Aikuisena oppiminen ja motivaatio musiikissa

“Soittaminen on mindfulnessia parhaimmillaan!”

Helsingin yliopisto

Avoin yliopisto

Proseminaaritutkielma

Kasvatustiede

Heinäkuu 2015

Antti Lohikoski

Ohjaaja: FT Janne Varjo

2

Tiedekunta Laitos Käyttäytymistieteellinen tiedekunta Avoin yliopisto

Tekijä Antti Lohikoski

Työn nimi Aikuisena oppiminen ja motivaatio musiikissa “Soittaminen on mindfulnessia parhaimmillaan!”

Oppiaine Kasvatustiede

Työn laji / Ohjaaja Aika Sivumäärä Proseminaaritutkielma / Janne Varjo Heinäkuu 2015 28 + 1

Tiivistelmä Musiikkia harrastaa moni aikuinen. Taustat voivat olla muodollisessa tai epämuodollisessa koulutuksessa. Tässä tutkimuksessa yritetään tuoda esille muutaman ihmisen suhde musiikkiin aikuisena, motivaatioon, omaan mahdolliseen koulutustaustaan sekä suhteeseen muodolliseen ja epämuodolliseen koulutukseen musiikissa. Tutkimuskysymys on “Minkälainen on muusikon motivaatio?” sekä alakysymykset “Minkälaisia itsemotivoinnin työkaluja muusikolla on?”, “Mitä tehdä kun työkalut motivointiin eivät toimi?” ja “Muodollisen ja epämuodollisen koulutuksen suhde motivaatioon?” Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluilla. Haastateltavia oli kolme, yksi muodollisen koulutuksen saanut ja musiikkia harrastava, kaksi epämuodollisen koulutuksen saanutta, joista toinen tekee musiikkia työkseen ja toinen harrastaa. Haastateltavat ovat lähipiiristäni. Aineisto käsiteltiin hermeneuttisella tutkimusotteella. Tutkimuksen johtopäätöksenä on, että musiikin tekemisestä voi nauttia, vaikkei sitä muodollisesti osaisikaan. Muodolliseen koulutukseen suhtauduttiin varauksellisen positiivisesti. Toinen tärkeä huomio on, että musiikkiharrastamisen aloittaminen ei katso ikää, vaan sen voi aloittaa missä tahansa elämänvaiheessa.

Avainsanat Motivaatio, aikuisena oppiminen, musiikki, musiikin tekeminen, muodollinen ja epämuodollinen musiikkikoulutus

3

1. Johdanto

2. Teoreettinen tausta

2.1 Tarveteoriat

2.2 Vietti­ ja kannusteteoriat eli keppi ja porkkana

2.3 Attribuutioteoriat

2.4 Itsemääräytymisteoria (Self­determination theory, SDT)

2.5 Mälkin oppimisteoria

3. Tutkimusongelmat

4. Metodologia ja aineisto

4.1 Teemahaastattelun analyysi

4.2 Innokkuutta ja lennokkuutta ­ alustavat ajatukseni ennen analyysiä

4.3 Aineiston käsittely sekä tulosten esittämistapa

5. Analyysi

5.1 Itsensä toteuttaminen uutta luotaessa

5.2 Tutkimusongelma ja haastattelut

5.3 Haastattelujen teemat ja eri motivaatioteoriat

5.3.1 Harjoittelu ja motivaatio ­ “Siitä tulee merkityksen tunne, et saavuttaa sen oman

rimansa.”

5.3.2 Uuden oppiminen ja opiskelu ­ “Onnistumisen ilo sit kun sä saat sen vedettyä.

Ja sit uudestaan, niin että sormenpäistä lähtee nahat!”

5.3.3. Muodollinen ja epämuodollinen koulutus ­ “Siinä menee lapsi pesuveden

mukana, jos vahingossa tappaa kiinnostuksen muodollisessa koulutuksessa.”

5.4 Tulokset tutkimuskysymyksittäin

5.4.1 Minkälainen on muusikon motivaatio?

5.4.2 Minkälaisia itsemotivoinnin työkaluja muusikoilla on?

5.4.3 Mitä tehdä kun työkalut motivointiin eivät toimi?

5.4.4 Muodollisen ja epämuodollisen koulutuksen suhde motivaatioon?

6. Pohdinta

6.1 Luotettavuus

6.2 Jatkotutkimus

4

Lähteet

1. Johdanto Tutkimukseni aihe muodostui oman motivaation etsimisen yhteydessä. Kontekstiksi valikoitui

musiikki, sillä siihen koen motivaatiota ja energiaa riittävän. Kyseltyäni mahdollisilta

haastateltavilta ihmisiltä, päädyin tutkimaan heidän motivaatiotaan musiikin parissa.

Tutkimustehtäväni on tavoittaa mikä osa motivaatiosta on sisäistä, mikä ulkoista ja minkälaisia

työkaluja ihmisillä on motivaation herättämiseksi. Pyrin ymmärtämään motivaatiota sekä

suurempana, teoreettisena asiana sekä löytämään arjen tekemiseen konkreettisia työkaluja.

Motivaatioteoriat luovat sateenvarjon (Johanna Mikkosen luennot) ja tutkimalla samaa kohdetta

eri teorioiden valossa saadaan kohteesta erilaista tietoa. Näitä tietoja yhdistämällä voidaan

luoda kattavampi kuva kohteesta kuin vain yhden teorian perusteella.

Osallistuin kesällä 2013 Johanna Mikkosen Oppimis­ ja motivaatiopsykologian kurssille

Helsingin avoimessa yliopistossa. Koin kurssin mielenkiintoiseksi, mutta sekin jäi lopulta

suorittamatta, kun en saanut kirjoitettua esseetä valmiiksi. Suoritin kurssin sittemmin keväällä

2015. Soittamista olen harrastellut vaihtelevasti yläasteikäisestä alkaen ja se on tullut

voimakkaasti uudestaan elämääni syksyn 2014 aikana, joten uskoisin tämän aiheen olevan

itselleni riittävän mielenkiintoinen ja tärkeä, sillä toivon mieluisen tutkimuskohteen avulla

löytäväni opiskeluihini työkaluja motivaation ylläpitämiseen, kehittämiseen ja

tasapainottamiseen.

Kuten edellä kirjoitin, on tämän tutkimuksen tavoite varsin henkilökohtainen. Tavoitteenani on

tutustua paremmin motivaation teorian ja käytännön yhteyteen. Tutkimusympäristöksi valikoitui

musiikin soittaminen, johon olen saanut sovittua haastateltavat. Haastateltavat ovat lähipiiristäni

ja heissä on sekä ammattimuusikoita että harrastelijoita, muodollista musiikkikoulutusta

saaneita sekä epämuodollisesti itseoppineita. Tästä saa aikaan nelikenttä (luku 4.), jonka avulla

voi tehdä mahdollisesti joitain huomioita ulkoisesta ja sisäisestä motivoituneisuudesta sekä

mahdollisista keinoista motivaation puutteen kohdatessa.

5

2. Teoreettinen tausta Motivaatio on halu toimia jostain syystä (mm. Pervin, 2003 ja Peltonen & Ruohotie 1992). Onko

ohjaus mahdollisesti sisäinen vai ulkoinen, suuntautuminen pinnallinen vai syvällinen, sen

määrittelee moni asia.

Edellä jo mainitulla motivaatiokurssilla tutustuttiin Ecclesin ja Wigfieldin (2002) tiiviiseen

artikkeliin vuosituhannen vaihteen erilaisista motivaatiota tutkivista teorioista. Teoriat jakautuivat

vapaasti suomennettuna neljän eri pääkategorian alle: odotus(arvoon) perustuvat,

osallistumisen laukausijoita tutkivat, odotus(arvoon) ja arvorakenteisiin perustuvat sekä

motivaation ja kognition yhdistävät teoriat.

