VALOHOITO-OPAS IHOTAUTIA SAIRASTAVALLE ASIAKKAALLE

VALOHOITO-OPAS IHOTAUTIA SAIRASTAVALLE

ASIAKKAALLE

Tanja Jäntti ja Kirsi Pesonen

Opinnäytetyö, kevät 2012

Diakonia-ammattikorkeakoulu

Diak Etelä, Helsinki

Hoitotyön koulutusohjelma

Sairaanhoitaja (AMK)

2

TIIVISTELMÄ Jäntti, Tanja ja Pesonen, Kirsi. Valohoito-opas ihotautia sairastavalle asiakkaalle. Helsinki, kevät 2012, 46 s., 1 liite. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Diak Etelä, Helsinki. Hoitotyön koulutusohjelma, sairaanhoitaja (AMK). Olemme tuottaneet opinnäytetyönä Ihopisteen asiakkaille valohoitoa koskevan oppaan. Oppaan tavoitteena on antaa tietoa valohoidosta ja sen toteutuksesta sekä tukea asiakkaan itsehoitoa. Oppaan tieto on koottu alan perusteoksista ja asiantuntija-artikkeleista. Valohoidot ovat osa erilaisten tulehduksellisten ihotautien hoitoa. Opas sisältää teoriaa ihon rakenteesta ja valohoidon vaikutuksesta ihoon sekä konkreettista ohjausta valohoidon toteutuksesta ja siihen liittyvistä valmisteluista. Opinnäytetyön raporttiosuudessa käsittelemme ihotauteja, niiden hoitoja sekä valohoitoa laajemmin kuin oppaassa. Ihotaudit vaikuttavat ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, vaikka ne ovat harvoin terveydelle vaarallisia. Ihotautia sairastavan hoidon kulmakivi on itsehoidon tukeminen ja ohjaus. Ohjausvalmiudet ovat kiinteä osa sairaanhoitajan ammatillista ydinosaamista. Opas on toteutettu yhteistyössä Iholiiton kanssa. Iholiitto ry on valtakunnallinen edunvalvonta- ja potilasjärjestö, jonka toimintaan kuuluvat Ihopisteet Helsingissä, Tampereella ja Rovaniemellä. Ihopisteen hoitajat ovat antaneet oppaasta palautetta, minkä mukaan olemme muokanneet sen lopulliseen muotoonsa. Opas tulee kaikkien kolmen Ihopisteen käyttöön toukokuussa 2012. Asiasanat: Ihotaudit, valohoito, potilaan ohjaus ja neuvonta, potilasohje

3

ABSTRACT Jäntti, Tanja and Pesonen, Kirsi Phototherapy on skin diseases – a guidebook for patients. 46 p, 1 appendix. Language: Finnish. Helsinki, Spring 2012. Diaconia University of Applied Sciences. Degree Programme in Nursing, Option in Nursing. Degree: Nurse. The aim of this production was to create a guidebook on phototherapy for patients. Our partner in this production was Finnish Central Organisation for Skin Patients. It has three units called Skin Care Centers. They provide treatment and counselling for out-patients. The aim of the thesis was to increase patients’ knowledge on phototherapy. The guidebook is directed for adult patients who suffer from a skin disease and receive treatment for it in Skin Care Center. Information was collected from books and articles written by experts on skin diseases. This thesis also contains information on the most common skin diseases and nursing. The guidebook contains 11 pages including information on ultraviolet radiation, phototherapy and advice for patient’s self-care. The guidebook was evaluated by the nurses who will use it in the patient education offered by Skin Care Center. Based on the feedback they provided us, we wrote the final version of the guidebook. This thesis and the guidebook are important because skin patients need support and information on their disease and the treatment. Phototherapy is an effective treatment on inflammatory skin diseases if it is done carefully and the patient is well prepared. Keywords: phototherapy, guidebook, patient education, skin diseases

4

SISÄLLYS

1 JOHDANTO ..................................................................................................... 5

2 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TAVOITTEET ......................................... 6

3 IHON RAKENNE JA TEHTÄVÄT ..................................................................... 7

4 IHOTAUDIT ...................................................................................................... 9

4.1 Psoriaasi ..................................................................................................... 10

4.2 Atooppinen ekseema ............................................................................... 11

4.3 Urtikaria ................................................................................................... 12

4.4 Morfea ja Mycosis fungoides ................................................................... 13

4.5 Punajäkälä ............................................................................................... 13

4.6 Akne ........................................................................................................ 14

4.7 Vitiligo ...................................................................................................... 15

5 VALOHOITO .................................................................................................. 16

5.1 Valohoidon toteutus ................................................................................. 17

5.2 UVB-hoito ................................................................................................ 18

5.3 SUP-hoito ................................................................................................ 18

5.4 PUVA-hoito .............................................................................................. 19

6 OHJAUS HOITOTYÖSSÄ.............................................................................. 21

6.1 Sairaanhoitaja ohjauksen asiantuntijana ..................................................... 22

6.2 Kirjallinen ohjausmateriaali ...................................................................... 24

8 OPINNÄYTETYÖPROSESSI ......................................................................... 30

8.1 Suunnittelu ja toteutus ............................................................................. 26

8.2 Arviointi.................................................................................................... 33

9 POHDINTA .................................................................................................... 36

9.1 Eettisyys ja luotettavuus .......................................................................... 36

9.2 Oma ammatillinen kasvu ......................................................................... 38

LÄHTEET .......................................................................................................... 40

LIITE 1 OPAS VALOHOIDOSTA…………………………………………………. 37

5

1 JOHDANTO

Ihosairauksissa ihon normaali toiminta on häiriintynyt. Seurauksena on ihon

tulehduksia, hilseilyä, kutinaa ja ärtyvyyttä. Ihosairauksia voidaan hoitaa

paikallishoidoilla eli suoraan iholle annosteltavilla lääkevoiteilla, suun kautta

otettavalla lääkityksellä sekä ultraviolettisäteilyn vaikutukseen perustuvilla

valohoidoilla. Ultraviolettisäteily hillitsee ihon tulehdusreaktiota ja parantaa

vastustuskykyä sekä helpottaa oireita. Ihosairaudet ovat harvoin vakavia, mutta

ne vaikuttavat ihotautia sairastavan elämänlaatuun. Hoitotyön tavoitteena on

helpottaa ihotautia sairastavan arkielämää, auttaa selviytymään sairauden

oireiden kanssa sekä lisätä itsehoitovalmiuksia.

Ihon valohoidot perustuvat ultraviolettisäteilyn hoitavaan vaikutukseen, joka on

tunnettu jo tuhansia vuosia (Snellman 2003, 395). Ensimmäiset luonnonvaloa

jäljittelevät keinovalot otettiin käyttöön 1800–1900-lukujen taitteessa.

Vuosikymmenten kuluessa valohoitolamput ovat kehittyneet ja hoitotulokset

parantuneet. Valohoidot jaetaan yksinkertaiseen valohoitoon eli fototerapiaan

sekä valon ja lääkkeen yhdistelmähoitoon eli fotokemoterapiaan (Snellman,

Huurto ja Jansen 2001, 557). Nykyään käytössä olevat valohoitolaitteet

sisältävät UVA- ja UVB- säteitä. Ne vaikuttavat positiivisesti erilaisten

tulehduksellisten ihosairauksien oireisiin. Valohoitoja käytetään muun muassa

psoriaasin, atooppisen ihottuman ja muiden ihottumien hoidossa. (Laihia ym.

2009, 183; Snellman 2003, 400.)

Teimme opinnäytetyönä asiakkaille suunnatun oppaan valohoidosta

yhteistyössä Iholiiton kanssa. Oppaan kohderyhmänä ovat Ihopisteen

asiakkaat, jotka käyvät valohoidoissa. Oppaan kokoamisessa olemme

käyttäneet lähteenä alan peruskirjallisuutta ja asiantuntija-artikkeleita.

Työelämätahon yhteyshenkilöltä olemme saaneet arvokasta käytännön tietoa

valohoidon toteutuksesta sekä hyödyllisiä neuvoja oppaan toteutukseen.

6

2 OPINNÄYTETYÖN TARKOITUS JA TAVOITTEET

Opinnäytetyön tarkoituksena on tuottaa yhteistyökumppanin käyttöön

asiakkaille suunnattu opas valohoidosta. Valitsimme aiheen Diakin

opinnäytetöiden aihevälityksestä. Tarve valohoitoon liittyvälle oppaalle tuli

yhteistyökumppanin taholta, sillä Ihopisteillä ei ole käytössään yhtenäistä,

asiakkaille suunnattua valohoidon ohjeistusta. Oppaan tavoitteena on välittää

tietoa valohoidosta, siihen liittyvistä valmisteluista sekä itsehoidosta. Oppaan

sisältö on hyväksytetty valohoitoihin perehtyneellä Ihopisteen

hoitohenkilökunnalla.

Diakin opinnäytetöiden tekemistä ohjaavat periaatteet ovat työelämälähtöisyys

ja konkreettiset lähtökohdat niin opiskelijan kuin yhteistyökumppanin kannalta

(Kuokkanen, Kivirinta, Määttänen & Ockenström 2010, 23). Opinnäytetyöt

voidaan jakaa tutkimus- ja kehittämispainotteisiin töihin. Kehittämispainotteisen

eli toiminnallisen opinnäytetyön tavoitteena on yhdistää käytännön toteutus ja

toteutuksen raportointi. Opas opinnäytetyönä kuuluu kehittämispainotteisiin

opinnäytetöihin, joiden avulla voidaan tuottaa konkreettinen produkti eli tuote tai

palvelu. (Kuokkanen ym. 2010, 33.) Opinnäytetyötä suunnitellessa ja aihetta

valitessa toiveenamme oli nimenomaan konkreettinen tuotos, joka sellaisenaan

palvelisi myös työelämätahoa.

7

3 IHON RAKENNE JA TEHTÄVÄT

Iho muodostuu kahdesta toisiinsa liittyneestä kerroksesta, jotka ovat nimeltään

epidermis eli orvaskesi ja dermis eli verinahka. Kerrokset erottuvat toisistaan

muun muassa kudostyyppinsä perusteella. Ihon kerrosten alla sijaitsee

ihonalaiskerros, subkutis, joka on muodostunut rasvakudoksesta. Subkutikseen

tulee suurempia hiussuonia, jotka jakaantuvat ja jatkuvat edelleen dermikseen,

missä ne muodostavat pieniä hiussuonikeräsiä. Ihon apuelimiä ovat tali- ja

hikirauhaset sekä karvatupet. Erityisrakenteita ovat puolestaan hiukset,

ihokarvat ja kynnet. (Tasanen-Määttä & Peltonen 2011, 12.) Aistitoiminnan

lisäksi ihon tehtävänä on suojata elimistöä fysikaalisilta ja kemiallisilta

ärsykkeiltä, ultraviolettisäteilyltä sekä mikrobeilta. Iho osallistuu myös

lämmönsäätelyyn hikirauhasten ja verenkiertonsa kautta. Ultraviolettisäteilyn

vaikutuksesta ihossa syntyy D-vitamiinia. (Tasanen-Määttä & Peltonen 2011,

19–20.)

Epidermis on ulompi ihon kahdesta kerroksesta. Se muodostuu kerrostuneista

keratinosyyteistä ja voidaan jakaa neljään kerrokseen: sarveis-, jyvässolu-,

okasolu- ja tyvisolukerros (Tasanen-Määttä & Peltonen 2011, 12). Ihosolun

elinkaari kestää noin neljä viikkoa. Se alkaa solun jakautumisesta

tyvikerroksessa ja päättyy ihon pinnalla olevaan sarveiskerrokseen, josta kuollut

ihosolu lopulta hilseilee pois. (Tasanen-Määttä & Peltonen 2011, 12.) Koko

epidermiksen uusiutuminen kestää terveellä iholla 45–75 vuorokautta. Tietyissä

ihosairauksissa, kuten psoriaasissa, solun jakautuminen on häiriintynyt ja

epidermis uusiutuu paljon nopeammin. (Tasanen-Määttä & Peltonen 2011, 12.)

Epidermiksen uloin kerros, sarveiskerros eli marraskesi, on keratiinia ja kuolleita

ihosoluja sisältävä kerros, joka muodostaa vesitiiviin kalvon ihon pinnalle ja

suojaa elimistöä ulkoisilta ärsykkeiltä kuten lämpötilan ja happamuuden

vaihteluilta sekä mekaaniselta rasitukselta. Ihon paksuimmissa kohdissa, kuten

kämmenissä ja jalkapohjissa, epidermis on paksumpaa, jotta se kestää

paremmin kulutusta ja mekaanista rasitusta. Jyvässolu- eli granulaarikerroksen

paksuus ja solujen koko vaihtelevat. Jyvässolukerrosten määrä vaihtelee ja on

8

suoraan verrannollinen siihen, minkä verran keratiinia ihossa on. Epidermis on

paksuimmillaan kohdissa, joihin kohdistuu tavallista enemmän kulutusta ja

rasitusta, kuten jalkapohjissa ja kämmenissä. Okasolut ovat erilaistuvia soluja ja

tuottavat joitakin välittäjäaineita. Muita epidermiksen soluja ovat

immuunipuolustukseen osallistuvat Langerhansin solut sekä melanosyytit, jotka

tuottavat pigmenttiä sekä suojaavat ihosolun tumaa ja DNA:ta

ultraviolettisäteilyltä. (Laihia ym., 2009, 151, 153; Tasanen-Määttä & Peltonen

2011, 12, 14–15.)

Verinahka eli dermis on toinen ihon kerroksista ja se sijaitsee epidermiksen

alapuolella. Verinahka ja orvaskesi liittyvät tiiviisti toisiinsa tyvikalvon ansiosta.

Verinahka rakentuu kahdesta kerroksesta, papillaari- ja retikulaarikerroksesta,

jotka eivät ole samalla tavalla erotettavissa toisistaan kuin orvaskeden

kerrokset. Verinahka koostuu pääasiassa sidekudossäikeistä, kuten

kollageenista ja elastiinista, minkä ansiosta iho pysyy joustavana ja kestää

muun muassa venytystä ja rasitusta. (Tasanen-Määttä & Peltonen 2011, 16–

17.) Verinahassa on hius- ja imusuonia sekä hermopäätteitä, joiden ansiosta

iho aistii kipua ja kosketusta, venytystä sekä lämpötilan ja paineen vaihteluita

(Tasanen-Määttä & Peltonen 2011, 17).

9

4 IHOTAUDIT

Ihosairauksissa on kyse ihon normaalin toiminnan häiriintymisestä. Niiden

syntyyn vaikuttavia tekijöitä ovat perimä, allergiat, erilaiset infektiot ja elimistön

puolustusmekanismien heikkeneminen sekä ihon vaurioituminen ulkoisen

ärsykkeen seurauksena. Myös psyykkiset sairaudet sekä elimistön

perussairaudet ja yleiskunnon heikkeneminen saattavat heijastua ihon

hyvinvointiin ja aiheuttaa tai pahentaa iho-oireita. (Helsingin ja Uudenmaan

sairaanhoitopiiri 2006.)

Ihotaudit ovat harvoin vaarallisia, mutta niiden hoidossa on otettava huomioon

myös psyykkinen ja sosiaalinen hyvinvointi. Iho on ihmisen näkyvin osa, jonka

vaurioituminen voi heikentää elämänlaatua. Ihotauteihin liittyvät oireet, kuten

kutina ja hilseily, voivat olla kiusallisia ja haitata arjen sujumista. Kroonisen

ihosairauden vaikutus elämänlaatuun on verrattavissa muihin pitkäaikaisiin

sairauksiin. (Kokkonen, Nylén ja Reinikainen 2001, 81; Koulu 2010.) Ihon

hilseily, kuivuus ja kutina ovat kiusallisia ja arkipäivää haittaavia oireita.

