa Vartia, P. ja Ylä-Anttila, P. (toim.):Teknologia ja Työ. Taloustieto Oy.

März, E. (1991), Joseph Schumpeter. Scholar, Teach-er and Polician. Yale University Press.

Perelman, M. (1995): ”Schumpeter, David Wells,and creative destruction”. Journal of EconomicPerspectives 9, 189–197.

Rosenberg, N. (1994): Exploring the Black Box.Technology, Economics, and History. CambridgeUniversity Press.

Salter, W.E.G. (1960): Productivity and TechnicalChange. Department of Applied Economics,Monographs 6. University of Cambridge

Schumpeter, J.A. (1939a): Business Cycles. A Theo-retical, Historical, and Statistical Analysis of theCapitalist Process. Volume I. McGraw-Hill BookCompany, Inc.

Schumpeter, J.A. (1939b): Business Cycles. A Theo-retical, Historical, and Statistical Analysis of theCapitalist Process. Volume II. McGraw-HillBook Company, Inc.

Schumpeter, J.A. (1951): Ten Great Economist fromMarx to Keynes. Oxford University Press.

Schumpeter, J.A. (1961): The Theory of EconomicDevelopment. An Inquiry Into Profits, Capital,Credit, Interest, and Business Cycle. Oxford Uni-versity Press.

Schumpeter, J.A. (1987): Capitalism, Socialism andDemocracy. Unwin Paperbacks.

Schumpeter, J.A. (1990): Essays on Entrepreneurs,Innovations, Business Cycles, and the Evolutionof Capitalism. Transaction Publishers.

Tobin, J. (1991): ”Foreword”. Teoksessa März, E.:Joseph Schumpeter. Scholar, Teacher and Polician.Yale University Press.

Vihanto, M. (2000): ”Tasapaino-olettamus ja vapau-den väheksyntä taloustieteessä”. Kansantaloudel-linen aikakauskirja 1, 39–47.