Koska tutkimuksessani on kyseessä henkinen ja fyysinen taito, joiden harjoittelun ja opiskelun

motivaatiota tutkin näkisin, että sopiva teoriatausta on motivaatiota ja kognitiota yhdessä tutkiva

teoria. Koska tämä jakautuu vielä muutamaksi kategoriaksi, tulee näihin perehtyä tarkemmin.

Teen analyysin aineistosta sisällönanalyysin ja hermeneuttisen tutkimusotteen avulla. Tämä

esitellään luvussa Metodologia ja aineisto. Taustateoriat motivaatioon ovat tarveteoria,

kannusteteoria sekä attribuutioteoria ja itsemääräytymisteoria. Näiden lisäksi otin Mälkin (2011)

oppimisteorian, sillä näen yhteyden tämän ja itsemääräytymisteorian kehittymisen välillä.

Esittelen kunkin omassa alaluvussaan.

Pyrin näillä alla esitetyillä teorioilla ymmärtää ensinnäkin motivaatiota teoreettisesti sekä

löytämään kunkin teorian avulla haastatteluista olennaiset asiat motivaation käytännön

ymmärtämiseksi. Kyseiset motivaatioteoriat ovat kukin oman aikakautensa suosittuja teorioita,

joten uskon näin saavani aineistosta irti enemmän kuin vain yhden teorian kautta.

Koen, että motivaatio on ameebamainen asia, josta on vaikea saada helposti kiinni. Päädyin

kvalitatiiviseen tutkimukseen, sillä kvantitatiivisessa tutkimuksessa voisi rivien väliin jäädä jotain

mielenkiintoista. Teemahaastattelu taas luo mielestäni riittävän rungon, muttei ole yhtä jäykkä

6

kuin lomakehaastattelu (vrt. kvantitatiivinen tutkimus). Lisäksi halusin tilanteesta vähän

epämuodollisen, jota ohjaavat vain kasvokkain esitetyt kysymykset. Avoin haastattelu olisi ollut

liian muodoton ja vaikea purkaa. Näiden seikkojen vuoksi siis laadullinen tutkimus ja aineiston

keruumenetelmänä teemahaastattelu.

2.1 Tarveteoriat

Tarveteoriat on melko lailla yleisesti tunnettuja Maslowin tarvehierkarkian portaitten muodossa.

Alimpana pyramidin muodossa usein esitetyssä hierarkiassa ovat fysiologiset tarpeet, joiden

yläpuolella on turvallisuuden tarve. Edellä mainitut liittyvät yksilöön, ruokaan, suojaan ja

pysyvyyteen. Seuraavana on rakkauden ja kuuluvuuden tarve. Näihin tarpeisiin vetoavat

motivoinnit ovat esimerkkejä ulkoisista palkkioista, jotka ovat samalla lyhytkestoisia (Peltonen &

Ruohotie 1992, 18).

Perustarpeita voisi kutsua myös ulkoisiksi tarpeiksi, sillä nämä tarpeet sijoittuvat yksilön ja

ympäristön rajapinnalle. Korkeammat tarpeet ovat tarve arvonannosta, joka joissain yhteyksissä

luetaan myös perustarpeisiin soveltuvin osin, sekä tarve itsensä toteuttamisesta. Arvonannon

voidaan katsoa kuuluvan molempiin, sillä se tulee yksilön ulkopuolelta, mutta vaikuttaa yksilöön

sisäisesti. Korkein tarve, itsensä toteuttaminen, sisältää asioita, joita ei voi arvottaa yksilön

ulkopuolella, kuten itseilmaisu. Kun yksilö toteuttaa itseään, hän saa sisäisen palkkion, jonka

katsotaan olevan pitkäkestoinen vaikutukseltaan. Tässä työssä itsensä toteuttaminen tullee

olemaan pääosassa edellä mainituista tarpeista.

Maslowin mukaan kun perustarpeet on tyydytetty, ihminen toimii korkeampien tarpeiden

motivoimana. Lyhyesti ja ytimekkääsi ilmaistuna tämä tarkoittaa ruoan, suojan ja rakkauden

löydyttyä, ihminen kaipaa arvonantoa sekä mahdollisuutta toteuttaa itseään. Yleiseti nähdään,

että elämä on kuitenkin näiden tarpeiden välillä liikkumista ja uudelleen täyttämistä. Esimerkiksi

perustarpeena nähtävä ravinnon hankintaan on palattava tietyin valiajoin.

2.2 Vietti‐ ja kannusteteoriat eli keppi ja porkkana

Viettiteorian mukaan ihmisessä on sisäänrakennettuja mekanismeja, viettejä, joiden mukaisesti

me käyttäydymme (Pervin, 2003). Nämä liittyvät muun muassa nälän tunteeseen, joka saa

meidät haluamaan ruokaa, sillä nälkä aiheuttaa jännitystä, jonka haluamme purkaa. Viettiteoriaa

on vienyt eteenpäin Freud (Pervin, 2003), joka jaotteli ihmisen sisäisen päätöksenteon,

7

persoonallisuuden, kolmeen osaan; id, ego ja superego.

( http://fi.wikipedia.org/wiki/Persoonallisuuspsykologia , viitattu 25.4.2015). Id on vietit, ego

tietoisuus ja superego säännöt. Freudin teoriassa ego sääntelee idin viettejä superegon

sääntöjen pohjalta. Freud kuitenkin näkee egon enemmän palvelijan kuin herrana, sillä tämän

tehtävänä sovittaa edellisten mahdollisesti ristiriitaiset tavoitteet. Esimerkiksi idillä voi

seksuaalivietti nousta julkisella paikkalla, johon superego sanoo tämän olevan normien,

sääntöjen vastaista ja egon tulee puntaroida näitä kahta ja tehdä tilanteeseen sopiva päätös

toiminnasta.

Viettiteoria ­ etenkin Freudin ­ nähdään hedonistisena teoriana, sillä kyse on viettien

tyydyttämisestä, sisäisen jännityksen purusta sekä kivun välttämisestä (Pervin 2003).

Kannusteteoriat näkevät motivaation perustuvan ennalta asetettuun kannusteeseen, joka

toiminnan jälkeen muuttuu palkkioksi (Peltonen & Ruohotie, 1992). Pervin (2003) kirjoittaa tästä

teoriasta, että “Lopputulema, joka yhdistetään nautintoon on porkkanan eli kannustimen

kaltainen ja se vetää täten puoleensa.” Toisin kuin viettiteoriassa, kannusteteoriassa toiminnan

pääasiallinen aiheuttaja on yksilön ulkopuolinen ärsyke (Peltonen & Ruohotie, 1992).

Peltonen ja Ruohotie (1992) listaavat kannusteelle ja palkkiolle kolme eroavaisuutta; 1)

kannuste ennakoi palkkiota ja saataessa muuttuu palkkioksi, 2) kannuste on ulkopuolinen

ärsyke, joka aiheuttaa toimintaa, saataessa palkkio vahvistaa toimintaa ja 3) kannuste ilmaisee

tietynlaisen käyttäytymisen johtavan tietynlaisiin tuloksiin / palkkioihin.

Tätä voisi verrata Pavlovin tutkimuksiin koirien kanssa ( http://en.wikipedia.org/wiki/Ivan_Pavlov ),

sillä edellä kolmessa kohdassa kuvattu käyttäytyminen sopii hyvin behavioristiseen

tutkimussuuntaan. Yhtäläisyys kannusteteoriassa ja behaviorismissa on toisaalta myös

itsestään selvä, sillä molemmissa keskitytään yksilön ulkopuolella oleviin asioihin ja yksilön

havaittaviin reaktioihin ja toimintaan.