Ihotautia sairastava asiakas voi kokea masennusta ja häpeää ihon ulkonäköön

liittyvien seikkojen vuoksi. Jotkut ihotaudit, kuten atooppinen ihottuma,

puhkeavat usein lapsuusiässä. Etenkin lasten kohdalla ihokontakti on tärkeä

osa vuorovaikutusta. Vanhempien suhtautuminen lapseen vaikuttaa minäkuvan

muotoutumiseen: vanhempien ja ympäristön positiivinen suhtautuminen

vahvistaa lapsen myönteistä käsitystä itsestään. Myös aikuisiällä iho voidaan

kokea intiimiksi elimeksi, joka säätelee läheisyyttä ja etäisyyttä. Ihon merkitys

ihmisen elämään ja itsensä kokemiseen on siis moninainen. (Kokkonen, Nylén

& Reinikainen 2001, 81, 83; Skarp 2005, 37.)

Kroonista ihotautia sairastavan asiakkaan hoidon tavoitteena on toimintakyvyn

ylläpitäminen. Sitä voidaan edistää auttamalla asiakasta itsehoidossa ja

oireiden hallitsemisessa. Hoitotyön näkökulmasta tärkeimpiä tavoitteita ovat

asiakkaan arjessa selviytymisen tukeminen ja positiivisen minäkuvan

tukeminen. (Kokkonen, Nylén & Reinikainen 2001; Skarp 2005, 36.)

10

4.1 Psoriaasi

Psoriaasi on pitkäaikainen tulehduksellinen sairaus, jonka kulku on vaihteleva ja

monimuotoinen. 10–30 prosenttia ihopsoriaasia sairastavista kärsii myös

niveloireista. Psoriaasin liitännäissairauksia ovat metabolinen oireyhtymä ja

muut sydän- ja verisuonisairaudet sekä muun muassa masennus. Riski

liitännäissairauksiin on suurempi vaikeaa psoriaasia sairastavilla. (Koulu 2010;

Käypä hoito 2010.) Psoriaasi voi puhjeta missä iässä tahansa, ja alttius siihen

on osalla perinnöllinen. Useat tekijät voivat laukaista psoriaasin puhkeamisen

tai pahentaa sitä. Näitä ovat muun muassa infektiot, stressi, tupakointi ja runsas

alkoholinkäyttö. Ihopsoriaasissa ihosolujen jakaantuminen on kiihtynyt ja solun

kypsyminen häiriintynyt. Iholle kertyy myös tulehdussoluja, mikä heikentää ihon

vastustuskykyä. (Käypä hoito 2010; Vester 2010a.) Psoriaasin iho-oireet

ilmenevät ihon paksuuntumisena ja hilseilynä sekä ihon haavaumina ja

vetistämisenä. Tavallisesti ihottumaläiskät ovat tarkkarajaisia ja kooltaan

vaihtelevia. (Vester 2010a.)

Psoriaasin hoito valitaan sen vaikeusasteen mukaan. Lievän psoriaasin hoitoon

riittää paikallishoito perusvoiteilla sekä kortikosteroideja tai D-vitamiinia

sisältävillä voiteilla. Keskivaikean ja vaikean psoriaasin hoidossa voidaan

hyödyntää valohoitoja ja sisäistä lääkitystä tai näiden yhdistelmää.

Tavanomaisilla sisäisillä lääkkeillä tarkoitetaan siklosporiinia, metotreksaattia ja

asitretiinia. Siklosporiini ja metotreksaatti vaikuttavat elimistön

immuunivasteeseen ja asitretiini hidastaa solun kypsymistä, mikä puolestaan

vähentää hilseilyä. Biologiset lääkkeet tulevat kyseeseen vain vaikeaa

psoriaasia sairastavilla aikuisilla. Niiden haittavaikutuksena on kohonnut

infektioriski, eikä biologisia lääkkeitä määrätä kevyin perustein. (Koulu 2010;

Käypä hoito 2010.) Hoidot lievittävät ja vähentävät psoriaasin oireita, mutta

eivät paranna sitä kokonaan. Valohoitojen avulla jopa 70 % keskivaikeasta

psoriaasista saadaan oireettomaksi ja remissio eli oireeton vaihe kestää osalla

jopa puoli vuotta (Käypä hoito 2010.)

11

4.2 Atooppinen ekseema

Atooppinen ekseema eli ihottuma tunnetaan myös nimillä maitorupi ja

taiveihottuma. Atooppinen ihottuma on krooninen ihon tulehdustauti, jonka kulku

on vaihteleva. Se alkaa tavallisesti varhaislapsuudessa. Atooppiseen

ekseemaan liittyy usein allerginen nuha tai astma sekä ruoka-aineallergioita.

Atooppisen ekseeman ja siihen yhteydessä olevien allergioiden on esitetty

johtuvan luontaisen immuniteetin kehittymättömyydestä lapsuuden aikana, sillä

ne ovat nykyään yleisempiä kuin maatalousyhteiskunnassa. (Hannuksela,

Kalimo ja Turjanmaa 2011, 77, 82; Käypä hoito 2009.) Atooppinen ekseema

syntyy useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Siihen liittyy usein perinnöllinen

taipumus sekä häiriöt ihon toiminnassa ja immuunipuolustuksessa. Ihon

keramidit, jotka estävät veden haihtumista, ovat atooppisessa ekseemassa

vähentyneet. Iho-oireet ilmenevät kuivuutena, kutinana ja tulehdusherkkyytenä.

Raapimisesta johtuva ihon rikkoutuminen altistaa infektioille, mikä edelleen

pahentaa ekseemaa. Atooppinen ekseema luokitellaan lievään, keskivaikeaan

ja vaikeaan atooppiseen ekseemaan, joiden oireet vaihtelevat kuivista

ihoalueista ja satunnaisesta kutinasta laaja-alaiseen ihon kuivuuteen ja

punoitukseen ja jatkuvaan kutinaan. (Karjalainen 2010; Käypä hoito 2009.)

Atooppisen ekseeman hoidon tavoitteena on asiakkaan itsehoidon tukeminen.

Ohjauksella voidaan parantaa hoidon tuloksia ohjaamalla muun muassa

perusvoiteiden riittävään käyttöön sekä ihon puhtaudesta huolehtimiseen.

Atooppista ekseemaa pahentavat kuiva ilma, karkeat vaatteet sekä fyysinen

rasitus ja hikoilu. Ensisijainen hoitomuoto on paikallishoito sekä ihon hyvä

perushoito, johon kuuluu ihon puhtaudesta ja kosteudesta huolehtiminen. Ihon

kuivuudesta huolimatta päivittäinen suihkussa peseytyminen on suositeltavaa,

koska sillä voidaan vähentää iholla elävien mikrobien määrää. Perusvoiteen

säännöllinen ja huolellinen käyttö on olennaista atooppisen ekseeman

hoidossa. Kortikosteroidivoiteita voidaan käyttää 1−4 viikon kuureina, joiden

välissä pidetään noin kahden viikon tauko. (Hannuksela, Kalimo & Turjanmaa

2011, 84; Käypä hoito 2009.) Paikallishoitoon voidaan tarvittaessa lisätä

takrolimuusi- ja pimekrolimuusivoiteet, jotka hillitsevät tulehdusta vaikuttamalla

tulehdussolujen aktivoitumiseen. Antibiootteja käytetään vain jos iholla on

12

selkeitä bakteeritulehduksen merkkejä. Kutina on atooppisen ekseeman

kiusallisin oire, jota voidaan tarvittaessa lievittää sisäisillä kortikosteroideilla tai

antihistamiinilla. Psoriaasin hoitoon käytettäviä sisäisiä lääkkeitä käytetään vain

erityistapauksissa atooppisen ekseeman hoitoon. (Hannuksela, Kalimo &

Turjanmaa 2011, 84.) Valohoidoilla (SUP, UVB) voidaan hoitaa keskivaikeaa ja

vaikeaa atooppista ekseemaa. Käypä hoito–suosituksen (2009) mukaan 50–90

% hyötyy SUP-valohoidosta atooppisen ekseeman hoidosta, mutta remission

kestosta ei ole riittävästi tietoa.

4.3 Urtikaria

Urtikaria eli nokkosihottuma on tavallinen iho-oire, jossa iholle nousee

vaaleanpunaisia, kutiavia paukamia. Myös ympäröivä ihoalue saattaa punoittaa.

Usein käytetty termi ”nokkosrokko” on virheellinen, sillä urtikaria ei ole bakteerin

tai viruksen aiheuttama. Infektioihin liittyvä urtikaria johtuu elimistön

puolustusreaktiosta, jonka yhteydessä vapautuva histamiini aiheuttaa iho-oireet.

Tavallisesti urtikariasta ei tarvitse huolestua, mutta joskus siihen voi liittyä

anafylaktisen sokin riski. Jos ihottuma on laaja-alaista ja siihen liittyy

hengitysteiden turpoamista, hoito kuuluu päivystyspoliklinikalle. Urtikaria

voidaan jakaa akuuttiin ja krooniseen ihottumaan. Urtikaria voi syntyä useasta

syystä. Akuutin urtikarian aiheuttajana on usein infektio tai lääkeaine, kuten

antibiootti. Kroonista urtikariaa voivat aiheuttaa infektiot, allergiat sekä

paikalliselle ihoalueelle kohdistuva kylmä, kuuma, UV-säteily ja hikoilu.

Tavallisesti urtikariasta ei tarvitse huolestua, vaikka oireet kestäisivät

viikkojakin. Jos ihottuma nousee äkillisesti ja siihen liittyy hengitysteiden

turpoamista, on aihetta hakeutua päivystyspoliklinikalle. Urtikarian hoidossa on

tärkeää sitä aiheuttavan syyn selvittäminen ja hoitaminen. Tarvittaessa voidaan

käyttää antihistamiinia sekä UVB-valohoitoa. (Vester 2010b.)

13

4.4 Morfea ja Mycosis fungoides

Morfealla tarkoitetaan ihon paikallista sklerodermaa, jossa sidekudos kovettuu

ja kutistuu. Kollageenin määrä lisääntyy ja pienet verisuonet vaurioituvat.

Skleroderma on autoimmuunisairaus, jonka tarkkaa syntymekanismia ei

tunneta. Skleroderma jaetaan ihon paikalliseen sklerodermaan ja

yleistyneeseen sklerodermaan. (Hannuksela 2011.) Morfealle tyypillisiä

ihomuutoksia ovat ihon läiskittäinen tai laaja-alainen kovettuminen ja ihoalueen

punerrus. Ihomuutos vaalenee ajan kuluessa ja ympäröivässä ihossa saattaa

esiintyä hyperpigmentaatiota. (Reunala, Ranki & Hasan 2011, 132.) Morfeaa

voidaan hoitaa muiden ihotautien tapaan paikallishoidolla kuten reseptillä

saatavilla vahvoilla kortisonivoiteilla sekä takrolimuusilla. Myös valohoitoa

käytetään morfean hoitoon. Morfeaan liittyvät ihomuutokset pehmenevät ja

joskus häviävät vuosien kuluessa, minkä on arveltu johtuvan

ultraviolettisäteilystä. (Hannuksela 2011.)

Mycosis fungoides kuuluu ihoperäisiin lymfoomiin. Sen syntymekanismia tai

sille altistavia tekijöitä ei tunneta.Taudin eteneminen on hidasta ja lymfooman

voi havaita koepalassa tavallisesti vasta vuosien kuluttua ensioireista. Mycosis

fungoides alkaa ekseeman tyyppisinä läiskinä, jotka usein paranevat

kesäaikaan. Tauti voi ilmetä sekä pinnallisina ihomuutoksina että ihosta koholla

olevina tai kyhmymäisinä muutoksina. Lievää, pinnallista mycosis fungoidesta

voidaan hoitaa PUVA-hoidolla. Vaikeammat muodot tarvitsevat kirurgista hoitoa

ja tarvittaessa sädehoitoa. Uusiutumisriskistä huolimatta mycosis fungoidiksen

ennuste on hyvä. (Karvonen 2003, 295.)

4.5 Punajäkälä

Punajäkälä on ihon ja limakalvojen krooninen, tulehduksellinen sairaus. Siinä

iholle ilmaantuu pieniä papuloita eli näppyjä, jotka ovat usein rykelmissä.

Limakalvoilla punajäkälä ilmenee vaaleina juosteina tai läiskinä. Muutokset

voivat olla paikallisia tai levitä laajasti keholle. Tyypillisiä esiintymispaikkoja ovat

14

ranteet ja nilkat, keskivartalo sekä suun ja genitaalien limakalvot. Miltei kaikilla

potilailla esiintyy voimakastakin kutinaa. Punajäkälän syytä ei tunneta, mutta

sen voivat laukaista muun muassa lääkeaineet (tiatsididiureetit,

tulehduskipulääkkeet, klorokiini), amalgaami ja muut kemikaalit sekä stressi.

Punajäkälää voidaan hoitaa paikallisesti vahvoilla kortikosteroidivoiteilla.

Valohoitoa (kylpy- tai voide-PUVA) voidaan käyttää hypertrofisiin

ihomuutoksiin.Voimakasoireista punajäkälää voidaan hoitaa steroidikuurilla,

systeemisellä PUVA-hoidolla sekä asiretiinilla. Voimakasta kutinaa voidaan

hoitaa sedatiivisilla antihistamiineilla. (Reunala, Ranki & Hasan 2003, 136–140.)

4.6 Akne

Akne on nuorilla yleinen, tulehduksellinen ihotauti. Aknelle tyypillisiä

ihomuutoksia ovat komedot eli talirauhasen tukkeumat, joita esiintyy

tavallisimmin kasvoissa, rinnassa ja selässä. Talirauhasen tukkeuma aiheuttaa

tulehduksen, josta johtuvat punoittavat papulat eli näppylät sekä pahimmillaan

märkäiset rakkulat eli kystat. Aknen perimmäistä syytä ei tunneta, mutta siihen

vaikuttavat ihon rasvaisuus ja lisääntynyt talineritys sekä perinnöllinen taipumus

saada finnejä. Aknen hoidossa tärkeää on ihon rasvaisuuden vähentäminen

säännöllisten pesujen avulla. Perushoidon lisäksi aknea hoidetaan paikallisesti

bentsoyyliperoksidia ja retinoideja sisältävillä voiteilla. Niiden tarkoituksena on

vähentää talitukkeumia ja iholla elävien bakteerien määrää. Hoitoon voidaan

yhdistää paikallisesti käytettävä antibiootti, klindamysiinifosfaatti. Voimakkaasti

oireilevaa aknea voidaan hoitaa suun kautta otettavilla antibiooteilla,

ensisijaisesti tetrasykliineilla. Niitä käytetään usean kuukauden mittaisina

kuureina, usein 4−6 kuukauden ajan, sillä aknemuutokset paranevat hitaasti.

Mikäli muilla hoitomuodoilla ei saada riittävää vastetta, voidaan hoitoon lisätä

isotretinoiini. Se on tehokas aknen hoidossa, mutta sen käyttöön voi liittyä

maksa- ja kolesteroliarvojen nousua. Lisäksi isotretinoiiniin liittyy sikiövaurion

riski, joten naispuolisten potilaiden on huolehdittava tehokkaasta ehkäisystä

lääkehoidon aikana. Aknea voidaan hoitaa myös raskaudenehkäisyyn

tarkoitetuilla, estrogeenia sisältävillä hormonivalmisteilla sekä valohoidoilla.

15

Valohoidon käyttö aknen hoidossa on kuitenkin vähentynyt lääkehoidon

kehittyessä. (Ahokas 2006.)