Tässä työssä vietti­ ja kannusteteoriat saattavat jäädä vähemälle huomiolle, mutta näkisin

viettiteorioden olevan yhteydessä sekä tarveteoriohin että itsemääräytymisteoriaan, jonka lisäksi

nämä ovat olleet suuri motivaation tutkimissuunta 1900 ­luvun puolessa välissä, niin ne on tässä

esitelty. Eikä varmastikaan kukaan ole koskaan kyseenalaistanut esiintyvän rockartistin

8

seksuaalivietin voimakkuutta.

2.3 Attribuutioteoriat

Attribuutioteoriat esittävät, että ihmisillä on tarve syy­ seuraussuhteiden selittämiseen (Pervin,

2003, s. 128 ja Peltonen & Ruohotie, 1992, s. 72). Tätä sanotaan myös kausaaliaselitykseksi eli

mistä mikäkin johtuu. Syitä haetaan sekä itsestä, että ympäristöstä. Sekä onnistumiset että

epäonnistumiset voidaan nähdä sisäisten tai ulkoisten tekijöiden seurauksena, riippuen

subjektin itsetunnosta. Vahvan itsetunnon omaavat näkevät onnistumisen olevan omaa ansiota,

omaa kyvykkyyttä tai omia ponnisteluja, mutta vahva itsetunto osaa myös nöyrtyä ja todeta

epäonnistumisen yrittämisen puutteeksi. Heikko itsetunto taas saattaa johtaa sekä onnistumiset

että epäonnistumiset itseen, omiin riittämättömiin taitoihin tai vastaasti onnistumiset ulkoisiin

syihin, kuten tehtävän helppouteen tai onneen.

Se, miten esitämme asioiden johtumisen, on jaettu kolmeen pääulottuvuuteen;

1) seuraussuhteen sijainti (engl. locus of control), yksilön sisäpuolella (kyky, halu) vai

ulkopuolella (tila, tehtävä),

2) seuraussuhteen pysyvyys (engl. stability), onko kyseessä luonteenpiirre (pysyvä) vai

energisyys tehtävää kohtaan (vaihtuva) ja

3) seuraussuhteen kontrolli (engl. control), onko kyseessä asia johon voidaan vaikuttaa,

esimerkiksi yrittäminen ja sen määrä vai asia johon emme voi vaikuttaa, kuten mieliala.

Voimme siis arvioida selityksiämme tapahtuneesta näiden kolmen jaon kannalta ja miettiä mihin

näistä voimme vaikuttaa ja mihin emme.

On tutkimustuloksia, joissa heikosti menestyneille ja mahdollisesti heikomman itsetunnon

omaaville on annettu ymmärtää, etteivät epäonnistumiset johdu sisäisistä puutteista, vaan

yrittämisen puutteesta. Näin on saatu hyviä tuloksia muun muassa koulun kokeissa heikosti

menestyneille ­ näiden koearvosanat ovat parantuneet.

Voidaan olettaa, että tässä työssä haastateltavat mahdollisesti selittelevät muun muassa

harjoittelun vähyyttä, johon attribuutioteorialla voi sitten päästä kiinni.

2.4 Itsemääräytymisteoria (Self‐determination theory, SDT)

9

Itsemääräytymisteoria, engl. Self­determination theory (SDT) jakautuu kahteen erilliseen

alateoriaan, Eliöllinen / organisminen yhdentymisteoria, engl. Organismic Integration Theory

(OIT) ja Kognitiivinen vertailuteoria, engl. Cognitive Evaluation Theory (CET) (Self­determination

theory, Wikipedia). Suomennokset eivät kuvaa teorioita mielestäni hyvin, joten käytän

englanninkielisiä termejä ja lyhenteitä tässä työssä.

CET keskittyy sisäiseen ohjaukseen, sisäiseen motivaatioon sekä kolmeen psykologiseen

perustarpeeseen, jotka ovat pätevyyden tunne, yhteekuuluvuuden tunne sekä itsenäisyyden

tunne. Pätevyyden tunne tarkoittaa, että tunnemme osaavamme asian riittävän hyvin.

Yhteenkuuluvuuden tunteella tarkoitetaan sosiaalista ulottuvuutta, eli että tunnemme

kuuluvamme läsnäolevaan ryhmään täysivaltaisena ja tasa­arvoisena jäsenenä. Itsenäisyyden

tunteella viitataan mahdollisuuteen hallita omaa tekemistämme eli määrätä oman ajan käyttöä

sekä muiden resurssien hallintaa.

OIT tutkii ulkoista ohjausta ja ulkoista motivaatiota. Amotivaatiolla tarkoitetaan tilaa, jossa

henkilöllä ei ole sisäistä eikä ulkoista ohjausta jonkin asian tekemiseen, joten asia jää

tekemättä. Ulkoinen motivaatio voi olla jonkin ulkoisen ohjauksen sanelemaa. Näitä ovat 1)

ulkoinen ohjaus, 2) sisäistynyt ohjaus, 3) tunnistettu ohjaus sekä 4) integroitu ohjaus.

Ulkoisella ohjauksella tarkoitetaan esimerkiksi palkkaa. Työtä tehdään, jotta saadaan maksettua

kauppalaskut ja asuminen. Sisäistyneellä ohjauksella tarkoitetaan ajatuksia ja ideoita, jotka

olemme omaksuneet alitajuisesti. Ohjausta ei kuitenkaan nähdä omaksi, vaikka sen mukaisesti

toimittaisiinkin. Tunnistettu ohjaus on tekemisen tunnistamista itselleen tärkeäksi. Läksyt pitää

tehdä hyvin, jotta saa hyviä arvosanoja, jotta pääsee hyvää opiskelupaikkaan esimerkiksi.

Viimeisimpänä ja edellä mainituista autonomisimpana ohjauksena on integroitu ohjaus. Tällä

tarkoitetaan ohjausta, jonka luonne ja pyrkimys on jo melko lähellä omaa ajattelumaailmaa ja

arvoja. Integroidulla motivaatiolla on samoja piirteitä sisäinen motivaation kanssa, mutta se ei

kuitenkaan ole kokonaan sisäistä, sillä siihen liittyy mahdollisesti ulkoinen palkkio, pelkkä

tekeminen ei sinänsä palkitse.

Ulkoisesta ohjauksesta on mahdollista muodostua sisäistä ohjausta, mikäli pätevyyden,

yhteenkuuluvuuden sekä itsenäisyyden tunnetta pystytään tukemaan ja näin henkilön on

mahdollista omaksua ulkoiset motivaatiot sisäiseksi motivaatioksi.

10

Tässä työssä itsemääräytymisteoria näyttäytynee musiikkia harrastavien parissa sisäisenä

ohjauksena sekä sisäisenä motivaationa. Uskoisin, että myös musiikkia ammatikseen tekevällä

on sisäistä, mutta myös ulkoista ohjausta muun muassa palkan muodossa. Uskoisin myös, että

Csiskzentmihalyin (1990) Flow­teorian ajattelussa siitä, että alunperin ulkoisesti ohjattu

tekeminen voi niin sanotun valaistumisen myötä muuttua sisäisesti ohjatuksi ja palkitsevaksi.

Käsitykseni mukaan nimenomaan musiikkiharrastuksessa tällainen on mahdollista.

2.5 Mälkin oppimisteoria

Mälkki on väitöskirjassaan (2011) yhdistänyt Damasion biologista itsesuojelumekanismia

käsittelevää, Malisen säröä käsittelevää sekä Mezirow’n transformatiivisen oppimisen

käsittelevää teoriaa. Yksinkertaistettuna Mälkin yhdistelmä esittää oppimisen tapahtuvan

mukavuusalueen ulkopuolella seuraavasti: oman merkitysperspektiivimme ulkopuolella olevat

asiat aiheuttavat reunatuntemksia , joita Damasion esittämän suojelumekanismin mukaisesti

väistämme automaattisesti. Jos kuitenkin saamme tällaisesta tuntemuksesta kiinni, voimme

miettiä sen vaikutusta meihin. Voimme myös analysoida sen mekaniikkaa. Tätä Mälkki kutsuu

itsereflektioksi . Jos pystymme ymmärtämään reunatuntemuksen aiheuttajan sekä syyn, miksi

reunatuntemus syntyi, voi oma merkitysperspektiivimme laajeta.

Mälkin oppiminen tarkoittaa siis omien käsityksiemme muutoksia, maailmankuvamme

muutoksia sekä mahdollisesti jopa käyttäytymisemme muutosta. Koska tämä työ käsittelee

pääsääntöisesti vain musiikin tekemisen motivaatiota, on mahdollista, ettei Mälkin teoria nouse

aineistosta näkyville. Toisaalta esimerkiksi uuden soittotekniikan oppiminen tai vanhan

parantaminen saattaa aiheutua oman tekemisen tarkastelun kautta.

11

3. Tutkimusongelmat Pro­seminaarityöni tarkoitus oli selvittää taustoiltaan toisistaan poikkeavien muusikoiden

suhdetta soittamiseen ja samalla motivaatioon. Osalla on muodollinen musiikillinen koulutus,

osalla ei. Osa tekee musiikkia työkseen ja osa taas ei.

Tutkimusongelmani on

Minkälainen on muusikon motivaatio?

1. Minkälaisia itsemotivoinnin työkaluja muusikoilla on?

2. Mitä tehdä kun työkalut motivointiin eivät toimi?

3. Muodollisen ja epämuodollisen koulutuksen suhde motivaatioon?

Luvussa kaksi esitetyt motivaatioteoriat kuvaavat miten asiat tapahtuvat, kun ne on eristetty.

Tutkimusongelmat yrittävät yhdistää teorian ja käytännön toisiinsa, tai saada aikaan edes

vuoropuhelun ­ jääkö teorialta jotain huomaamatta, onko käytännöllä yhteyksiä teorioihin ja

miten teoria ja käytäntö voivat täydentää ja selittää toisiaan.

12

4. Metodologia ja aineisto Tässä luvussa esittelen tutkimusmentelmäni sekä aineiston. Lisäksi analysoin

teemahaastatteluni tässä (4.1), en itse analyysiluvussa, sillä teemahaastattelu on tärkeä osa

aineiston keruuta ja analyysiluvussa haluan keskittyä itse aineiston analyysiin. Lopuksi käyn läpi

ennakkoajatuksiani tuloksista (4.2).

Tutkin aineistoa hermeneuttisella tutkimusotteella, pyrkien ymmärtämään aineistosta ihmisten

suhteen motivaatioon omassa ammatissaan tai harrastuksessaan. Työhypoteesiksi on

alitajuisesti muodostunut se, että harrastajilla on suurempi sisäinen motivaatio, kuin

ammattilaisilla. Aineisto kerättiin teemahaastatteluina.

Hermeneuttinen tutkimus (Jyväskylän yliopisto) pyrkii syvälliseen inhimilliseen ymmärtämiseen.

Tässä keskiössä on subjektiivinen tulkinta aineistosta. Työssäni halusin itse ymmärtää

motivaation teoriaa sekä haastattelujen avulla myös sen käytäntöä. Hermeneuttinen tutkimus on

vaativa, jatkuvaa täydentämistä ja täyttymistä vaativa tulkinta, joka etenee ja hahmottuu kaiken

aikaa. Tulkintaa on tämän vuoksi vaikea rajata. Onko jotain tiettyä asiaa tulkittu jo tarpeeksi?

Onko jotain asiaa tulkittu liikaa?

Kuten jo edellä kirjoitin, on motivaatio mielestäni ameebamainen entiteetti ja tämän vuoksi

valitsin kvalitatiivisen tutkimuksen. Samasta syystä on hermeneuttinen tutkimusote hyvä

tutkimaan motivaatiota, sillä se palaa hermeneuttisen kehän periaatteella yksityiskohtaan

täydentääkseen kokonaiskuvaa ja näin parantuneella kokonaiskäsityksellä myös ymmärtää

paremmin yksityiskohtia.

Aineistona oli litteroidut teemahaastattelut. Luin haastattelut läpi ja poimin mielestäni olennaisia

sanoja ja lauseita, tuntemuksia ja haastateltavia kuvaavia tunteita. Keräsin näitä paperille ja

vertailin eri haastattelun sanoja keskenään, pyrin löytämään yhtäläisyyksiä ja eroavaisuuksia.

Tein alunperin neljä haastattelua, mutta tallenninlaitteen rikkoutumisen myötä menetin näistä

kaksi. Haastattelin erästä uutta ihmistä paikatakseni menetystä. Epämuodollinen ­ muodollinen

ja ammatti ­ harrastus nelikenttä (Kuva 1.) ei näin ollen valitettavasti täyttynyt kaikkien solujen

13

osalta.

Kuva 1. Haastatellut sijoitettuna nelikenttään harrastus ­ ammatti ja muodollinen ­ epämuodollinen koulutus.

4.1 Teemahaastattelun analyysi

Teemahaastattelun kysymykset ovat:

1. Teema, Harjoittelu ja motivaatio

1.1. Mikä motivoi harjoittelemaan?

1.2. Kun ei kiinnosta, työkaluja? (20min, työtila, treenipäiväkirja etsi lisää) h/viikko?

1.3. Mitä musiikki antaa? Mitä se taas ottaa?

2. Teema, Uuden oppiminen, opiskelu

2.1. Onko uuden opiskelu mieluista?

2.2. Onko motivaatio erilaista?

2.3. Missä vaiheessa uuden opiskelu muuttuu perus­, ylläpitäväksi harjoitteluksi?

3. Teema, Muodollinen ja epämuodollinen koulutus

3.1. Mikä on oma näkökulmasi em?

3.2. Hakeudutko itse opin äärelle vai ohjataanko sinut?

3.3. Kumman koet hyödyllisemmäksi motivaation kannalta?

Nostan haastattelun kysymykset tähän työn runkoon, sillä kysymykset olisivat voineet olla

14

parempiakin. Ensimmäinen teema olisi voinut olla nimeltään pelkästään “Harjoittelu” ja

kysymykset esimerkiksi “Miten harjoittelet? Mitä harjoittelet? Kuinka usein harjoittelet?” ja sitten

vähän avaavampiin kysymyksiin “Mitä teet, jos ei kiinnosta harjoitella?” Jo pelkkä sanan

motivaatio käyttö alkuperäisissä kysymyksissä tekee tästä työstä osaltaan epätieteellisen, sillä

tarkoitus on kuitenkin tutkia motivaatiota tieteellisesti, mutta nyt samaa termiä on käytetty

maallikoiden kanssa haastattelussa. Voidaan olettaa, että termiä ei olisi tullut käyttää

haastatteluissa.

Uuden oppimis ­teeman kysymykset ovat myös turhan suoria ja jopa haastateltavalta analyysiä

toivovia. Etenkin kohdan 2.2 kysymys “Onko motivaatio erilaista (uuden oppimisessa ja vanhan

kertaamisessa)?” voisi olla tutkimusongelma, ei haastattelukysymys. Haastattelusta tulisi

erilaisten kysymysten avulla pystyä rakentamaan näkemys siihen, millä tavoin, jos ollenkaan,

motivaatio vanhan kertaamisessa ja uuden opiskelussa on erilaista. Kysymykset tulisi sijoittaa

erilleen haastattelussa, jotta haastateltava ei pystyisi yhdistämään, että näitä käytetään yhdessä

analyysivaiheessa. Kysymyksiä voisi olla “Opiskeletko mielelläsi uutta?” ja “Onko vanhan

kertaaminen mielekästä?” Molemmissa kysytään mieluisuutta ja kysymykset ovat melko

arvovapaita ja neutraaleja, eivätkä sisällä oletusta vastauksesta.

Samoin toisen teeman viimeinen kysymys tulisi olla tutkijan selvitettävä aineiston perusteella,

oikein muotoiltujen kysymysten kautta saatujen vastausten avulla.