4.7 Vitiligo

Vitiligo eli valkopälvi on ihon pigmenttihäiriö. Siinä melaniinipigmenttiä tuottavat

melanosyytit häviävät ihosta läiskittäin. Vitilogon syytä ei tunneta, mutta

todennäköisesti kyse on autoimmuunitaudista, jossa elimistön

immuunipuolustus tuhoaa ihon melanosyyttejä. On myös esitetty, että jokin

neurokemiallinen välittäjäaine tuhoaisi melanosyytit tietyn hermon toiminta-

alueella. Vitiligo jaetaan primaariseen ja sekundaariseen vitiligoon.

Sekundaarinen vitiligo ilmaantuu arpialueille sekä ihoinfektioiden jälkeen.

Vitiligoa esiintyy 1−2 %:lla väestöstä ja se voi alkaa missä iässä tahansa.

Vitiligossa iho on herkkä palamiselle. Hoidossa on tärkeää suojata iho

palamiselta vaatetuksen ja aurinkosuojien avulla. Vitiligoon ei yleensä liity muita

ihotaudeille tyypillisiä oireita kuten kutinaa. Sitä voidaan hoitaa

kortikosteroidivoiteilla ja UVB-valohoidolla, mutta usein pigmenttiä ei saada

takaisin. (Koulu 2003, 265–267.)

16

5 VALOHOITO

Auringon säteily sisältää eri sädetyyppejä, joista maanpinnalle ulottuvat vain

osa ultraviolettisäteilystä, lämpö- eli infrapunasäteily sekä näkyvä valo.

Ultraviolettisäteily jaetaan UVA-, UVB- ja UVC-säteilyyn. UVC sekä valtaosa

UVB-säteilystä hajoavat jo ilmakehään ja ilmakehän alapuolelle päätyy vain

pitkäaaltoista UVA- sekä lyhytaaltoisempaa UVB-säteilyä (Hasan 2003, 173).

UV-säteilyllä on ihoon monenlaisia vaikutuksia. Välitön mutta myös nopeasti

ohimenevä vaikutus on ihon palaminen ja sen yhteydessä syntyvä

tulehdusreaktio, mikä yleensä paranee parissa päivässä (Hasan 2003, 173;

Laihia ym. 2009, 155). Ihon ruskettuminen ja paksuuntuminen ovat ihon keinoja

suojautua UV-säteilyltä. Säteiden on vaikeampi kulkea paksun ihon läpi

vaurioittamaan solun tumaa. Ihon pigmenttiä tuottavat melanosyytit suojaavat

solua säteilyn aiheuttamilta vaurioilta. Myös rusketus johtuu melanosyyttien

lisääntymisestä. (Laihia ym. 2009, 151, 153.)

UV-säteilyn pitkäaikaisvaikutuksia ovat muun muassa ihon ennenaikainen

vanheneminen sekä kohonnut ihosyöpäriski. Suurin osa pitkäaikaisvaikutuksista

ilmenee vasta vuosien kuluttua. Niiden syntymekanismi vaihtelee, mutta useat

ihosyöpätyypit ovat yhteydessä ihon toistuvaan palamiseen sekä runsaaseen

ultraviolettisäteilyyn. Melanooman ja tyvisolusyövän riskiä lisäävät suuret kerta-

annokset, kun taas okasolusyövän syntyyn vaikuttaa UV-säteilyn

kokonaismäärä. (Laihia ym. 2009, 158, 169; Hannuksela-Svahn & Hannuksela

2011, 290.) Lääkärin tulisi tarkastaa runsaasti valohoitoja saaneen iho kerran

vuodessa (Koulu 2010). Asiakasta ohjataan myös itse tarkkailemaan ihoaan.

Huolestuttavia muutoksia ovat luomen tai sitä muistuttavan ihomuutoksen

kasvaminen, haavautuminen ja ärtyminen. Pahanlaatuinen muutos on

epäsymmetrinen, ei tarkkarajainen ja se on väriltään epätavallinen kuten

sinertävän musta tai punertava. (Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri

2006; Säteilyturvakeskus 2008.)

17

5.1 Valohoidon toteutus

Valohoitoon tarvitaan lääkärin tutkimus- ja hoitomääräys eli lähete. Valohoidon

toteutuksesta vastaavat vain valohoitoon ja ihotauteihin perehtyneet

sairaanhoitajat, lähihoitajat ja perushoitajat, jotka ovat saaneet erillisen

koulutuksen valohoitojen antamiseen. Valohoitoon liittyvät yksityiskohdat tulee

dokumentoida huolellisesti jokaisen hoitokerran jälkeen, jotta hoidon

vaikuttavuutta ja mahdollisia haittavaikutuksia voidaan seurata. Kirjauksesta

tulee saada selville käytetty valohoitolaite lamppuineen, hoitojakson pituus sekä

UV-säteilyn kerta- ja kokonaisannokset. Hoidon tulos sekä ihon kunto ennen ja

jälkeen hoidon kirjataan joka kerta. Samoin asiakkaan käyttämä lääkitys tulee

huomioida. (Laihia ym. 2009, 188, 189; Ylianttila, Visuri, Hietanen & Pastila

2009, 225.)

Ihosairauksien hoidossa hyödynnetään ultraviolettisäteilyn vaikutusta suoraan

ihosoluihin sekä immuunipuolustukseen. Ultraviolettisäteily vähentää tulehdusta

aiheuttavien Langerhansin solujen määrää ja aktivoi tulehdusta hillitsevää

urokaanihappoa. (Hannuksela 2009; Karvonen 2003, 161; Laihia ym. 2009,

162.) Lisäksi se vähentää kutinaa ja ihon ärtyvyyttä sekä hillitsee kiihtynyttä

solunjakautumista ja vähentää hilseilyä, mistä on hyötyä esimerkiksi psoriaasin

hoidossa. Säteilyn vaikutuksesta paksuuntuva orvaskesi kestää ärsytystä

paremmin ja veden haihtuminen iholta vähenee. Ultraviolettisäteily tappaa iholta

hiivoja ja bakteereja ja vähentää siten ihotauteihin liittyviä tulehdustiloja.

(Hannuksela-Svahn & Hannuksela 2011, 289; Viteli-Hietanen 2008.)

Valohoidon suhteellisia vasta-aiheita ovat aiemmin saatu sädehoito tai

sairastettu ihosyöpä, ihosyöpien esiintyminen suvussa, elimistön heikentynyt

vastustuskyky ja ihon valovauriot. (Hannuksela-Svahn & Hannuksela 2011,

290.)

Valohoitoon tullessa ihon tulee olla ehjä eikä siinä saa olla aktiivista tulehdusta.

Paksu hilse vaikeuttaa UV-säteilyn pääsyä iholle, joten se tulee poistaa ennen

hoitoa. Ihon tulee olla puhdas, meikitön ja rasvaton. Kosmetiikka ja muut

kemikaalit saattavat ärsyttää ihoa tai lisätä valoherkkyyttä. (Komulainen &

Lehtonen 2008.) Valohoidon aikana tulee välttää muun muassa eräitä

18

antibiootteja, psyykenlääkkeitä sekä sydänlääkkeitä. Myös jotkut lääkeaineita

sisältävät voiteet voivat herkistää ihoa valolle. Hajuvedet, valonsuojavoiteet

sekä kosmetiikka saattavat sisältää psoraleeneja tai muita ainesosia.

Psoraleenit ovat keinotekoisia tai luonnosta peräisin olevia, valolle herkistäviä

aineita. Luonnossa psoraleeneja esiintyy muun muassa jättiläisukonputkessa,

sitruspuissa ja niiden hedelmissä, lipstikassa ja sellerissä. (Salimäki 2012, 110.)

5.2 UVB-hoito

UVB-hoidossa käytetään UVB-säteitä ja se voidaan jakaa kapea- ja

laajakaistaiseen hoitoon. Kapeakaistainen UVB-hoito on osoittautunut

tehokkaaksi ja vähentänyt laajakaistaisen UVB-hoidon käyttöä. (Snellman 2003,

395; Snellman, Huurto & Jansen 2001, 557.) Kapeakaistainen UVB sisältää

vain muutamia aallonpituuksia verrattuna laajakaistaiseen, ja se on vähemmän

ihoa polttavaa kuin laajakaistainen UVB (Laihia ym. 2009, 184).

Kapeakaistainen UVB-hoito sopii useimmille potilaille ja sitä käytetään

esimerkiksi psoriaasin, atooppisen ihottuman, ihokutinan, nokkosihottuman ja

punajäkälän hoitoon (Laihia ym. 2009, 183). Pääsääntöisesti käyttöaiheita ovat

sellaiset ihosairaudet ja ihottumat, jotka helpottuvat tai paranevat aurinkoisena

vuodenaikana. (Snellman 2003, 399.) Ihosyöpäriskin kannalta suuri merkitys on

ihon toistuvalla palamisella etenkin lapsuudessa ja nuoruudessa. Lasten

ihottumien hoitoon UVB-hoitoa voidaan käyttää vain harkiten ja pitkäaikaishaitat

huomioon ottaen. (Laihia ym. 2009, 161, 173.)

5.3 SUP-hoito

SUP-hoito (Selective Ultraviolet Phototherapy, selektiivnen

ultraviolettifototerapia) sisältää sekä UVA- että UVB-säteitä. SUP-laite pyrkii

jäljittelemään auringonvaloa. Yleensä hoito aloitetaan parin minuutin pituisella

valotuksella, jota pidennetään vähitellen ihon sietokyvyn mukaan. Pisimmillään

19

hoitoaika on 10–20 minuuttia asiakkaasta ja säteilyannoksesta riippuen (Laihia

ym. 2009, 185).

Aiemmin SUP-hoitoa käytettiin hankalan aknen hoitoon, mutta aknen

lääkehoidon kehittymisen myötä tarve on vähentynyt huomattavasti. SUP-hoito

tehoaa parhaiten ohueen ihottumaan, ja nykyään sitä käytetään lähinnä lievän

psoriaasin ja atooppisen ihottuman hoitoon. SUP-hoito soveltuu myös lapsille ja

raskaana oleville. SUP-hoito kuivattaa ihoa vähiten muihin valohoitomuotoihin

verrattuna. (Snellman 2003, 400, 401.)

5.4 PUVA-hoito

PUVA-hoidolla tarkoitetaan UVA-säteilyn ja ihon valoherkkyyttä lisäävän

psoraleenin yhdistelmähoitoa. Yhdistelmähoitoa kutsutaan fotokemoterapiaksi.

(Laihia ym. 2009, 186.) UVA-säteet eivät sellaisenaan tehoa ihottumaan, vaan

tehoa pyritään lisäämään hyödyntämällä lääkkeen ja valon yhteisvaikutusta

(Laihia ym. 2009, 81). Lisäksi psoraleeni vaikuttaa solun jakautumiseen.

Suomessa saatavia psoraleenilääkkeitä ovat trioksisaleeni ja 8-

metoksipsoraleeni. (Käypä Hoito 2010; Snellman 2002.) Psoraleenia voidaan

käyttää eri muodoissa: suun kautta otettavana tablettina, jolloin lääkeaine

imeytyy verenkiertoon, kylpyveteen sekoitettuna (kylpy-PUVA) tai voiteena

(voide-PUVA). Kylpy-PUVA on Suomessa eniten käytetty PUVA-hoitomuoto.

(Snellman 2003, 399.)

Kylpy-PUVA-hoidossa psoraleeni sekoitetaan kylpyveteen, missä asiakas

kylpee noin kymmenen minuutin verran. Kylvyn jälkeen iho valotetaan pienellä

annoksella UVA-säteilyä. Kylpy-PUVA:n haittavaikutukset jäävät vähäisiksi, sillä

verenkiertoon imeytyy vain vähän psoraleenia toisin kuin tablettina otetusta

psoraleenista. Hoitojakson pituus vaihtelee asiakkaasta ja hoidettavasta

ihosairaudesta riippuen. Esimerkiksi läiskäpsoriaasin hoidossa hyvä tulos

saavutetaan noin 20 hoitokerran jälkeen. Kylpy-PUVA-hoitoa käytetään laaja-

alaisissa ihosairauksissa sekä paikallishoitona käsi- ja jalkaihottumiin.

(Karvonen 2003, 162; Snellman 2003, 399.)

20

Tablettina otettu psoraleenilääkitys voi rasittaa maksaa ja munuaisia, sillä

lääkeaine leviää verenkierron mukana laajasti elimistöön. Sisäiseen

annosteluun liittyy runsaasti käytettynä syöpäriski, mitä voidaan vähentää

liittämällä lääkehoitoon A-vitamiinijohdoksia eli retinoideja (Käypä hoito 2010;

Laihia ym. 2009, 187). Systeemistä PUVA-hoitoa ei suositella raskauden ja

imetyksen aikana, sillä suun kautta otetut psoraleenit ovat teratogeenisia.

PUVA-hoitoja ei suositella myöskään lapsille, sillä sen vaikutuksista ei ole

riittävää näyttöä. (Karvonen 2000; Käypä hoito 2010.) Systeemistä hoitoa

käytetään etenkin psoriasiksen ja vitiligon hoidossa (Snellman 2003, 399).

Auringossa oleilua tulee välttää kaksi vuorokautta jokaisen hoitokerran jälkeen,

koska kaikki PUVA-hoitomuodot herkistävät ihon valolle ja vaikutus säilyy vielä

valohoitokerran jälkeenkin. (Laihia ym. 2009, 186; Snellman 2003, 398).

Aurinko voi polttaa myös ohuiden vaatteiden ja ikkunalasin läpi (Hasan 2003,

173).

21

6 OHJAUS HOITOTYÖSSÄ

Potilaiden ja asiakkaiden ohjaus on osa terveydenhuollon toimintaa ja

sairaanhoitajan ammatillista osaamista. Ohjauksen tavoitteena on asiakkaan

tukeminen tiedollisesti, emotionaalisesti tai konkreettisesti. (Kyngäs 2008, 77.)

Ohjauksen juridinen perusta on säädetty laissa potilaan asemasta ja oikeuksista

(1992/785) sekä laissa terveydenhuollon ammattihenkilöistä (1994/559). Niissä

määritellään potilaan tai asiakkaan oikeus saada tietoa sekä sairaanhoitajan

velvollisuus antaa sitä riittävästi ja asianmukaisesti. Lakien lisäksi ohjausta

määrittelevät myös hoitotyön periaatteet ja teoriat sekä toimintaa ohjaavat

suositukset ja ammattietiikka. Ohjauksen tavoitteena on edistää asiakkaan

itsehoitoa sekä auttaa häntä selviytymään sairautensa ja sen tuomien

rajoitusten kanssa. (Eloranta & Virkki 2011, 11; Kyngäs & Kääriäinen 2006.)

Ohjaus-käsitteen määrittely ja käyttö vaihtelevat niin kirjallisuudessa kuin

käytännön hoitotyössä. Sitä käytetään usein rinnakkain muun muassa

neuvonnan, opetuksen ja tiedon antamisen kanssa. Käsitteiden ero on lähinnä

niihin liittyvän vuorovaikutuksen sekä ammattilaisen ja asiakkaan roolien

määrittelyssä. (Kyngäs & Kääriäinen 2006; Kääriäinen 2006, 28.) Ohjaus on

tavoitteellista toimintaa, jonka on tarkoitus perustua tasavertaiseen

vuorovaikutukseen sen sijaan, että asiakas nähdään passiivisena hoitotyön ja

tiedon antamisen kohteena (Eloranta & Virkki 2011, 19).

Asiakaslähtöisessä ohjauksessa otetaan huomioon asiakkaan tiedon tarve sekä

taustatekijät, kuten ikä ja kehitystaso sekä terveydentila. Taustatekijät

vaikuttavat asiakkaan kykyyn ottaa tietoa vastaan ja soveltaa sitä oman

sairautensa hoitoon. Lapsen ohjauksessa tulee kehitystasosta riippuen ottaa

tarvittaessa huomioon myös vanhemmat sekä arvioida, kuinka paljon ohjausta

tulee antaa vanhemmille ja toisaalta lapselle itselleen. Vaikka ohjaustilanteessa

on mukana saattaja tai vanhempi, ohjausta ei saa antaa asiakkaan yli tai ohi.

(Eloranta & Virkki 2011, 60; Linnajärvi 2010, 7.) Nuorten asiakkaiden kohdalla

halu osallistua päätöksentekoon on yleensä suuri, jolloin hoitajan tulee auttaa

vanhempia ymmärtämään tilanne ja kunnioittamaan tätä. (Eloranta & Virkki

22

2011, 61.) Kulttuuriset ja uskonnolliset tekijät tulee myös huomioida

ohjauksessa. Eri kulttuurista tulevien aiemmat sairauskokemukset voivat

vaikuttaa ohjaustilanteeseen sekä asiakkaan käsitykseen sairaudesta. (Eloranta

& Virkki 2011, 61.) Wathenin (2007) mukaan sairaanhoitajat kokevat

maahanmuuttajien ohjauksessa haasteeksi tämän lisäksi kulttuuriin liittyvän

yhteisöllisyyden ja perheensisäisten roolien erot sekä uskonnolliset tekijät.

Ihotautia sairastavan asiakkaan ohjauksen tavoitteena on antaa tietoa

sairaudesta ja sen hoidosta sekä auttaa asiakasta itsehoidossa. Ohjauksella

voidaan hoitotyön keinoin pyrkiä lisäämään asiakkaan elämänlaatua ja auttaa

häntä selviytymään päivittäisessä elämässä sairautensa oireiden kanssa.

(Vester 2010c.)

6.1 Sairaanhoitaja ohjauksen asiantuntijana

Sairaanhoitaja on ohjaussuhteessa hoitotyön ja ohjauksen asiantuntija.

Sosiaali- ja terveysministeriön (2000) määritelmän mukaan sairaanhoitajan

ammatilliseen osaamiseen sisältyy opetus- ja ohjausosaaminen, jonka

tavoitteena on asiakkaan terveydenedistäminen, sairauksien ehkäiseminen ja

asiakkaan itsehoitovalmiuksien lisääminen (STM 2000). Sairaanhoitajan tulee

toimia asiakaslähtöisessä vuorovaikutuksessa niin potilaan tai asiakkaan kuin

hänen omaistensa kanssa ja opettaa ja ohjata erilaisia asiakkaita ja

asiakasryhmiä itsehoidossa ja terveysongelmien hallinnassa (Diakonia-

ammattikorkeakoulu). Jos asiakas ei ole ohjaussuhteessa aktiivinen,

sairaanhoitajalla on ammatillinen vastuu ohjaustilanteesta sekä siitä, että

asiakas saa tarvittavan tiedon. Sairaanhoitajan vastuulla on myös olla

aloitteellinen ohjaustilanteen käynnistämisessä sekä ohjaustilanteen

eteneminen tavoitteiden suuntaisesti. (Kääriäinen 2007, 91.)

Sairaanhoitajan antaman ohjauksen ja neuvonnan perustana on monipuolinen

tietotaito, joka on kehittynyt koulutuksen ja työkokemuksen myötä. Potilaiden ja

asiakkaiden lisäksi sairaanhoitaja ohjaa omaisia, opiskelijoita ja muuta

23

hoitohenkilökuntaa. (STM 2000.) Ohjauksen sisältö vaihtelee tilanteen ja

toimintaympäristön mukaan. Ohjauksessa voidaan käsitellä sairautta ja sen

hoitoa sekä tutkimuksia tai toimenpiteitä ja niihin valmistautumista. Ohjausta

antavan sairaanhoitajan tietoja taitoperustan lisäksi ohjauksen toteutumiseen

vaikuttavat hoitoympäristöön ja resursseihin liittyvät tekijät. Lipposen ym. (2008)

tutkimuksen mukaan hoitajat kokevat ohjaukseen liittyvät asenteet ja ohjauksen

toteutuksen hyväksi. Ohjaukseen suhtaudutaan pääosin myönteisesti ja sitä

pidetään tärkeänä ja kehittämisen arvoisena osana hoitotyötä.

Kehittämishaasteita ovat ohjausmenetelmien hallinta, ohjauksen oikea

ajoittaminen sekä osaltaan ohjausta antavan henkilöstön tiedot ja taidot.

Hoitoympäristön resurssit saattavat rajoittaa laadukkaan ohjauksen

toteutumista. Lipposen ym. tutkimuksesta käy ilmi, että ohjaukseen käytettävä

aika, välineistö ja käytössä oleva tila vaikuttavat ohjaustilanteen toteuttamiseen.

Muun muassa ohjausmateriaalin ja muun välineistön käyttöön toivottiin

lisäkoulutusta. (Lipponen, Kanste, Kyngäs & Ukkola 2008.)

Lipposen ym. (2008) tutkimuksessa sairaanhoitajat arvioivat tietonsa

sairauksista, tutkimuksista ja toimenpiteistä parhaimmaksi. Myös Linnajärven

(2010) mukaan sairaanhoitajat arvioivat oman osaamisensa parhaimmaksi

näillä alueilla. Tutkimusten mukaan kyseisten osa-alueiden käsittely

ohjauksessa toteutuu myös potilaan näkökulmasta hyvin ja niistä saatu tieto on

riittävää (Isola, Backman, Saarnio,Kääriäinen & Kyngäs 2007; Eloranta,

Vähätalo, Rasmus, Elomaa & Johanson 2010). Eri potilasryhmien tarpeet

vaihtelevat sairaudesta ja sen laadusta sekä potilaiden taustatekijöistä riippuen.

Iäkkäät potilaat toivovat Isolan ym. (2007) mukaan enemmän kuntoutukseen ja

tukiryhmiin liittyvää tietoa sekä omaisten huomioimista ohjaustilanteessa.

Sairaanhoitajan tulisi osata käsitellä myös arkoja ja yksityisluontoisia asioita

asiakkaan kanssa. Elorannan ym. (2010) tutkimuksessa avanneleikatut potilaat

toivoivat saavansa konkreettisen ohjauksen lisäksi myös emotionaalista tukea

sekä mahdollisuuden käsitellä sairauteen liittyviä tunteita ja kokemuksia.

24

6.2 Kirjallinen ohjausmateriaali

Kirjallista ohjausmateriaalia voidaan hyödyntää ohjausprosessissa.

Parhaimmillaan kirjallinen materiaali täydentää suullista ohjausta ja sen

tavoitteena on auttaa asiakasta lisäämään tietoaan, palauttamaan mieleen

suullisen ohjauksen sisältöä sekä korjaamaan väärinkäsityksiä. Oppaan tai

ohjeistuksen avulla voidaan myös auttaa lukijaa valmistautumaan

toimenpiteeseen tai hoitoon. Asiakas voi palata kirjalliseen materiaaliin myös

hoitokontaktin jälkeen. (Alaperä ym. 2006, 67; Eloranta & Virkki 2011, 73;

Kyngäs 2008, 115.) Kirjallista ohjausmateriaalia ei tulisi käyttää korvaamaan

suullista ohjausta (Kääriäinen 2006, 36). Kirjallisen ohjeistuksen tai oppaan

laatiminen perustuu asiakkaan ja ohjaavan tahon tarpeisiin. Kirjallisen

materiaalin laatimisessa tulee ottaa huomioon se, kenelle ohjeistus on

suunnattu ja mihin sillä pyritään. (Alaperä ym. 2006, 68.) Oppaan

lähestymistavan tulee olla asiakasta arvostava ja itsemääräämisoikeutta

kunnioittava. Sisällön perustelu on tärkeää, jotta asiakas kokisi asian

merkitykselliseksi ja motivoituisi noudattamaan ohjeita. (Eloranta & Virkki, 74,

76; Hyvärinen 2005, 1770.)

25

8 OPINNÄYTETYÖPROSESSI

Yhteistyökumppanimme on Iholiiton Helsingin Ihopiste. Iholiitto ry on vuonna

1987 perustettu potilasjärjestö, johon kuuluu kahdeksan jäsenyhdistystä.

Jäsenyhdistykset ovat Alopecialiitto ry, Atopialiitto ry, Ihoyhdistys ry, Suomen

EB-yhdistys ry, Suomen HAE-yhdistys ry, Suomen Iktyoosiyhdistys ry, Suomen

Palovammayhdistys ry ja Valoihottummayhdistys ry. Iholiiton toiminnan

tavoitteena on tarjota tietoa muun muassa ihotaudeista ja ihonhoidosta sekä

ihotautia sairastaville ja heidän läheisilleen että terveydenhuollon

ammattilaisille. Iholiiton toimintaan kuuluu neuvontapalveluiden lisäksi järjestö-

ja kurssitoimintaa sekä koulutusta. Iholiitto järjestää Raha-

automaattiyhdistyksen ja Kelan rahoituksen tuella muun muassa

sopeutumisvalmennuskursseja ihotautia sairastaville sekä ilmastohoitomatkoja.

Iholiiton osana toimii myös Harvinaisten ihotautien keskus, jonka tavoitteena on

tukea harvinaisia ihotauteja sairastavia ja heidän läheisiään kurssi- ja

tapaamistoiminnan, tiedon jakamisen ja sosiaaliturvaan liittyvän neuvonnan

muodossa. Harvinaisten ihotautien keskuksessa työskentelee yksi

kuntoutussuunnittelija, joka tekee yhteistyötä muun Iholiiton henkilökunnan

kanssa. (Iholiitto 2010; Iholiitto 2012). Iholiitolla on kolme Ihopistettä, jotka

sijaitsevat Helsingissä, Rovaniemellä ja Tampereella. Ihopisteiden tavoitteena

on avohoidon palveluiden avulla tukea ihotautia sairastavien ja iho-ongelmista

kärsivien itsehoitoa ja helpottaa selviytymistä. Ihopisteet tarjoavat maksutonta

asiakasneuvontaa ja ohjausta, minkä lisäksi niissä tehdään myös

pienimuotoisia toimenpiteitä kuten hiuspohjan hoitoja ja sidosten vaihtoa.

Hoitotoimenpiteet ovat asiakkaalle maksullisia, mutta Kela korvaa niistä osan.

Lääkärin lähetteellä Ihopisteet antavat myös valohoitoja. Ihopisteiden

moniammatilliseen henkilökuntaan kuuluu sairaanhoitajia, lähi- ja perushoitajia

sekä yksityisenä ammatinharjoittajana ihotautilääkäri. Lisäksi asiakkailla on

mahdollisuus saada ihotautia sairastavien jalkaongelmiin perehtyneen

jalkahoitajan palveluita. Hoitajien toimenkuvat eivät merkittävästi eroa toisistaan

vaan kaikki osallistuvat samalla tavalla asiakkaiden hoitotyöhön. (Iholiitto 2012;

Iholiitto 2010.)

26

8.1 Suunnittelu ja toteutus

Tammikuussa 2011 varasimme aiheen opinnäytetöiden aihevälityksestä ja

otimme yhteyttä Iholiittoon. Saimme yhteyshenkilöksemme Helsingin Ihopisteen

johtavan hoitajan. Meidän tavoitteenamme oli tuottaa opinnäytetyönä jotain

konkreettista ja työelämässä hyödynnettävää. Tarve valohoitoon liittyvälle

oppaalle tuli yhteistyökumppanin taholta, sillä Ihopisteellä ei ole käytössään

yhtenäistä, asiakkaille suunnattua valohoito-opasta. Aihe muotoutui sekä

yhteistyökumppanin toiveiden että oman kiinnostuksemme pohjalta. Sovimme

oppaan sisällön suuntaviivat yhteistyötahon toiveita noudattaen ja teimme

suunnitelman palaverissa helmikuussa 2011. Maaliskuussa kävimme

tutustumassa Helsingin Ihopisteeseen, missä saimme tietoa heidän käytännön

työstään sekä ympäristöstä, jossa opasta tultaisiin käyttämään. Sovimme

alustavaksi aikatauluksi oppaan valmistumisen loka-marraskuussa 2011.

Aloitimme oppaan toteutuksen tiedonhankinnalla ja yleisellä tutustumisella

aiheeseen. Etsimme lähdekirjallisuutta ja artikkeleita FinMesh-tietokannasta

hakusanoilla UV-valohoito, valohoito, ihotaudit ja potilasohjaus. Kokeilimme

hakua myös sanoilla UVB-hoito, PUVA ja SUP-hoito, mutta hakutulokset olivat

niukkoja tai niitä ei löytynyt ollenkaan. Lisäksi kävimme läpi suomalaisten

yliopistojen elektronisia tietokantoja, jotta löytäisimme tutkittua tietoa

valohoidosta, potilasohjauksesta ja ihotautien hoidosta väitöskirjojen tai pro

gradu - tutkielmien muodossa.

Kesän 2011 aikana pidimme taukoa opinnäytetyön tekemisessä, minkä jälkeen

tuntui, että aiheeseen pitää orientoitua uudelleen. Tekemisen myötä myös

innostus palautui. Elo-syyskuussa 2011 aloitimme oppaan kokoamisen

miettimällä pääotsikoita ja osa-alueita, joita katsoimme tarpeelliseksi käsitellä

oppaassa. Oman tiedon lisääntyessä oppaan sisältö tarkentui. Sisällön

muotoutuessa pidimme lokakuussa 2011 Iholiitossa uuden palaverin, missä

saimme korjausehdotuksia. Ihopisteissä oltiin tyytyväisiä oppaan sisältöön

kokonaisuutena. Palautteessa toivottiin joidenkin lauserakenteiden

selkeyttämistä ja lääketieteellisten termien vähentämistä sekä tarkennusta

yksittäisiin käsitteisiin. Oppaan kappaleet ovat melko pitkiä, mikä oli yhdessä

27

yhteistyötahon kanssa tehty päätös. Päätimme lisätä oppaan loppuun

yhteenvedon tärkeimmistä valohoitoon valmistautumiseen ja itsehoitoon

liittyvistä kohdista. Lähtökohtana pidimme sitä, että oppaan lukija tuntee

sairautensa pääpiirteet ja tavallisimmat termit ovat hänelle tuttuja.

Lähdekirjallisuuden lisäksi olemme tutustuneet Iholiiton julkaisemiin oppaisiin

saadaksemme esimerkkejä muiden oppaiden kirjoitustyylistä ja sisällöstä.

Opinnäytetyön raporttiosuuden kirjoittamisen aloitimme marraskuussa 2012.

Palaverien välillä olemme olleet sähköpostiyhteydessä Iholiittoon ja olemme

saaneet vastauksia mieltä askarruttaviin asioihin tai halutessamme tarkentaa

jotain yksityiskohtia. Opinnäytetyön tekeminen ei ole edennyt aivan

suunnitelmien mukaan muista opinnoista johtuen ja olemme joutuneet

joustamaan aikatauluissa. Yhteisestä päätöksestä siirsimme esitarkastusaikaa

huhtikuulle 2012, jotta saisimme paneutua oppaan tekemiseen niin hyvin kuin

itse halusimme. Kaksi viikkoa ennen esitarkastusta maaliskuussa 2012

lähetimme oppaan Iholiittoon, josta se eteni Ihopisteisiin luettavaksi. Sisältöön

oltiin tyytyväisiä ja sovimme oppaan käyttöön liittyvistä yksityiskohdista. Opas

tulee Helsingin, Tampereen ja Rovaniemen Ihopisteiden käyttöön toukokuussa

2012, kun opinnäytetyömme on tarkastettu. Sitä tullaan käyttämään A5-

kokoisena kopioversiona, kirjasen muotoon taitettuna.