Edelleen kolmannen teeman kysymykset olisivat voineet olla epäsuorempia ja haastateltavien

arkea lähempänä. Toisaalta kahdella ensimmäisellä kysymyksellä sain näkemyksen melko

konkreettisesti, eikä sitä tarvinnut erikoisesti analysoida. Kolmas kysymys on ehdottomasti

tutkimusongelma.

4.2 Innokkuutta ja lennokkuutta ‐ alustavat ajatukseni ennen analyysiä

Koko tutkimusaiheen jäsentäminen oli vaikeaa ja sen hahmotuttua oli intoa enemmän kuin

taitoa. Haastattelun runko teemoineen ja kysymyksineen on tehty ennen syvällisempää

perehtymistä motivaation eri teoriohin. Lisäksi kysymysten asettelun tulisi olla käytännön

läheisempää. Tarkoitan tällä sitä, että kysymykset voisivat yhtä olla tutkimusongelmia ja että

haastattelukysymysten tulisi koskea haastateltavien arkea ja arjen valintoja, joista sitten

15

teoriaan peilaamalla selviäisi varsinaisten tutkimusongelmien ratkaisut.

Alustava ajatukseni tutkimusongelmaani, Minkälainen on muusikon motivaatio? on, että se on

monisyinen. Tästä huolimatta esitän, että muusikoilla on palo musiikin tekemiseen. Alaongelmiin

esitän hypoteesit seuraavasti; 1. Minkälaisia itsemotivoinnin työkaluja muusikoilla on? =

varmasti pakillinen, mutta epäilen niiden käyttöä, 2. Mitä tehdä kun työkalut motivointiin eivät

toimi? huonosta ongelman asettelusta huolimatta esitän, että vertaistuki eli mahdollisesti

orkesterin muut jäsenet tulevat tässä avuksi sekä 3. Muodollisen ja epämuodollisen koulutuksen

suhde motivaatioon? uskallan esittää ajatuksen, että sisäisesti motivoitunut oppii ilman

muodollista koulutusta ja voi ohjautua muodollisen koulutuksen pariin.

4.3 Aineiston käsittely sekä tulosten esittämistapa

Tarkoituksena oli käsitellä aineistoa hermeneuttisen perinteen mukaisesti. Alkuinnostuksen

jälkeen hermeneuttinen ote alkoi lipsua, “kokonaisuuden avulla yksityiskohtien ymmärtäminen

sekä detaljien kautta kokonaisuuden hahmottaminen”. Mutta entä sen jälkeen? Hermeneuttinen

ote on tulkintaa. Kyseiselle filosofiselle perinteelle nimensä antanut Hermes oli kreikan

mytologiassa sanansaattaja ja ihmiset epäilivät tämän vitsailevan ja muuntelevan jumalien

viestijä kiusatakseen ihmisiä. Viestejä tuli siis tulkita, aivan kuten näinä päivinä kristityt

tulkitsevat raamattua, muslimit koraania tai juutalaiset tooria. Tässä työssä yritän tulkita kolmen

musiikkia joko harrastavan tai työkseen tekevän ihmisen suhdetta musiikkiin, mitä he siitä

saavat ja ennen kaikkea mistä heille löytyy motivaatio musiikin tekemiseen.

Käsittelen aineistoa sisältöohjautuvasti. Analyysi alkoi litterointivaiheessa ja haastattelujen

läpilukemisen jälkeen irroitin muutamia sanoja sekä lauseita, jotka mielestäni kuvasivat hyvin

kyseisen haastateltavan tunnelmia. Sidon näin saadun yleisen kuvan perusteorioihin, jotka

esittelin alussa pintapuolisesti. Uskon näin saavani oman hermeneuttisen tulkitani ja teorioiden

välille vuoropuhelua, jossa mahdollisesti tulee tehtyä uusia löytöjä.

Tulokset esittelen luvussa viisi teemahaastattelun teemojen mukaisessa järjestyksessä, 1.

Harjoittelu ja motivaatio, 2. Uuden oppiminen ja opiskelu sekä 3. Muodollinen ja epämuodollinen

koulutus. Kun pidättäydyn tässä järjestyksessä, uskon saavani loogisen, lähes draaman kaarta

mukailevan kokonaiskuvan tutkimuksestani. Jokaisen teeman loppuun kirjaan sen teeman

16

tärkeimmät löydökset sekä luvun loppuun koonnin näistä. Molemmissa pyrin tarkastelemaan

asioita vielä esitettyjen teorioden valossa, jotta löydän teorian ja eräiden käytäntöjen mahdollisia

rajapintoja.

17

5. Analyysi Tässä luvussa esittelen analyysini tuloksia. Olen jakanut luvun alalukuihin, sillä löydöksiä on

hyvä käsitellä eri perspektiiveistä. Aluksi käyn läpi analyysissä esiin nousseen huomion itsensä

toteuttamisesta, kun musiikkia luodaan (5.1). Tämän jälkeen vertailen tutkimusongelmiani

haastattelujen kanssa (5.2). Seuraavaksi esittelen haastattelujen teemat verraten niitä eri

taustateorioihin (5.3), sekä lopuksi tulokset tutkimuskysymyksittäin (5.4).

5.1 Itsensä toteuttaminen uutta luotaessa

Ensimmäisenä haastatteluista nousee esiin yhdessä tekeminen ja yhdessä uuden luominen

(Bandura, 1977). Eri taustaiset ihmiset vaikuttavat arvostavan sosiaalista kontekstia musiikissa

hyvinkin paljon. Muun muassa sanat “ilo” ja “nauru” esiintyivät, kun taustana muodollinen

koulutus, mutta nykyään harrastus sekä epämuodollinen koulutus ja nykyään ammatti. Suhde

musiikkiin tuntui olevan mutkaton ja tavoitteet melko selkeät. Haastateltavat selvästi nauttivat

tilanteesta jolloin osalliset ovat harjoitelleet omat osansa ja niistä kootaan uusi kokonaisuus.

Tämä oli oman yksilöharjoituksen suurimpia esiin nousseita motivaattoreita. Harjoittelusta

sanottiin sekä negatiivisesti että positiivisesti. Suurin löydös oli erään haastateltavan oivallus,

että rutiininomaisen harjoittelun ­ esimerkiksi kaksikymmentä minuuttia päivässä ­ myötä oppii

paitsi harjoiteltavan asian, myös metataitona säännöllisen harjoittelun. Kun näkee mihin joka

päiväinen pienikin panos voi osaamisen viedä, niin pystyy tätä käyttämään jatkossa missä

tahansa asiassa (Engeström, 1982).

Itsensä toteuttaminen nousi esille termien “kehittyminen” ja “arvostus” kautta. Jo edellä mainittu

uuden tekeminen koettiin itsensä toteuttamiseksi ja tällä tavoiteltiin osaltaan muilta saatavaa

arvostusta. Tämä kuuluu muun muassa Maslow tarvehierarkian yhteenkuuluvuuteen sekä Ryan

& Decin itsemääräämisteorian mukaisesti tulee täytettyä kolme psykologista perustarvetta,

pätevyys, yhteenkuuluvuus sekä autonomia. Autonomiaa tässä edustaa oman ajan hallinta

yksilöharjoittelussa, yhteenkuuluvuutta yhteiset harjoitukset sekä pätevyyttä se osaaminen,

jonka kukin on omalla harjoittelullaan saavuttanut, mutta myös minkä ryhmä yhdessä saa

aikaan. Tulkitsen, että hienoimpina asioina nähtiin yhdessä uuden tekeminen, jossa kaikki

kolme psykologista perustarvetta toteutuvat jäsennellysti ja hallitusti. Vaikka säännöllinen

harjoittelu nähtiin myös negatiivisessa valossa ja ulkoapäin tulevana ohjauksena, niin

18

ymmärrettiin sen vaikutus yhdessä tekemiseen ja siitä saatavaan palkkioon. Tällaisessa

tilanteessa ei siis välttämättä toteutettu itseään yksilöharjoituksen aikana, vaan vasta ryhmässä

ollessa. Kollektiivinen itsensä toteuttaminen koettiin nähdäkseni myös suurempana

kokonaisuutena kuin yksilöiden omakohtainen itsensä toteuttaminen. Itsensä toteuttamiseen ­

tässä ilmaisu musiikin keinoin ­ oltiin myös näin valmiita näkemään vaivaa. Opiskelussa voisi

käyttää vertauksena esimerkiksi tenttiin lukemista yksilöharjoituksena ja sitten tenttitilannetta

itsensä toteuttamisena kun saa kirjoittaa omat tulkintansa asioista.