8.2 Arviointi

Opinnäytetyöprosessi on ollut sekä antoisa että haastava kokemus.

Valohoidoista löytynyt tieto on ollut pirstaleista eivätkä hakusanat ole aina

vastanneet tekstin sisältöä. Tiedonhaun aikana löysimme paljon tietoa

ultraviolettisäteilystä, mutta suurin osa oli hankalalukuista ja yksityiskohtaista

emmekä kokeneet sen hyödyttävän työtämme.

Yhteyshenkilömme sekä Ihopisteen hoitajat ovat arvioineet ja antaneet

palautetta oppaan sisällöstä prosessin eri vaiheissa. Olemme antaneet sen

luettavaksi myös muutamalle maallikolle, joille aihe on ollut ennestään

tuntematon. Prosessin aikana on tuntunut ajoittain haastavalta tuottaa tietoa

28

itsellekin alun perin melko tuntemattomasta aiheesta, etenkin kun lukija on itse

ihotautia sairastava ihminen, jolle sairaus tai sen hoito on arkipäivää.

Yhteistyökumppanin myönteisen ja kannustavan palautteen myötä

itseluottamus on lisääntynyt ja innostus työn tekemistä kohtaan palannut.

Yhteyshenkilömme on toiminut työtä tehdessä konsultoivana tahona, jolta

olemme saaneet paljon käytännön kokemukseen perustuvaa tietoa. Hän on

ollut avuksi myös niissä tilanteissa, kun olemme miettineet sitä, kuinka

syvällisesti ja mistä näkökulmasta asioita oppaassa käsitellään. Yhteistyö on

sujunut hyvin ja joustavasti koko prosessin ajan.

Omat tavoitteemme opinnäytetyöprosessissa ovat toteutuneet. Saimme tehdä

työelämää hyödyttävän oppaan ja hyödyntää omaa osaamistamme. Opimme

paljon sekä ohjauksesta ja ihotautien hoidosta että käytännön kehittämistyöstä.

Opas on konkreettinen tuotos ja sellainen, mitä prosessin lopputuloksena

toivoimme. Kehittämisideoita ja uusia näkökulmia heräsi etenkin prosessin

loppuvaiheessa, kun oppaan sisältöä hiottiin. Oppaan lopullisessa versiossa on

enemmän tietoa kuin useimmissa potilasoppaissa. Sisällöllisesti siinä on

kuitenkin kaikki ne asiat, mitä oppaaseen itse halusimme laittaa, ja mitä

yhteistyötaho meiltä toivoi.

29

9 POHDINTA

9.1 Eettisyys ja luotettavuus

Hoitotyön eettiset näkökulmat ovat läsnä myös opinnäytetyön ja oppaan

tekemisessä. Tutkimus- ja kehittämistoimintaa ohjaavat eettiset periaatteet ovat

ihmisten kunnioittaminen, tasa-arvoinen vuorovaikutus ja oikeudenmukaisuus

(Kuokkanen, Kivirinta, Määttänen & Ockenström 2010, 11). Diakonia-

ammattikorkeakoulun (2012) ydinosaamiseen kuuluu myös eettinen osaaminen,

mikä sisältää vastuun ottamisen omasta työstä sekä hoitotyön eettisten

periaatteiden soveltamisen omaan työhön. Olemme pyrkineet tuottamaan

ketään loukkaamattoman oppaan. Opas käsittelee ihosairauksien valohoitoa

yleisellä tasolla eikä siitä käy ilmi kenenkään henkilön nimi tai muut tiedot.

Oppaan esipuheessa mainitsemme yhteyshenkilömme nimen hänen luvallaan.

Opas sisältää neutraalia asiatekstiä. Lukijaa puhuttelevissa osioissa

päädyimme käyttämään sinuttelumuotoa, sillä suurin osa oppaan

kohderyhmästä on aikuisia ja se tuntui luontevalta puhuttelutavalta. Lisäksi

sinuttelu on tavallista muissa Iholiiton julkaisemissa oppaissa.

Opinnäytetyöprosessin alkaessa teimme sopimuksen opinnäytetyöstä Iholiiton

kanssa. Tutkimuslupaa emme tarvinneet, koska kyse ei ole tutkimuksesta eikä

projektiin liittynyt aineiston keruuta.

Tiedon kriittinen arviointi on osa opinnäytetyön eettisyyttä. Näyttöön perustuva

tieto on sekä tutkittua että käytännön kokemuksen kautta hyväksi havaittua.

Opintojen aikana lähteiden kriittinen arviointi on tullut luontevaksi osaksi omaa

työskentelytapaa. Väitöskirjojen ja gradujen lisäksi pidimme luotettavana tietona

alan asiantuntijoiden artikkeleita ja ihotauteja käsittelevää perusteosta. Samoin

Säteilyturvakeskus oman alansa asiantuntijana on luotettava ja ajantasainen

tiedonlähde. Myös tiedon ajantasaisuus on tärkeä osa potilaiden ja asiakkaiden

ohjauksen eettisyyttä. Asiakkaalla on oikeus saada ajantasaista ja oikeaa tietoa.

Osa valohoitoja koskevista artikkeleista on noin kymmenen vuotta vanhoja.

Suurin osa niistä saadusta tiedosta vastasi uudempien lähteiden sisältöä eikä

niissä ollut ristiriitaisuuksia, vaan sisällöt tukivat toisiaan. Myös

30

yhteyshenkilömme, jonka käytännön kokemukseen luotamme, suositteli

muutamia lähteistä, jotta pääsimme tiedonhaussa alkuun.

Oppaan sisältöä ovat arvioineet Ihopisteen hoitajat sekä sellaiset ihmiset, joille

aihe on ennestään tuntematon. Ihotautia sairastavat asiakkaat eivät ole

arvioineet opasta. Olisimme voineet saada hyödyllisiä näkökulmia aiheen

käsittelyyn, mutta mielestämme se ei olisi vaikuttanut ratkaisevasti oppaan

lopulliseen muotoon. Toisaalta uskomme, että Ihopisteen hoitajilla on

kokemusta ihopotilaan ohjauksesta ja he kykenevät arvioimaan oppaan

käyttökelpoisuutta myös asiakkaan näkökulmasta. Jos aloittaisimme vastaavan

prosessin uudelleen, keräisimme palautetta myös kohderyhmältä, jotta oppaan

asiakaslähtöisyys varmasti toteutuisi.

9.2 Oma ammatillinen kasvu

Airaksisen ja Vilkan (2003, 17) mukaan toimeksiannettu opinnäytetyö kehittää

vastuuntuntoa ja projektinhallintakykyjä paremmin kuin itseä varten kirjoitettu

työ. Opinnäytetyöprosessin aikana olemme päässeet hyödyntämään koko

opintojen ajan karttunutta osaamistamme. Tiedonhaun ja kriittisen arvioinnin

lisäksi olemme saaneet uutta näkökulmaa ohjausosaamiseen kirjallisen oppaan

tuottamisen muodossa. Ihotautien käsittely perusopinnoissa oli vähäistä, joten

ihotauteihin ja niitä sairastavien hoitotyöhön perehtyminen oli mielestämme

hyödyllistä ja mielenkiintoista. Ihon sairaudet ja oireet ovat yleisiä ja voivat

vaikuttaa monella tapaa kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, joten tulemme

varmasti tarvitsemaan prosessin aikana karttunutta tietoa riippumatta siitä,

millaisessa hoitotyön toimintaympäristössä tulemme myöhemmin

työskentelemään.

Oppaan tekeminen on havainnollistanut sitä ammatillista vastuuta, mikä

sairaanhoitajalla on hoitotyön asiantuntijana. Sairaanhoitajan tulee ottaa vastuu

siitä, millaista ohjausta hän antaa asiakkaalle ja miten luotettavaan tietoon

ohjaus perustuu. Sekä kehittämistoimintaan osallistuminen että työelämätahon

kanssa työskentely on ollut uutta ja innostavaa, sillä meillä ei ole aiempaa

31

kokemusta vastaavasta työskentelystä. Opintojen aikana kehittynyt ammatti-

identiteetti on saanut vahvistusta palavereissa, joissa me olemme olleet osa

konkreettista hoitotyöhön liittyvää kehittämistyötä. Lähdekirjallisuuden

läpikäyminen ja oleellisten asioiden poimiminen sai huomaamaan oman

hoitotyön tiedon lisääntymisen.

Oppaassa on melko tarkasti käyty läpi valohoitoihin liittyviä seikkoja. Raporttiin

on koottu myös opasta täydentäviä tietoja, muun muassa perustietoa

ihotaudeista sekä ihotautia sairastavan hoitotyöstä. Näin ollen sekä opas että

raportti voivat olla hyödyksi asiakkaiden lisäksi muille sairaanhoitajaopiskelijoille

sekä hoitajille, jotka työssään kohtaavat ihotautipotilaita.

Prosessin aikana on herännyt mielenkiinto pitkäaikaista sairautta sairastavien

terveyden ja hyvinvoinnin edistämistä kohtaan sekä monia ajatuksia ihotautien

vaikutuksesta niitä sairastavien elämänlaatuun. Valohoitoa koskeva opas on

vain pieni osa ihopotilaan kokonaisvaltaisessa hoitotyössä ja

ohjausprosessissa. Prosessin aikana oppimastamme on hyötyä

tulevaisuudessa. Ihotaudit ovat yleisiä ja niiden hoitoon liittyvä perustieto on

hyödyllistä sairaanhoitajan työssä riippumatta siitä, millaisessa hoitotyön

ympäristössä työskentelemme.

32

LÄHTEET

Ahokas, Terttuliisa 2006. Aknen hoito. Duodecim 122(22), 2741–48.

Alaperä, Pirjo; Antila, Elsi; Blomster, Kaarina; Hiltunen, Hilkka; Honkanen,

Anneli; Honkanen, Raija; Holtinkoski, Tarja; Konola, Anne; Leiviskä,

Heli; Meriläinen, Salme; Ojala, Heli; Pelkonen, Esko & Suominen,

Airi 2006. Kirjallinen potilasohjaus. Teoksessa Kaija Lipponen,

Helvi Kyngäs ja Maria Kääriäinen (toim.) Potilasohjauksen

haasteet. Käytännön hoitotyöhön soveltuvat ohjausmallit. Pohjois-

Pohjanmaan sairaanhoitopiirin julkaisuja 4/2006. Oulun

yliopistollinen sairaala: Oulu, 65−76.

Diakonia-ammattikorkeakoulu 2012. Diakonia-ammattikorkeakoulun

alakohtaiset kompetenssi- ja ydinosaamiskuvaukset.

Sairaanhoitaja. Viitattu 1.3.2012. www.diak.fi/harjoittelu

Eloranta, Sini; Vähätalo, Mervi; Rasmus, Mari; Elomaa, Leena & Johanson,

Kirsi 2010. Avannepotilaan voimavaraistumista tukeva polikliininen

ohjaus. Tutkiva hoitotyö 8(1), 4−11.

Eloranta, Tuija & Virkki, Sari 2011. Ohjaus hoitotyössä. Helsinki: Tammi.

Hannuksela, Matti 2009. UV-säteily ja ihon tulehdukset. Hyvä, paha aurinko.

Duodecim. Viitattu 18.3.2012.

http://anna.diak.fi:2345/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=hpa00020

&p_teos=hpa&p_osio=&p_selaus=6006.

Hannuksela, Matti 2011. Tietoa potilaalle: Skleroderma iholla. Lääkärikirja

Duodecim. Viitattu 26.3.2012.

http://www.terveysportti.fi/dtk/ltk/koti?p_haku=morfea

Hannuksela, Matti; Kalimo, Kirsti & Turjanmaa, Kristiina 2003. Ekseema ja ihon

välittömät kosketusreaktiot. Teoksessa Matti Hannuksela, Jaakko

Karvonen, Timo Reunala ja Raimo Suhonen (toim.) Ihotaudit.

Helsinki: Duodecim, 64-96.

Hannuksela-Svahn, Anna & Hannuksela, Matti 2011. Teoksessa Matti

Hannuksela, Sirkku Peltonen, Timo Reunala ja Raimo Suhonen

(toim.) Ihotaudit. Helsinki: Duodecim, 280–290.

33

Hasan, Taina 2003. Valoihottumat. Teoksessa Matti Hannuksela, Jaakko


Helsinki: Duodecim, 173–179.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri 2006a. Ihotaudit. Viitattu 25.3.2012.

http://www.hus.fi/default.asp?path=1,32,818,1733,1996,1936

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri. Kesästä voi nauttia niin että iho voi

hyvin. Viitattu 20.3.2012.

http://www.hus.fi/default.asp?path=1,46,14828,14829,7967,13411,

13433

Hyvärinen, Riitta 2005. Millainen on toimiva potilasohje? Hyvä kieliasu

varmistaa sanoman perille menon. Duodecim 121(16), 1769–73.

Iholiitto 2010. Vuosikertomus 2010. Iholiitto. Viitattu 13.3.2012. http://iholiitto-fi-

bin.directo.fi/@Bin/28ee17cbad4d9e68e62ad972e91f83fc/1331655

544/application/pdf/832623/VUOSIKERTOMUS%202010%20nettiin

.pdf.

Isola, Arja; Backman, Kaisa; Saarnio, Reetta; Kääriäinen, Maria & Kyngäs,

Helvi 2007. Iäkkäiden kokemuksia saamastaan potilasohjauksesta

erikoissairaanhoidossa. Hoitotiede 19(2), 51−62.

Karjalainen, Kaisa 2010. Atooppisen ihottuman hoito. Sairaanhoitajan käsikirja.

Viitattu 25.3.2012. www.terveysportti.fi

Karvonen, Jaakko 2003. Ihon kasvaimet. Teoksessa Matti Hannuksela, Jaakko



Kokkonen, Tuula; Nylén, Marja & Reinikainen, Tuija 2001. Ihopotilaan hoito ja

tukeminen. Helsinki: Tammi.

Komulainen, Pirjo & Lehtonen, Heini 2007. Ilmastohoito-opas – perustietoa

atoopikon ilmastohoitomatkalle. Helsinki: Iholiitto ry.

Koulu, Leena 2010. Ihopsoriaasin hoito. Duodecim 126(6), 645–649.

Koulu, Leena 2011. Ihon pigmenttimuutokset. Teoksessa Matti Hannuksela,

Jaakko Karvonen, Timo Reunala ja Raimo Suhonen (toim.)

Ihotaudit. Helsinki: Duodecim, 263–269.

Kuokkanen, Ritva; Kivirinta, Mervi; Määttänen, Jukka & Ockenström, Leena

2010. Kohti tutkivaa ammattikäytäntöä – opas opinnäytetöitä

varten. Helsinki: Diakonia-ammattikorkeakoulu.

34

Kyngäs, Helvi 2008. Ohjaus hoitoon sitoutumisen edistämisessä. Teoksessa

Helvi Kyngäs ja Maija Hentinen: Hoitoon sitoutuminen ja hoitotyö.

Helsinki: WSOY.

Käypä hoito 2009. Atooppinen ekseema. Suomalaisen Lääkäriseura

Duodecimin, Suomen yleislääketieteen yhdistyksen, Suomen

ihotautilääkäriyhdistyksen, Atopialiiton ja Iholiiton asettama

työryhmä. Viitattu 25.3.2012.

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/h

oi50077

Käypä hoito 2010. Iho- ja nivelpsoriaasin diagnostiikka ja hoito. Suomalaisen

Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Ihotautilääkäriyhdistyksen

asettama työryhmä. Viitattu 25.3.2012.

http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/h

oi50062

Kääriäinen, Maria 2007. Potilasohjauksen laatu: Hypoteettisen mallin

kehittäminen. Acta Universitatis Ouluensis. D Medica 937. Oulun

yliopisto. Viitattu 14.3.2012.

http://herkules.oulu.fi/isbn9789514284984/isbn9789514284984.pdf

Lahtinen, Mari 2006. Potilasohjauksen eettiset lähtökohdat. Teoksessa Kaija

Lipponen, Helvi Kyngäs ja Maria Kääriäinen (toim.)

Potilasohjauksen haasteet. Käytännön hoitotyöhön soveltuvat

ohjausmallit. Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin julkaisuja

4/2006. Oulun yliopistollinen sairaala, 6−9.

Laihia, Jarmo; Pastila, Riikka; Koulu, Leena, Auvinen, Anssi; Hasan, Taina;

Snellman, Erna; Kojo, Katja & Jokela, Kari 2009. Uv-säteilyn

biologisia ja terveydellisiä vaikutuksia. Teoksessa Riikka Pastila

(toim.) Ultravioletti- ja lasersäteily. Helsinki: Säteilyturvakeskus,

143–201.

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 1992/785.

Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 1994/559.

Linnajärvi, Ulla 2010. Perusterveydenhuollon hoitohenkilökunnan yleiset

potilasohjausvalmiudet sekä tiedolliset valmiudet

sepelvaltimotautipotilaan ohjauksessa. Pro gradu -tutkielma.

35

Lipponen, Kaija; Kanste, Outi; Kyngäs, Helvi & Ukkola, Liisa 2008. Henkilöstön

käsitykset potilasohjauksen toimintaedellytyksistä ja toteutuksesta

perusterveydenhuollossa. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti

45(2), 121−135.

Reunala, Timo; Ranki, Annamari & Hasan, Taina 2003. Autoimmuunitaudit.

Teoksessa Matti Hannuksela, Jaakko Karvonen, Timo Reunala ja

Raimo Suhonen (toim.) Ihotaudit. Helsinki: Duodecim, 115–136.

Salimäki, Johanna 2012. Ihoon ja ihonalaiskudokseen kohdistuvat

haittavaikutukset. Teoksessa Tiina Koskinen, Alli Puirava, Johanna

Salimäki, Pauli Puirava ja Raimo Ojala. Lääketietoa ammattilaisille.

Helsinki: SanomaPro Oy, 107–109.

Skarp, Eija 2005. Ihoatoopikkolasten ja heidän perheidensä arki. Etnografinen

tutkimus perheen arjen kokemuksista ja elämänlaadusta. Oulun

yliopisto.

Snellman, Erna 2003. Valohoidot. Teoksessa Matti Hannuksela, Jaakko



Sosiaali- ja terveysministeriö 2000. Sairaanhoitajan, terveydenhoitajan ja kätilön

osaamisvaatimukset terveydenhuollossa. Terveydenhuollon

ammatinharjoittamisen kannalta keskeisiä näkökohtia. Monisteita

2000:15. Viitattu 24.3.2012.

http://pre20031103.stm.fi/suomi/pao/julkaisut/mon20_15/moniste.ht

m.

Säteilyturvakeskus 2011. Auringon ultraviolettisäteily. Viitattu 20.2.2012.

http://www.stuk.fi/sateilytietoa/sateily_ymparistossa/uvsateily/fi_FI/u

vsateily/

Tasanen-Määttä, Kaisa & Peltonen, Sirkku 2011. Ihon rakenne, tehtävät ja

toiminta. Teoksessa Matti Hannuksela, Sirkku Peltonen, Timo

Reunala ja Raimo Suhonen (toim.) Ihotaudit. Helsinki: Duodecim,

21–21.

Wathen, Marja 2007. Maahanmuuttajien potilasohjaus sairaanhoitajien

kokemana. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto.

Vester, Aija 2010a. Nokkosihottuma. Sairaanhoitajan käsikirja. Viitattu

26.3.2012. www.terveysportti.fi

36

Vester, Aija 2010b. Psoriaasipotilaan hoito. Sairaanhoitajan käsikirja. Viitattu


Vester, Aija 2010c. Ihotautipotilaan hoito. Sairaanhoitajan käsikirja. Viitattu


Vilkka, Hanna ja Airaksinen, Tiina 2003. Toiminnallinen opinnäytetyö. Helsinki:

Tammi.

Viteli-Hietanen, Mervi 2008. Atooppinen ihottuma. Helsinki: Iholiitto ry.

Ylianttila, Lasse; Visuri, Reijo; Hietanen, Maila & Pastila, Riikka 2009.

Altistuminen UV-säteilylle. Teoksessa Riikka Pastila (toim.)

Ultravioletti- ja lasersäteily. Helsinki: Säteilyturvakeskus, 203–253.

Val

oh

oid

ost

a

Op

as a

siak

kaal

le

Teks

ti:

Tan

ja J

äntt

i ja

Kir

si

Pe

son

en 2

01

2

1

Val

oh

oit

oa

käyt

etä

än u

seid

en

iho

sair

auks

ien

ho

ito

on

ja o

ire

ide

n li

evi

ttäm

ise

en

.

Val

oh

oid

oss

a kä

yte

ttäv

ä u

ltra

vio

lett

isät

eily

väh

en

tää

iho

n t

ule

hd

ust

a, k

uti

naa

ja li

sää

iho

n v

astu

stu

skyk

yä. V

alo

ho

ito

ei o

le k

osm

ee

ttis

ta, r

usk

ett

um

ise

en

tar

koit

ett

ua

valo

a

eik

ä m

yösk

ään

kaa

mo

smas

en

nu

kse

n li

evi

ttäm

ise

en

tar

koit

ett

ua

kirk

asva

loh

oit

oa.

Täm

än o

pp

aan

avu

lla v

oit

saa

da

tarp

ee

llist

a ti

eto

a va

loh

oid

on

to

teu

tuks

est

a ja

siih

en

liitt

yvis

tä k

äytä

nn

ön

asi

ois

ta. O

pas

on

to

teu

tett

u D

iako

nia

-am

mat

tiko

rke

ako

ulu

n

sair

aan

ho

itaj

aop

iske

lijo

ide

n o

pin

näy

tety

ön

ä. A

sian

tun

tija

-avu

sta

op

paa

n t

eke

mis

ess

ä

kiit

ämm

e Ih

olii

ton

Sir

pa

Paj

ust

a.

Sisä

llys

1 IH

O E

LIM

IST

ÖN

SU

OJA

NA

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

... 2

2 U

LTR

AV

IOLE

TT

ISÄ

TE

ILY

JA

SE

N V

AIK

UT

US

IHO

ON

....

....

....

.. 3

3 V

ALO

HO

IDO

STA

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

... 3

4 V

ALO

HO

IDO

SSA

HU

OM

IOIT

AV

AA

....

....

....

....

....

....

....

....

....

... 6

MU

IST

ILIS

TA

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

....

. 15

2

1 I

HO

ELI

MIS

TÖ

N S

UO

JAN

A

Iho

on

ihm

iske

ho

n s

uu

rin

ja n

äkyv

in o

sa. S

e m

uo

do

sta

a h

yvän

su

oja

n e

limis

tön

ja

ymp

äris

tön

väl

ille

.

1.1

Orv

aske

si, e

pid

erm

is

Iho

ko

ost

uu

kah

de

sta

tois

iinsa

liit

tyn

ees

tä k

err

oks

est

a, jo

ista

ulo

mp

i on

nim

elt

ään

ep

ide

rmis

eli

orv

aske

si. E

pid

erm

is ja

kaan

tuu

so

luty

ypp

insä

ja t

eh

tävä

nsä

pe

rust

ee

lla

ne

ljään

eri

ke

rro

kse

en

: ty

viso

lu-,

oka

solu

-, jy

väss

olu

- ja

sar

veis

kerr

os.

Ep

ide

rmis

uu

siu

tuu

jatk

uva

sti,

kun

tyv

iso

luke

rro

kse

ssa

syn

tyvä

t so

lut

jaka

utu

vat

ja s

iirty

vät

väh

ite

llen

ulo

mm

as k

oh

ti s

arve

iske

rro

sta.

Iho

solu

n e

linka

ari k

est

ää n

oin

ne

ljä v

iikko

a:

se a

lkaa

so

lun

jaka

utu

mis

est

a ty

vike

rro

kse

ssa

ja p

äätt

yy s

arve

iske

rro

kse

en

, jo

sta

kuo

llut

iho

solu

lop

ult

a h

ilse

ilee

po

is. K

oko

ep

ide

rmik

sen

uu

siu

tum

ine

n k

est

ää t

erv

ee

llä

iho

lla 4

5–

75

vu

oro

kau

tta.

Ulo

in k

err

os

on

nim

elt

ään

sar

veis

kerr

os,

jon

ka t

eh

tävä

on

mu

od

ost

aa v

esi

tiiv

is p

inta

iho

lle ja

su

oja

ta s

itä

ulk

ois

ilta

ärsy

kke

iltä

kute

n lä

mp

öti

lan

ja h

app

amu

ud

en

vaih

telu

ilta

sekä

me

kaan

ise

lta

rasi

tuks

elt

a. I

ho

n p

aksu

imm

issa

ko

hd

issa

, ku

ten

käm

me

nis

sä ja

jalk

apo

hjis

sa, s

arve

iske

rro

s o

n p

aksu

mp

i. Jy

väss

olu

- e

li

gran

ula

arik

err

oks

en

alla

on

oka

solu

kerr

os.

Oka

solu

t lii

ttyv

ät t

ois

iinsa

väk

äsiä

mu

istu

ttav

illa

ulo

kke

illa.

Oka

solu

t o

vat

elä

viä

solu

ja, j

otk

a e

rila

istu

vat

ulo

mp

ien

kerr

ost

en

so

luik

si e

li n

iistä

tu

lee

joko

jyvä

sso

luja

tai

sar

veis

kalv

on

ke

rati

no

syyt

teja

.

Orv

aske

de

n a

limm

ain

en

ke

rro

s o

n t

yvis

olu

ista

mu

od

ost

uva

tyv

iso

luke

rro

s. S

iellä

so

lut

lisää

nty

vät:

tyv

iso

lu ja

kaan

tuu

ja ja

kaan

tun

ut

solu

ko

ho

aa k

err

os

kerr

oks

elt

a ko

hti

pin

taa.

Mu

ita

orv

aske

de

n s

olu

ja o

vat

mu

un

mu

assa

pig

me

ntt

iä t

uo

ttav

at m

ela

no

syyt

it

sekä

elim

istö

n p

uo

lust

uks

ee

n o

salli

stu

vat

Lan

gerh

ansi

n s

olu

t.

1.2

Ve

rin

ahka

, de

rmis

Ve

rin

ahka

eli

de

rmis

on

to

ine

n ih

on

ke

rro

ksis

ta ja

se

sija

itse

e o

rvas

ked

en

ala

pu

ole

lla.

Ve

rin

ahka

ja o

rvas

kesi

liit

tyvä

t ti

iviis

ti t

ois

iinsa

tyv

ikal

von

an

sio

sta.

Ver

inah

ka r

ake

ntu

u

kah

de

sta

kerr

oks

esta

, pap

illaa

ri-

ja r

eti

kula

arik

err

oks

est

a, jo

tka

eiv

ät o

le s

amal

la

tava

lla e

rote

ttav

issa

to

isis

taan

ku

in o

rvas

ked

en

ke

rro

kse

t. S

ide

kud

oss

äike

et

suu

ren

eva

t ja

ve

risu

on

itu

s ti

he

ne

e a

lasp

äin

me

nn

ess

ä. V

eri

nah

assa

on

hiu

s- ja

imu

suo

nia

se

kä h

erm

op

äätt

eit

ä, m

inkä

an

sio

sta

iho

ais

tii k

ipu

a ja

ko

ske

tust

a se

kä

läm

pö

tila

n ja

pai

ne

en

vai

hte

lut.

Ve

risu

on

ien

an

sio

sta

iho

saa

rav

into

a ja

hap

pe

a

vere

nki

err

ost

a. L

isäk

si v

erin

ahas

sa o

n t

ärke

itä

sid

eku

do

ssäi

keit

ä, k

olla

gee

nia

ja

ela

stiin

ia, j

oid

en

an

sio

sta

iho

on

kim

mo

isa

ja jo

ust

ava

sekä

ke

stää

ve

nyt

ystä

ja u

lko

ista

rasi

tust

a. K

arva

tup

et

ja ih

on

rau

has

et

ulo

ttu

vat

kaik

kie

n ih

on

ke

rro

ste

n lä

pi j

a n

iitä

kuts

uta

an ih

on

ap

ue

limik

si. E

pid

erm

ikse

n ja

ver

inah

an a

lla o

n v

ielä

iho

na

lais

kerr

os

(su

bku

tis)

, jo

ka k

oo

stu

u p

ääas

iass

a si

de

- ja

ras

vaku

do

kse

sta

sekä

to

imii

site

en

ä ih

on

ja

mu

ide

n k

ud

ost

en

väl

illä.

3

K

uva

: Ih

olii

tto

©

2 U

LTR

AV

IOLE

TTI

SÄTE

ILY

JA

SE

N V

AIK

UT

US

IHO

ON

A

uri

ngo

n s

äte

ily s

isäl

tää

eri

säd

ety

ypp

ejä

, jo

ista

maa

np

inn

alle

ulo

ttu

vat

vain

osa

ult

ravi

ole

ttis

äte

ilyst

ä, lä

mp

ö-

eli

infr

apu

nas

äte

ily s

ekä

näk

yvä

valo

. Ult

ravi

ole

tti-

eli

UV

-sät

eily

jae

taan

UV

A-,

UV

B-

ja U

VC

-sät

eily

yn. U

VC

se

kä v

alta

osa

UV

B-s

äte

ilyst

ä

haj

oav

at jo

ilm

ake

hää

n ja

ilm

ake

hän

ala

pu

ole

lle p

ääty

y va

in p

itkä

aalt

ois

ta U

VA

- se

kä

lyh

ytaa

lto

ise

mp

aa U

VB

-sät

eily

ä. N

äitä

sät

eit

ä h

yöd

ynn

etä

än m

yös

valo

ho

ido

issa

.

Iho

ssa

UV

A-s

äte

et

ulo

ttu

vat

veri

nah

kaan

ast

i ja

UV

B-s

äte

et

ep

ide

rmik

see

n.

UV

-sät

eily

llä o

n ih

oo

n m

on

en

lais

ia v

aiku

tuks

ia. V

älit

ön

mu

tta

myö

s n

op

eas

ti

oh

ime

ne

vä v

aiku

tus

on

iho

n p

alam

ine

n ja

se

n y

hte

yde

ssä

syn

tyvä

tu

leh

du

sre

akti

o,

mik

ä yl

ee

nsä

par

ane

e p

aris

sa p

äivä

ssä.

Iho

n r

usk

ett

um

ine

n ja

pak

suu

ntu

min

en

ova

t

iho

n k

ein

oja

su

oja

utu

a U

V-s

äte

ilylt

ä: s

äte

ide

n o

n v

aik

eam

pi k

ulk

ea

pak

sun

iho

n lä

pi,

jollo

in t

um

at e

li so

luje

n k

esk

uks

et

ova

t p

are

mm

assa

tu

rvas

sa. R

usk

etu

s ta

as jo

htu

u

pig

me

ntt

iso

luje

n (

me

lan

osy

ytti

en

) tu

ott

amas

ta m

ela

niin

ista

, jo

nka

tar

koit

us

on

suo

jata

iho

a sä

teily

n a

ihe

utt

amilt

a so

luva

uri

oilt

a. U

V-s

äte

ilyn

pit

käai

kais

vaik

utu

ksia

ova

t m

uu

n m

uas

sa ih

on

en

ne

nai

kain

en

van

he

ne

min

en

se

kä ih

osy

öp

ä ta

i se

n e

sias

tee

t.