5.2 Tutkimusongelma ja haastattelut

Edellä kirjattu tutkimusongelma on “Minkälainen on muusikon motivaatio?” ja tämän

alaongelmat “Minkälaisia itsemotivoinnin työkaluja muusikoilla on?” sekä “Muodollisen ja

epämuodollisen koulutuksen suhde motivaatioon?” Muusikon motivaatio voi olla monenlaista,

siihen liittyy vahvasti arvostuksen saaminen, oman taidon kehittyminen sekä itsensä

toteuttaminen. Muusikon itsensä vaikutettavissa on oma taito sekä sitä kautta itsensä

toteuttaminen, mutta arvostuksen saamiseen ei voi suoranaisesti vaikuttaa. Oman taidon

kehittämiseen ollaan valmiita näkemään vaivaa, sillä ainakin haastateltavat ymmärsivät sen

suhteen itsensä toteuttamiseen.

Työkalut itsensä motivointiin löytyivät osittain ryhmäkurista ja ryhmäpaineesta, ei ole suotavaa

tulla yhteisiin harjoituksiin harjoittelematta omaa osaansa. Toisaalta myös tietoinen

etääntyminen harjoittelusta oli käytetty työkalu, sillä koettiin, että näin saadaan palautettua

alkuperäinen sisäinen kiinnostus harjoitteluun. Tauon vastapainona osattiin myös arvostaa

säännöllistä, rutiininomaista harjoittelua, josta löytyi osaamisen kasvamisen myötä työkalu.

Ohuesti tuli esille myös mahdollisen opettajan ammattitaito sekä motivointitaidot muun muassa

uuden harjoiteltavan ja oikeanlaisen harjoiteltavan tuottaminen oppijalle. Eräs haastateltava toi

vahvasti esille deadlinen eli aikarajan sekä tavoittellisuuden motivaation lähteenä. Hän koki

aikarajan olevan motivaattori an sich , eli harjoittelun olevan lähes itsestään selvää ja aina

motivoitunutta aikarajan ollessa olemassa. Tähän liittyi aina myös tavoitteellisuus eikä kyseisen

henkilön kohdalla tässä vaiheessa elämää ollut rutiininomaisella harjoittelulla sijaa. Tämä johtui

siitä, että riittävä taitotaso oli jo saavutettu.

Vaikka haastattelukysymysten asettelu olisi voinut olla parempi, muodollisen ja epämuodollisen

19

koulutuksen eroista ja vaikutuksista motivaatioon saatiin teemahaastattelussa hyviä vastauksia.

Muodollinen koulutus koettiin ristiriitaisesti sekä hyvänä että huonona. Hyvänä se koettiin siten,

että sen parista sai työkalut oppimiseen, eli opittiin oppimaan. Tämän lisäksi koettiin

muodollisen koulutuksen tuovan perustaidot. Tämä ei kuitenkaan ollut erään henkilön, joka

elättää itsensä musiikilla, mukaan välttämätöntä ja saattaisi olla jopa rajoja asettava. Tällä

tarkoitetaan muodollisen koulutuksen mahdollista muovaamista “sellaiseksi kuin pitää olla” ja

pahimmillaan sisäinen kiinnostuksen, sisäisen motivaation tukahduttajaksi. Toisaalta nähtiin

myös, että sisäisen motivaation johdattelema koulutus ­ muodollinen tai epämuodollinen ­

saattoi helposti jäädä mukavuusalueen sisäpuolelle. Jos tällaisessa tilanteessa oppija heitettiin

tuntemattomaan, epämukavuusalueelle, oli ilmeisen selvää, että tulokset olisivat oppimisen

kannalta positiivisia. Koettiin, että minkä tahansa oppiminen aiheeseen liittyen toi lisää

rakennuspalikoita omaan osaamiseen. Vastauksista paljastui tietynasteinen arvostus

muodolliseen koulutukseen kaikilta haastatelluilta, joskin pienin varauksin.

5.3 Haastattelujen teemat ja eri motivaatioteoriat

5.3.1 Harjoittelu ja motivaatio ‐ “Siitä tulee merkityksen tunne, et saavuttaa sen

oman rimansa.”

Aloitin haastattelun tällä teemalla ja kysymyksellä “Mikä motivoi harjoittelemaan?”. Kysymys on

vähän heikko, sillä se mitä tavan ihminen ymmärtää motivaatiolla ei ole sama miten se

ymmärretään tieteellisesti. Vastauksissa vilahteli “paremmuus” ja “mukavuus, kun osaa”, mutta

myös itsensä ilmaiseminen ja siinä kehittyminen esiintyi. Tunteesta puhuttiin siten, että kun

osaa soittaa ja ymmärtää musiikkia paremmin, myös sen sisältö avautuu enemmän, puhutaan

siis tulkinnasta.

Tarveteorian näkökulmasta kyse on puhtaasti itsensä toteuttamisesta tässä. Samalla kuitenkin

harjoitteluun liittyi arvonantoa sekä yhteenkuuluuvuutta, sillä yksilöharjoittelussa harjoiteltiin

yhteisharjoittelua varten. Haastatelluilla ei ollut sinänsä näkyvää pätemisen tarvetta, mutta

omalla yksilöharjoittelulla haluttiin antaa ryhmälle (orkesterille) näkyville oma panos, jolla

osoitettiin arvonantoa ja mahdollisesti myös saatiin sitä. Samalla arvonannolla myös lisättiin

yhteenkuuluvuuden tunnetta, kun tehtiin asiaa yhdessä ja kaikki tekivät oman osansa

kokonaisuutta. Mahdollista harjoittelemattomuutta katsottiin negatiivisesti, mutta

kertatapahtumana suopeasti.

20

Yritin erästä haastateltavaa lähes painostaa kysymyksellä “Mitä tehdä, kun ei kiinnosta

harjoitella?”, sillä hän ilmaisi ykskantaan, että sellaista ei tule, motivaatio ei lopu, jos on jokin

tavoite. Tämä henkilö koki tämän hetkisen musiikin soittamisen enemmän terapiana, jolla ruokkii

muuta arjen jaksamista ja työssä jaksamista. Tässä on mielestäni tutkimuksen vahvin

mahdollinen sisäisen motivaation esimerkki, palo tehdä asiaa ja tehdä se kunnolla. Vaikka

hänelläkin pyyntö soittamaan tulee muualta, mutta kun asiat ovat selvät, motivaatio on täysin

sisäisesti ohjattua. Kuten Eccles ja Wigfield (2002) kirjoittavat, tekemisen sisäinen arvo on sitä

kun yksilö nauttii tekemästään. He jatkavat, että tässä arvo­komponentilla on samankaltainen

rakenne kuin sisäisellä motivaatiolla.