Suu

rin

osa

pit

käai

kais

vaik

utu

ksis

ta il

me

ne

e v

uo

sie

n t

ai k

ymm

en

ien

vu

osi

en

ku

lutt

ua.

UV

-sät

eily

llä o

n p

osi

tiiv

isia

kin

vai

kutu

ksia

, sill

ä sä

teily

n v

aiku

tuks

est

a ih

oss

a sy

nty

y D

-

vita

miin

ia. V

alo

ho

ido

n h

oit

ava

vaik

utu

s sy

nty

y m

on

ella

eri

tap

aa:

UV

-sät

eily

mu

un

mu

assa

hill

itse

e k

iihty

nyt

tä s

olu

nja

kau

tum

ista

ja v

ähe

ntä

ä tu

leh

du

sta

aih

eu

ttav

ien

solu

jen

mää

rää.

UV

-sät

eily

myö

s vä

he

ntä

ä ih

on

ku

tin

aa.

UV

A-s

äte

et

lisää

vät

pig

me

ntt

itu

ota

nto

a ja

UV

B-s

äte

ide

n v

aiku

tuks

est

a e

pid

erm

is p

aksu

un

tuu

, min

kä

ansi

ost

a ih

o k

est

ää p

are

mm

in r

asit

ust

a.

3 V

ALO

HO

IDO

STA

3

.1 V

alo

ho

ito

en

ne

n ja

nyt

Au

rin

gon

valo

n h

oit

avaa

vai

kutu

sta

iho

sair

auks

iin o

n h

yöd

ynn

ett

y jo

tu

han

sia

vuo

sia.

Luo

nn

on

valo

a jä

ljitt

ele

vä k

ein

ova

loa

pu

ole

staa

n o

n k

äyte

tty

18

00

–1

90

0-

luku

jen

tait

tee

sta

läh

tie

n, k

un

käy

ttö

ön

ote

ttiin

en

sin

hiil

ikaa

ri-

ja s

itte

mm

in k

vart

sila

mp

ut,

jotk

a si

säls

ivät

myö

s ih

on

po

ltta

vaa

UV

C-s

äte

ilyä.

Vu

on

na

19

25

val

oh

oit

oo

n a

lett

iin

4

yhd

istä

ä e

rila

isia

te

rvav

alm

iste

ita.

Val

oh

oit

oa

on

ke

hit

ett

y ja

ho

ito

tulo

kse

t o

vat

par

antu

ne

et

aiko

jen

saa

toss

a h

uo

mat

tava

sti,

ete

nki

n 1

97

0-l

uvu

n jä

lke

en

ku

n k

äytt

öö

n

ote

ttiin

laaj

akai

stai

set

UV

A-

ja U

VB

-sät

eit

ä si

sält

ävät

lois

tep

utk

et.

Niid

en

jälk

ee

n

käyt

töö

n o

n t

ullu

t m

yös

kap

eak

aist

aisi

ksi k

uts

utu

t U

VB

-pu

tke

t, jo

tka

ova

t vä

he

ntä

ne

et

mu

ide

n h

oit

om

uo

toje

n t

arve

tta.

Val

oh

oid

ois

sa v

oid

aan

hyö

dyn

tää

pe

lkkä

ä U

V-s

äte

ilyä

(yks

inke

rtai

ne

n v

alo

ho

ito

) ta

i yh

dis

tää

siih

en

vai

kutu

sta

teh

ost

avia

lääk

keit

ä

(yh

dis

telm

äho

ito

).

Yle

en

sä v

alo

ho

ito

a an

ne

taan

ko

lme

ke

rtaa

viik

oss

a ja

val

oan

no

sta

suu

ren

ne

taan

aste

itta

in p

ide

ntä

mäl

lä h

oit

oai

kaa

UV

B-v

alo

ho

ido

ssa

kym

me

nis

tä s

eku

nn

eis

ta

mu

uta

maa

n m

inu

utt

iin ja

SU

P-v

alo

ho

ido

ssa

min

uu

tist

a jo

pa

15

min

uu

ttiin

. Hyv

ä

ho

ito

tulo

s va

atii

yle

en

sä 2

0–

30

ho

ito

kert

aa. A

loit

usa

nn

os

on

yks

ilölli

ne

n ja

siih

en

vaik

utt

avat

ho

ide

ttav

a ih

ota

uti

se

kä ih

on

sie

toky

ky.

Val

oh

oit

oja

mää

rääv

ät p

ääsä

äntö

ise

sti i

ho

tau

tie

n e

riko

islä

äkär

it. M

yös

yle

islä

äkär

it

voiv

at m

äärä

tä n

iitä

valo

ho

ito

ja, j

oih

in e

i sis

älly

val

olle

he

rkis

tävä

ä lä

äkit

ystä

.

Val

oh

oit

oja

an

tava

t va

in k

ou

lute

tut

terv

eyd

en

hu

ollo

n a

mm

atti

he

nki

löt,

joill

a o

n

koke

mu

sta

iho

sair

auks

ista

se

kä v

alo

ho

ido

ista

ja n

iide

n v

aiku

tuks

ista

. Myö

s

valo

ho

ito

lait

teis

ta ja

niid

en

hu

ollo

sta

hu

ole

hti

vat

amm

atti

tait

ois

et

he

nki

löt.

3.2

Val

oh

oid

on

käy

ttö

Val

oh

oit

oa

void

aan

käy

ttää

mu

un

mu

assa

se

ura

aviin

iho

tau

teih

in ja

iho

ttu

miin

:

• p

sori

aasi

• at

oo

pp

ine

n e

kse

ema

ja m

uu

t ih

ott

um

at

• p

un

ajäk

älä

• n

okk

osi

ho

ttu

ma

• ak

ne

• m

orf

ea

(ih

on

pai

kalli

ne

n s

kle

rod

erm

a)

• m

yco

sis

fun

goid

is (

iho

n p

inn

allin

en

T-s

olu

lym

foo

ma)

Val

oh

oit

oa

ei t

ulis

i an

taa

he

nki

löill

e, j

otk

a o

vat

saan

ee

t ai

em

min

säd

eh

oit

oa,

sair

asta

ne

et

iho

syö

vän

tai

joill

a o

n ih

on

val

ova

uri

oit

a, t

ai jo

s ih

osy

öp

ää e

siin

tyy

suvu

ssa.

Val

oh

oid

on

an

tam

ista

har

kita

an t

arkk

aan

, mik

äli h

en

kilö

sai

rast

aa v

aike

aa

syd

än-

ja v

eri

suo

nis

aira

utt

a, m

aksa

sair

autt

a, u

rem

iaa,

pu

nah

ukk

aa t

ai p

em

figu

sta.

Val

oyl

ihe

rkky

yde

stä

kärs

ivill

e v

alo

ho

ito

a e

i su

osi

tella

, mik

äli k

yse

ei o

le

valo

ylih

erk

kyyd

en

sie

dät

ysh

oid

ost

a. R

aska

us

ja im

etys

ova

t e

ste

PU

VA

-ho

ido

issa

, mis

sä

käyt

etä

än U

V-s

äte

ilyn

lisä

ksi l

ääke

ain

eit

a.

3.3

UV

B-h

oit

o

UV

B-h

oit

o p

eru

stu

u ly

hyt

aalt

ois

ee

n U

VB

-sät

eily

yn, j

oka

vo

idaa

n ja

kaa

kap

ea-

ja

laaj

akai

stai

see

n h

oit

oo

n. K

ape

akai

stai

ne

n U

VB

-ho

ito

on

oso

itta

utu

nu

t te

ho

kkaa

ksi j

a

väh

en

tän

yt la

ajak

aist

aise

n h

oid

on

käy

ttö

ä. K

ape

akai

stai

ne

n U

VB

-sät

eily

sis

ältä

ä va

in

mu

uta

mia

aal

lon

pit

uu

ksia

laaj

akai

stai

see

n v

err

attu

na,

ja s

e o

n v

ähe

mm

än p

olt

tava

a

kuin

laaj

akai

stai

ne

n U

VB

. Kap

eak

aist

aise

n U

VB

-lai

tte

en

etu

na

on

iho

n v

ähäi

sem

pi

pu

no

itu

s h

oid

on

jälk

ee

n s

ekä

val

on

an

no

ste

lun

tar

kku

us.

Kap

eak

aist

ain

en

UV

B-h

oit

o

5

sove

ltu

u u

seim

mill

e p

oti

laill

e ja

sit

ä kä

yte

tään

pää

sään

töis

est

i se

llais

iin ih

osa

irau

ksiin

,

jotk

a p

aran

eva

t ta

i he

lpo

ttu

vat

valo

isin

a vu

od

en

aiko

ina.

Näi

tä o

vat

esim

erk

iksi

pso

rias

is, a

too

pp

ine

n ih

ott

um

a se

kä la

aja

pu

naj

äkäl

ä. L

aste

n ih

ott

um

iin U

VB

-ho

ito

a

void

aan

käy

ttää

har

kite

n ja

pit

käai

kais

hai

tat

hu

om

ioo

n o

ttae

n. U

VB

-ho

ido

n t

aval

lisin

hai

ttav

aiku

tus

on

ku

ivu

min

en

, mit

ä vo

i lie

vitt

ää ih

on

hu

ole

llise

lla r

asva

amis

ella

.

3.4

SU

P-h

oit

o

SUP

-ho

ito

(Se

lect

ive

Ult

ravi

ole

t P

ho

toth

era

py,

se

lekt

iivin

en

ult

ravi

ole

ttif

oto

tera

pia

) o

n

mu

un

no

s U

VB

-ho

ido

sta

ja s

e s

isäl

tää

sekä

UV

A-

että

UV

B-s

äte

itä.

SU

P-l

aite

pyr

kii

jälji

tte

lem

ään

au

rin

gon

valo

a. A

iem

min

SU

P-h

oit

oa

käyt

ett

iin h

anka

lan

akn

en

ho

ito

on

,

mu

tta

akn

en

lääk

eh

oid

on

ke

hit

tym

ise

n m

yötä

tar

ve o

n v

ähe

nty

nyt

hu

om

atta

vast

i.

SUP

-ho

ito

te

ho

aa p

arh

aite

n o

hu

ee

n ih

ott

um

aan

, ja

nyk

yään

sit

ä kä

yte

tään

läh

inn

ä

lievä

n p

sori

aasi

n ja

ato

op

pis

en

iho

ttu

man

ho

ito

on

. SU

P-h

oit

o s

ove

ltu

u m

yös

lap

sille

ja

rask

aan

a o

levi

lle. S

UP

-ho

ito

ku

ivat

taa

iho

a vä

hit

en

mu

ihin

val

oh

oit

om

uo

toih

in

verr

attu

na.

3.5

PU

VA

-ho

ito

PU

VA

-ho

ido

ksi k

uts

uta

an U

VA

-sät

eily

n ja

iho

n v

alo

he

rkky

yttä

lisä

ävän

pso

rale

en

in

yhd

iste

lmäh

oit

oa.

UV

A-s

äte

ily s

ella

ise

naa

n e

i ju

uri

vai

kuta

iho

ttu

maa

n, v

aan

siit

ä

saad

aan

te

ho

kast

a h

yöd

yntä

mäl

lä lä

äkke

en

ja v

alo

n y

hte

isva

iku

tust

a. P

sora

lee

nia

void

aan

käy

ttää

eri

mu

od

ois

sa: s

uu

n k

autt

a (t

able

tti-

eli

syst

eem

i-P

UV

A),

kyl

pyv

ete

en

seko

ite

ttu

na

(kyl

py-

PU

VA

) ta

i vo

ite

en

a (v

oid

e-P

UV

A).

Kyl

py-

PU

VA

on

Su

om

ess

a e

nit

en

käyt

ett

y P

UV

A-h

oit

om

uo

to, m

utt

a au

rin

kois

en

a vu

od

en

aika

na

ho

ito

a tu

lee

väl

ttää

pal

amis

risk

in v

uo

ksi.

Kyl

py-

PU

VA

:ssa

pso

rale

en

i se

koit

eta

an k

ylp

yve

tee

n ja

kyl

pya

ika

on

no

rmaa

listi

väh

intä

än 1

0 m

inu

utt

ia, m

inkä

jälk

ee

n ih

o v

alo

teta

an

pie

ne

llä a

nn

oks

ella

UV

A-s

äte

ilyä.

Kyl

py-

PU

VA

:n e

tun

a o

vat

väh

äise

t h

aitt

avai

kutu

kse

t, k

osk

a p

sora

lee

nin

ime

ytym

ine

n

vere

nki

ert

oo

n jä

ä vä

häi

seks

i to

isin

ku

in t

able

tti-

PU

VA

:ssa

. Kyl

py-

PU

VA

:a a

nn

eta

an 2

-3

kert

aa v

iiko

ssa

ja v

alo

ann

ost

a su

ure

nn

eta

an 2

-3 h

oit

oke

rran

väl

ein

. Ho

ito

jaks

on

pit

uu

s

vaih

tele

e, m

utt

a es

ime

rkik

si lä

iskä

pso

riaa

sin

ho

ido

ssa

hyv

ä h

oit

otu

los

saav

ute

taan

no

in 2

0 h

oit

oke

rran

jälk

ee

n. K

ylp

y-P

UV

A-h

oit

oa

void

aan

käy

ttää

laaj

a-al

aisi

ssa

iho

sair

auks

issa

se

kä p

aika

llish

oit

on

a kä

si-

ja ja

lkai

ho

ttu

miin

.

Tab

lett

i-P

UV

A:s

sa p

sora

lee

ni o

teta

an s

uu

n k

autt

a ta

ble

ttin

a, jo

lloin

vai

kutu

s ta

pah

tuu

vere

nki

err

on

ka

utt

a. T

ätä

kuts

uta

an s

yste

em

ise

ksi v

aiku

tuks

eks

i, si

llä v

ere

nki

err

on

kau

tta

lääk

eai

ne

levi

ää la

ajas

ti e

limis

töö

n. T

able

ttih

oit

o v

oi r

asit

taa

mak

saa

ja

mu

nu

aisi

a, jo

lloin

lab

ora

tori

oar

voje

n s

eu

ran

ta h

oid

on

aik

ana

on

tar

pe

en

. PU

VA

-

ho

ito

ja e

i su

osi

tella

ras

kau

de

n a

ika

na,

sill

ä si

inä

käy

tett

ävät

lääk

kee

t vo

ivat

olla

sik

iölle

hai

talli

sia.

Tab

lett

i-P

UV

Aa

käyt

etä

än e

ten

kin

pso

riaa

sin

ja v

itili

gon

ho

ido

ssa.

On

tär

keää

mu

ista

a, e

ttä

auri

ngo

ssa

ole

ilua

tule

e v

ältt

ää k

aksi

vu

oro

kau

tta

joka

ise

n

ho

ito

kerr

an jä

lke

en

, sill

ä ka

ikki

PU

VA

-mu

od

ot

he

rkis

tävä

t ih

on

val

olle

ja v

aiku

tus

kest

ää v

ähän

aik

aa h

oid

on

jälk

ee

n. A

uri

nko

vo

i po

ltta

a m

yös

oh

uid

en

vaa

tte

ide

n s

ekä

ikku

nal

asin

läp

i, si

llä la

si lä

päi

see

UV

A-s

äte

ilyä.

6

4 V

ALO

HO

IDO

SSA

HU

OM

IOIT

AV

AA

4

.1 L

ääkk

ee

t ja

mu

ut

valo

ho

ido

n t

ote

utu

kse

en

vai

kutt

avat

ain

ee

t

Mo

ne

t si

säis

esti

ja u

lko

ise

sti k

äyte

ttäv

ät lä

äke

valm

iste

et

voiv

at h

erk

istä

ä ih

on

val

olle

.