Attribuutioteoria tuli vastaan erään haastattelun parissa siten, että “opettaja ei pystynyt enää

kiinnostamaan”. Ymmärrän, että opettaja ei pystynyt enää luomaan sopivia haasteita, jotka

olisivat olleet sekä mielenkiintoisia että taitoja lisääviä. Haastattelussa kävi ilmi, että

opettaminen meni rutiininomaiseksi, kun haastateltavan mielestä musiikissa on oltava

intohimoa. Hän kertoi soittaneensa “silmät kosteina jotain venäläistä kaihomielistä sävelmää” ja

on mahdollista, jos opettaja ei koe samanlaista intohimoa musiikkiin eikä opettamiseen, niin se

näkyy opettamisen laadussa. Tässä kuitenkin haastattelusta käy ilmi, että oppilas jättää koko

soittoharrastuksen lopetuksen opettajan harteille. Tämä ei liene koko totuus, mutta varsin yleistä

sinänsä selittää jonkin tärkeän asian menettäminen oman kontrollin ulkopuolella olevalla asialla.

Toisaalta haastattelusta käy myös ilmi, että jälkiviisaana opettajan vaihdos olisi mahdollisesti

voinut olla hyvä asia harrastamisen kannalta. Eli asia selitettiin ulkoisen hallitsemattoman

kautta, mutta nähtiin reflektion jälkeen sen olleenkin hallittavissa oleva ulkoinen seikka.

5.3.2 Uuden oppiminen ja opiskelu ‐ “Onnistumisen ilo sit kun sä saat sen

vedettyä. Ja sit uudestaan, niin että sormenpäistä lähtee nahat!”

Uuden oppimisesta oli kaikilla haastatelluilla lähtökohtaisesti positiivinen näkemys. Tässä tulee

kuitenkin erottaa musiikin luominen, uuden teknisen asian oppiminen ja uuden instrumentin

oppiminen. Uuden musiikin luomisessa nähtiin vahvasti itsensä toteuttamisen toteutuvan. Tämä

oli myös selkeä ja tiedostettu tavoite. Tämäkään ei ollut itsestään selvää, sillä vaikuttaa siltä,

että kaikilla haastatelluilla oli kova itsekritiikki tekemisensä osalta. Voiko siis olla siten, että

vaikka taidot ja kiinnostus sekä ympäristö mahdollistavat itsensä toteuttamisen, se ei

21

onnistukaan? Uskoisin, että tässä puhutaan luomisen tuskasta. Miten tämä liittyy motivaatioon?

Jos tekijä kokee ahdistusta uuden luomisesta eli itsensä toteuttamisesta, voi ahdistus olla

aloittamisen este. Tätä asiaa käsiteltiin Mikkosen kurssilla jonkin verran ja työkaluja siihen on

muun muassa aikataulutus sekä mindfulnessista lainattu tunnetilasta itsensä tietoinen

etäännyttäminen. Ahdistukseen liittyy mielestäni myös attribuutioteoria, sillä koetaan, ettei tästä

mitään tule. Koetaan siis epäonnistumisen tunne ennen kuin ollaan edes aloitettu tekemistä.

Selitetään jo etukäteen syitä, miksei voida onnistua, eli väistetään epäonnistumista (Eccles &

Wigfield, 2002) Voiko inspiraatiota herättää? Sekä näiden haastattelujen että muun muassa

Mikkosen kurssin (2015) perusteella uskallan ajatella, että voi. Tähän ei kuitenkaan ole mitään

yksinkertaista ja aina toimivaa ratkaisua, mutta jos esimerkiksi uuden oppimisessa on haasteita,

eikä oppija ole sisäisesti motivoitunut, voi ulkoista ohjausta pyrkiä kääntämään sisäiseksi

ajattelemalla miten tämä uusi asia tulee vaikuttamaan kokonaisuuteen (Ryan & Deci). Tässä on

tietynlainen ero Csikszentmihalyin Flow­teoriaan, jossa taidot vastaavat haastetta juuri

sopivassa mitassa. Uuden luomisessa haaste on abstraktio, joka realisoituu vain jo olemassa

olevien taitojen kautta sekä mahdollisesti jopa luomistilanteessa syntyvien taitojen avulla.

Tällaisessa tilanteessa tulee kuitenkin olla vahva osaaminen kyseiseen asiaan sekä uskallusta

astua mukavuusalueen ulkopuolelle.

5.3.3. Muodollinen ja epämuodollinen koulutus ‐ “Siinä menee lapsi pesuveden

mukana, jos vahingossa tappaa kiinnostuksen muodollisessa koulutuksessa.”

Näissä haastatteluissa sekä muodollinen että epämuodollinen koulutus nähtiin kunkin

haastateltavan osalta eri näkökulmista. Näkemys saattoi olla, että muodollinen koulutus tuhoaa

tai estää luovuutta, mutta silti muodolliselle koulutukselle annettiin arvoa perusasioiden

opettelun kannalta. Samalla epämuodollisen koulutuksen nähtiin toimivan välillä jopa

innoituksena muodolliselle koulutukselle muun muassa siten, että joltain toiselta opittu asia tai

vain vinkki asiasta saattoi ohjata muodollisen koulutuksen pariin syventämään tämän asian

ymmärtämistä.

Epämuodollinen koulutus nähtiin sekä inspiroivana että ahdistavana. Inspiroivana siksi, että se

oli vapaata ja kokeilu liittyi siihen vahvasti. Ahdistavana siksi, että paikoitellen jäätiin ikään kuin

tyhjän päälle uuden taidon kanssa, sillä ei ymmärretty taidon sijaintia kokonaisuudessa tai että

miksi kyseinen asia edes toimi, eikä sitä näin saatu liitettyä aikaisempaan osaamiseen.

22

Epämuodollisesti eli itsekseen kouluttautunut ja musiikkia ammatikseen tekevän näkemys

muodolliseen koulutukseen oli varovaisen hyväksyvä. Hän näki muodollisen koulutuksen lähes

välttämättömänä esimerkiksi klassisessa musiikissa, muttei kevyessä musiikissa. Kevyen

musiikin suhteen näkemys oli, että muodollinen koulutus saattaa hillitä, joskaan ei kahlita

tekijää. Samalla tuli todetuksi, että pieni osa klassisesti koulutetuista tekee omaa musiikkia, kun

taas suurehko osa kevyen musiikin koulutetuista sekä itseoppineista tekivät omaa musiikkiaan.

Kun kysyin onko motivaation kannalta oleellista onko kyseessä muodollinen vai epämuodollinen

koulutus, päästiin uudemman kerran mukavuusalue aiheeseen. Itse oppimalla näyttäisi olevan

vahva taipumus pysytellä tutuissa asioissa ja nähtiin hyväksi tönäisy johonkin uuteen, uudelle

alueelle menemiseksi. Samanlaista ajatusta pyöritteli myös niukan muodollisen koutuksen

saanut henkilö. Saman asian toinen puoli on niin sanottu fakkiintuminen, eli ei edes nähdä sen

oman intressin ulkopuolelle. Ollaan saavutettu jotain mukavaa, eikä siitä haluta luopua, ei edes

hetkeksi, vaikka mahdollisesti tiedetään sen olevan taitojen kannalta hyvä asia sekä lisäävän

omaa osaamista. Tässä taustateoriana voisi olla Mezirow’n transformatiivinen oppiminen sekä

Mälkin (2010) näkemys laajentuneesta merkitysperspektiivistä reunatuntemuksen ja reflektion

kautta. Mälkin teoriassa reunatuntemus, myös särö, ohjaa palaamaan mukavuusalueelle, jo

olemassa olevaan merkitysperspektiiviin. Jos kuitenkin osaisimme tunnistaa särön antaman

mahdollisuuden uuden oppimiselle, mahdollisesti jopa haketua säröytyneeseen tilaan, niin

voisimme hyväksi käyttää meihin rakennettua suojelumekanismia (Mälkki tulkitsee Damasiota,

2010) ikään kuin väärin, mutta omaksi eduksemme. Tämä voisi tapahtua esimerkiksi

ahdistuksen vallatessa kehomme, ottaisimme tunteeseen ja mahdolliseen tuntemukseen

etäisyyttä, toteaisimme oppimisen mahdollisuuden ja tutkisimme sitä edelleen. Tätä Mälkki

kutsuu itsereflektioksi. On mahdollista, että tulkitsen Mälkkiä tässä väärin ja pois hänen

käyttämästään konteksista, mutten voi jättää käyttämättä tätä löydöstä. Yksinkertaistettuna

menisimme siis tietoisesti mukavuusalueen ulkopuolelle, sillä tiedämme, että uuden oppiminen

on tällä tavoin mahdollista.