He

rkis

tym

ine

n a

ihe

utt

aa e

rila

isia

iho

-oir

eit

a ku

ten

pu

no

itu

sta

tai r

akku

lais

ta

iho

ttu

maa

. Sik

si o

n t

ärke

ää, e

ttä

mu

ista

t m

ain

ita

ho

itaj

alle

ja lä

äkär

ille

kaik

ista

käyt

täm

istä

si lä

äkke

istä

, lää

keai

ne

ita

sisä

ltäv

istä

vo

ite

ista

se

kä lu

on

tais

tuo

tte

ista

.

Val

oh

erk

isty

mis

en

oir

eet

vai

hte

leva

t yk

silö

stä,

käy

tety

stä

lääk

kee

stä

ja

lääk

ean

no

kse

sta

riip

pu

en

.

Val

oyl

ihe

rkky

yksi

stä

käyt

etä

än n

imit

yksi

ä fo

toto

ksin

en

ja f

oto

alle

rgin

en

valo

ylih

erk

kyys

niid

en

syn

tym

eka

nis

min

mu

kaan

. Fo

toto

ksin

en

re

akti

o il

me

ne

e t

arka

sti

raja

ttu

na

niil

lä a

lue

illa,

jotk

a o

vat

olle

et

pal

jaa

na

valo

lle a

ltis

tutt

aess

a ja

se

mu

istu

ttaa

auri

ngo

np

olt

tam

aa. I

ho

pu

no

itta

a ja

saa

ttaa

myö

s tu

rvo

ttaa

ja k

irve

llä. A

llerg

ise

en

reak

tio

on

pu

ole

staa

n li

itty

y n

äpp

ylö

itä

tai l

aaje

mp

ia p

auka

mia

, tu

rvo

tust

a ja

use

in

voim

akas

ta k

uti

naa

. Alle

rgin

en

re

akti

o v

oi u

lott

ua

myö

s va

lolt

a p

eit

ett

ynä

olle

ille

alu

eill

e.

UV

-val

oh

oid

on

aik

ana

vält

ett

äviä

lääk

eai

ne

ita

Ulk

ois

est

i käy

tett

äviä

• an

tim

ikro

bit

: kl

ioki

no

li, t

riks

ola

ani,

klo

ori

he

ksid

iini

• p

sora

lee

nit

: tr

ioks

ale

en

i (h

aju

ved

et,

val

on

suo

javo

ite

et)

• ak

ne

lääk

kee

t: t

reti

no

iini,

be

nts

oyy

lipe

roks

idi,

adap

ale

en

i

o

oh

en

tava

t ih

on

ulo

inta

eli

sarv

eis

kerr

ost

a

• tu

leh

du

skip

ulä

äkke

istä

ke

top

rofe

en

i ja

pir

oks

ikaa

mi (

iho

lle k

äyte

ttäv

ät v

oit

ee

t)

Sisä

ises

ti k

äyte

ttäv

iä

• tu

leh

du

skip

ulä

äke

pir

oks

ikaa

mi

• an

tib

ioo

tit

gre

paf

loks

asiin

i, si

pro

flo

ksas

iini,

do

ksis

yklii

ni

• p

aho

invo

inti

lääk

e p

rokl

oo

rip

era

tsiin

i

• ry

tmih

äiri

ölä

äke

am

iod

aro

ni

• ti

atsi

did

iure

eti

t

• p

syyk

en

lääk

e k

loo

rip

rom

atsi

ini j

a m

uu

t sa

man

lääk

ery

hm

än lä

äke

ain

ee

t

• e

limis

tön

vas

tust

usk

ykyä

ale

nta

va s

iklo

spo

riin

i

• Lu

on

tais

tuo

tte

ista

mäk

iku

ism

a

Ke

mik

aale

ja, j

otk

a h

erk

istä

vät

iho

n U

V-s

äte

ilylle

• sa

lisyy

liam

idit

(d

eo

do

ran

teis

sa ja

sai

pp

uo

issa

)

• sy

klam

aatt

i (m

ake

utu

sain

e)

• e

tee

rise

t ö

ljyt

ja s

ynte

etti

set

väri

ain

eet

ku

ten

eo

siin

i (ko

sme

tiik

assa

)

• h

aju

- ja

par

tave

sie

n k

asvi

uu

tte

et

• p

ara-

amin

ob

en

tso

eh

app

o (

auri

nko

voit

ee

t)

• b

en

tso

fen

on

i (au

rin

kovo

ite

et

ja k

osm

eti

ikka

)

7

• ka

dm

ium

sulf

idi (

tatu

oin

nit

)

4.2

Val

oh

oid

on

myö

häi

svai

kutu

kse

t

UV

-sät

eily

alt

ista

a ih

osy

övä

lle lä

hin

nä

niil

lä p

oti

laill

a, jo

tka

ova

t sa

ane

et

pal

jon

tab

lett

i-

PU

VA

-ho

ito

ja. P

aljo

n U

V-v

alo

ho

ito

ja s

aan

ee

n ih

o t

ule

e t

arka

staa

hu

ole

llise

sti

väh

intä

än k

err

an v

uo

de

ssa,

jott

a m

ahd

olli

set

mu

uto

kse

t tu

leva

t h

uo

mat

uks

i. R

iski

en

vuo

ksi v

alo

ho

ito

jaks

oja

(1

5–

20

ho

ito

kert

aa)

tulis

i olla

ko

rke

inta

an k

olm

e v

uo

de

n

aika

na.

UV

-sät

eily

myö

s ra

pp

eu

ttaa

eli

van

he

nta

a ih

oa

, mik

ä ai

he

utt

aa r

ypp

yjä

ja ih

on

pak

suu

ntu

mis

ta s

ekä

kim

mo

isu

ud

en

väh

en

em

istä

. Ru

nsa

s U

V-a

ltis

tus

näk

yy ih

oss

a

myö

s p

igm

en

ttit

äplin

ä se

kä p

igm

en

titt

öm

inä

läis

kin

ä.

4.3

Iho

n h

oit

o e

nn

en

val

oh

oit

oa

ja s

en

jälk

ee

n

Jos

iho

lla o

n h

ilse

ttä,

se

tule

e p

ois

taa

en

ne

n v

alo

ho

ito

a, s

illä

UV

B-s

äte

et lä

päi

sevä

t

hu

on

ost

i hils

että

ja v

aike

utt

avat

sät

eily

n p

ääsy

ä ih

oo

n. H

ilse

vo

idaa

n p

ois

taa

voit

ee

lla,

joka

pe

hm

ittä

ä ja

ku

ori

i hils

ee

n p

ois

. Raa

pim

ista

on

väl

tett

ävä,

sill

ä ih

on

tu

lee

olla

eh

jä

en

ne

n h

oit

oa.

Sal

isyy

lihap

po

void

e, j

ota

käy

tetä

än p

aksu

n h

ilse

en

ku

ori

mis

ee

n

pso

riaa

siss

a, s

uo

jaa

iho

a U

V-s

äte

ilylt

ä, jo

ten

se

n k

äytt

öä

en

ne

n v

alo

ho

ito

a tu

lee

myö

s

vält

tää

ho

ido

n t

eh

on

säi

lym

ise

ksi.

En

ne

n v

alo

ho

ito

a tu

lee

hu

ole

hti

a, e

ttä

iho

on

pu

hd

as,

me

ikit

ön

eik

ä si

inä

ole

ras

vaa.

Myö

skää

n h

aju

- ta

i par

tave

siä

eik

ä d

eo

do

ran

tte

ja t

ule

käy

ttää

en

ne

n h

oit

oa,

sill

ä n

e

voiv

at ä

rsyt

tää

iho

a. K

osm

eto

logi

n ih

on

pu

hd

istu

sta

ei s

uo

site

lla o

tett

avak

si

vuo

roka

utt

a e

nn

en

val

oh

oit

oa.

Pso

riaa

sin

pai

kalli

sho

ito

on

käy

tett

äviä

D-

vita

miin

ijoh

do

ksia

ei t

ule

käy

ttää

juu

ri e

nn

en

val

oh

oit

oa,

sill

ä h

oit

o h

uo

no

nta

a

lääk

eai

ne

en

te

ho

a.

Val

oh

oit

o v

oi k

uiv

atta

a ih

oa,

jote

n h

yväs

tä r

asva

uks

est

a ka

nn

atta

a h

uo

leh

tia

sekä

valo

ho

ido

n jä

lke

en

ett

ä h

oit

oja

kso

n v

älip

äivi

nä.

Pa

lan

utt

a ih

oa

void

aan

ho

itaa

kort

iso

niv

oit

eill

a.

MU

IST

ILIS

TA

E

nn

en

ho

ito

a

• O

ta v

alo

ho

ito

läh

ete

mu

kaas

i en

sim

mäi

selle

ke

rral

le ja

var

aa a

ikaa

väh

intä

än

pu

oli

tun

tia.

• Se

lvit

ä e

tukä

tee

n k

aikk

i käy

ttäm

äsi l

ääkk

ee

t se

kä lu

on

tais

tuo

tte

et.

Mu

ista

myö

s u

lko

ise

sti k

äytt

ämäs

i vo

ite

et

sekä

ilm

an r

ese

pti

ä sa

atav

at

lääk

eva

lmis

tee

t.

• K

err

o h

oid

on

an

taja

lle m

yös

aie

mm

ista

val

oh

oid

ois

ta ja

niid

en

vai

kutu

kse

sta.

• H

uo

leh

di s

iitä,

ett

ä ih

osi

on

pu

hd

as ja

me

ikit

ön

.

8

• Ih

otu

leh

du

kse

t tu

lee

ho

itaa

ja ä

rtyn

yt ih

o r

auh

oit

taa

en

ne

n v

alo

ho

ito

a. Ih

on

tule

e o

lla e

hjä

.

• M

ikäl

i ih

olla

si o

n h

ilse

ttä,

se

tu

lee

ku

ori

a e

nn

en

ho

ito

a.

o

esi

me

rkik

si p

aksu

t h

ilse

läis

kät

vaik

eu

ttaa

UV

-sät

eily

n p

ääsy

ä ih

olle

• V

ältä

lääk

evo

ite

ita

ja r

asvo

ja e

nn

en

val

oh

oit

oa,

sill

ä n

e v

oiv

at v

aiku

ttaa

ho

ito

tulo

kse

en

ja h

erk

istä

ä ih

oa

valo

lle.

• Lu

om

et

suo

jata

an t

arp

een

mu

kaan

ho

ido

n a

jaks

i.

• H

oid

on

an

taja

tar

kist

aa ih

osi

ku

nn

on

ja m

ahd

olli

set

iho

ttu

mat

.

• M

ikäl

i sai

rast

ut

kuu

me

ise

en

tu

leh

du

stau

tiin

, on

syy

tä p

itää

tau

koa

valo

ho

ido

sta.

Ho

ido

n jä

lke

en

• Ih

on

hu

ole

llin

en

ko

ste

utt

amin

en

pe

rusv

oit

ee

lla p

ara

nta

a h

oit

otu

lost

a se

kä

eh

käis

ee

ho

ido

n jä

lkiv

aiku

tuks

en

a ilm

en

evä

ä ku

tin

aa ja

iho

n k

uiv

um

ista

.

• H

uo

leh

di n

est

eta

sap

ain

ost

asi v

alo

ho

ito

jaks

on

aik

ana

juo

mal

la r

iittä

väst

i

ne

ste

ttä.

• K

err

o h

oid

on

an

taja

lle, j

os

ole

t h

uo

man

nu

t ih

oss

asi p

un

oit

ust

a, k

ipu

a ta

i

kuu

mo

tust

a ta

i mu

ita

tava

llise

sta

po

ikke

avia

oir

eit

a h

oit

oja

kso

n a

ikan

a.

• Ih

on

pu

no

itta

min

en

ho

ido

n jä

lke

ise

nä

päi

vän

ä o

n t

aval

lista

ja k

ert

oo

siit

ä, e

ttä

valo

ho

ito

on

te

ho

nn

ut.

Iho

ei k

uit

en

kaa

n s

aa o

lla a

rka

tai k

ipe

ä.

• P

alan

utt

a ih

oa

ho

ide

taan

pe

rus-

tai

lääk

evo

ite

ella

(ko

rtis

on

i) s

ekä

viil

eill

ä

käär

eill

ä. T

ule

hd

usk

ipu

lääk

e e

hkä

ise

e p

alam

ise

n e

ten

emis

tä.

• Jo

s ih

o p

ääse

e p

alam

aan

, se

ura

ava

valo

ho

ito

kert

a jä

tetä

än v

äliin

.

• Jo

s o

let

saan

ut

pal

jon

val

oh

oit

oja

, tar

kkai

le k

oko

ke

ho

n ih

oas

i ja

kerr

o h

oit

ajal

le

tai l

ääkä

rille

, jo

s h

avai

tse

t ta

valli

sest

a p

oik

keav

ia m

uu

toks

ia.

o

Jos

luo

mi t

ai s

en

kal

tain

en

mu

uto

s al

kaa

kasv

aa, h

aav

autu

u, h

ilse

ilee

tai

ärsy

ynty

y h

erk

ästi

, ke

rro

siit

ä lä

äkär

ille

.

9

Läh

tee

t

Han

nu

ksel

a, M

atti

; K

arvo

ne

n, J

aakk

o;

Re

un

ala

, Tim

o ja

Su

ho

ne

n, R

aim

o (

toim

.) Ih

ota

ud

it. D

uo

de

cim

:

He

lsin

ki 2

00

3.

H

asan

, Tai

na:

Val

oih

ott

um

at

Oik

arin

en

, Aar

ne

& T

asa

ne

n-M

äät

tä, M

inn

a: Ih

on

rak

en

ne

ja t

eh

tävä

t

Sn

ellm

an, E

rna:

Val

oh

oid

ot

Säte

ilytu

rvak

esk

us

20

08

. Ult

ravi

ole

ttis

äte

ily ja

ihm

ine

n. L

ue

ttav

issa

: h

ttp

://w

ww

.stu

k.fi

/ju

lkai

sut_

maa

rayk

set/

fi_

FI/k

atsa

uks

et/

_fi

les/

12

22

26

32

51

00

26

36

3/d

efa

ult

/UV

_ja

_Ih

min

en

_w

eb

.pd

f

Laih

ia, J

arm

o;

Pas

tila

, Riik

ka; K

ou

lu, L

ee

na

, Au

vin

en

, An

ssi;

Has

an, T

ain

a; S

ne

llm

an, E

rna;

Ko

jo, K

atja

ja

Joke

la, K

ari 2

00

9. U

v-sä

teily

n b

iolo

gisi

a ja

te

rve

yde

llisi

ä v

aik

utu

ksia

. Te

oks

ess

a R

iikka

Pas

tila

(to

im.)

Ult

ravi

ole

tti-

ja la

sers

äte

ily. S

äte

ilytu

rvak

esk

us:

He

lsin

ki.

Han

nu

ksel

a, M

atti

20

09

. H

yvä,

pah

a a

uri

nko

. Lu

ett

avi

ssa:

htt

p:/

/ww

w.t

erv

eys

kirj

asto

.fi/

terv

eys

kirj

asto

/tk.

koti

?p_

teo

s=h

pa

Iho

liitt

o r

y:n

julk

aise

mat

op

paa

t:

A

too

pp

ine

n ih

ott

um

a

T

un

ne

iho

si a

uri

ngo

ssa

Se

bo

rro

oin

en

iho

ttu

ma

Date post:	03-Nov-2021
Category:	Documents
Upload:	others
View:	2 times
Download:	0 times

VALOHOITO-OPAS IHOTAUTIA SAIRASTAVALLE ASIAKKAALLE

Documents