Muodollisen koulutuksen saanut, mutta musiikkia harrastava haastateltava henkilö oli vahvasti

sitä mieltä, että molemmat on erittäin tärkeitä. Muodollisen koulutuksen tärkeimmäksi anniksi

nousi ikään kuin metatason taito säännöllisen harjoittelun tuomista eduista. Jo aikaisemmassa

teemassa tuli mainittua, että joka päiväinen, vaikka lyhytkin harjoittelu, tuo tulosta. Tämän asian

huomaaminen eli oppiminen voi sitten olla omassa epämuodollisessakin opiskelussa tärkeä

23

työkalu.

5.4 Tulokset tutkimuskysymyksittäin

5.4.1 Minkälainen on muusikon motivaatio?

Muusikon motivaatio on sekä yksioikoinen että monitahoinen. Yksioikoinen se on nautinnon

saavuttamiseksi oman tekemisen kautta välittömästi soitettaessa, jolloin motivaatio on sisäistä.

Parhaimmillaan soittaja voi saavuttaa jopa flow­ eli virtaustilan. Tämän lisäksi ja mielestäni

musiikin tekemisen ­ etenkin yhdessä tekemisen ­ yksi tavoitteista on mindfulness ­tyylinen

hetkestä irtoaminen, aktiivinen ja hyväksyvä läsnäolo. Tämä on toki saman henkistä kuin flow,

mutta toteutuakseen ei vaadita yhtä suuria ponnisteluita, taitoja eikä haasteita. Näkisin, että

mindfulness­harjoitteilla voidaan kuitenkin mahdollistaa flowta jonkin verran, etenkin kun tässä

se tapahtuu samassa kontekstissa ­ soitettaessa musiikkia.

Monitahoisuutta kuvastaa yhteisöllisyys, yhdessä tekeminen sekä toisten auttaminen ja avun

saaminen. Kaikkien haastateltavien mielestä yhdessä soittaminen ja etenkin uusien kappaleiden

tekeminen oli soittamisen parasta antia. Tätä en osannut odottaa näin vahvasti tulevaksi. Kuten

edellä, niin yhdessä soittamisessa koettiin läsnäolo erittäin tärkeäksi. Pitää pystyä

kuuntelemaan mihin muut orkesterin tai bändin jäsenet melodiaa vievät, jotta pystyy tukemaan

sitä omalla instrumentillaan. Samaan aikaan tulee oman teknisen osaamisen olla kyseistä

haastetta vastaavalla tasolla. Tulkitsen, että jossain mielessä ja jossain määrin kollektiivinen

flow on mahdollista. Tätä ei kuitenkaan sanalla sanottu, mutta välttämättä haastateltavat eivät

tiedä miten Csikszentmihalyi on termin määritellyt. Se, että flow ei ole joka päiväistä, eikä

mitenkään helposti saavutettavissa ei tarkoita, että se olisi jotenkin mystistä.

Muusikon perusmotivaatio palaa siis Maslow’n korkeimmalle portaalle, itsensä toteuttamiseen.

5.4.2 Minkälaisia itsemotivoinnin työkaluja muusikoilla on?

Tässä tutkimuksessa tärkein itsemotivoinnin työkalu oli tietoinen tauko soittamisesta sekä

jatkuva harjoittelu. Nämä toistensa näennäiset vastakohdat palvelevat harjoittelun motivaatiota

24

eri lailla. Tietoinen tauko soittamisesta takaa pidemmän aikajänteen aikaisen mielenkiinnon,

jottei kuluta sitä loppuun. Näksin tämän tiedostavaksi loppuunpalamisen estämiseksi. Jatkuva

harjoittelu harjoituskautena voi tarkoittaa vain viidentoista minuutin harjoitusta, mutta päivittäin.

Tällä metodilla annetaan psykomotoriselle muistille sisäistyä levon aikana. Tämä metodi kuuluu

myös metataitoihin, jota voi käyttää muuallakin elämän piirissä. Henkilö voi harjoitella mitä

tahansa asiaa lyhyen hetken kerrallaan ja silti tai juuri siksi oppia kyseisen taidon. Omasta

mielestäni hyödyllinen ja tärkeä tulos tässä tutkimuksessa.

Myös yhteisöllisyys ja tämän kautta muodostuva auttaminen sekä niin sanottu ryhmäkuri eli

velvoite olla valmiina ja antaa aikaa muille, koettiin tärkeänä ulkoisen ohjauksen ja motivaation

lähteenä.

5.4.3 Mitä tehdä kun työkalut motivointiin eivät toimi?

Tämä valitettavan huono ja ilman teoreettista taustaa luotu kysymys ei saanut suoraa vastausta.

Paremminkin olisi tullut miettiä mitä muita työkaluja on kuin jo olemassa olevat. Toisaalta edellä

esitetty tietoinen tauko ja lepo on mielestäni äärimmäinen ja varmasti oikein käytettynä toimiva

keino motivaation herättämiseksi. Oikein käytettynä tauko antaa luvan olla ajattelematta

tekemättömyyttä eikä tällöin tekemättömyys paina, vaan tauko toimii lepona kuten on tarkoitus.

5.4.4 Muodollisen ja epämuodollisen koulutuksen suhde motivaatioon?

Ensimmäinen huomio haastattelujen pohjalta oli, että muodollinen koulutus koettiin ulkoisen

ohjauksen ja näin ollen mahdollisesti jopa epämiellyttävän tunteen synonyymiksi. Vaikka itse

oltaisiin haettu muodolliseen koulutukseen, voitiin se kokea paikka paikoin keskittyvän omasta

mielestä turhiin asioihin. Toisaalta muodollinen koulutus sai myös kiitosta perusasioiden

oppimisen vuoksi. Ehkä tässä oli henkilökohtaisten kokemusten eroja, joita ei voi yleistää.

Epämuodollinen koulutus nähtiin lähes emansipatorisena asiana. Ei ollut rajoja, joten itseä voitii

toteuttaa juuri siten miten omat taidot riittivät. Tästä tulin kuitenkin ristiriitaiseen päätelmään, että

epämuodollisesti aloitettu opiskelu saattoi hyvinkin suunnata oppijan muodollisen koulutuksen

piiriin, juurikin perustaitojen oppimisen ja mahdollisesti kertaamisen kannalta.

Näkisin että sisäinen motivaatio oppimiseen vei helpommin epämuodollisen koulutuksen piiriin,

25

ainakin osassa haastateltuja. Kuitenkin itseoppimisen tultua pisteeseen, ettei ollut enää

mahdollista oppia hakeuduttiin muodollisen koulutuksen piiriin. On kuitenkin niin, että ulkoisen

ohjauksen sekä sisäisen ohjauksen vuoksi muodolliseen koulutukseen hakeutuminen vaaransi

sisäisen motivaation ja sen kehittymisen liiallisen rakenteellisuutensa vuoksi.

26

6. Pohdinta

6.1 Luotettavuus

Tässä työssä käytetty aineisto on kerätty nauhoittamalla teemahaastatteluja nimettöminä

pysyviltä henkilöiltä. Haastatellut ovat olleet tietoisia haastattelun tarkoituksesta. Olen käsitellyt

aineistoa parhaan osaamiseni mukaisesti ja pyrkinyt tuomaan esille niitä asioita mitä itse olen

aineistosta löytänyt. Haastatellut ovat omasta lähipiiristäni, sillä koin heidät helpoiksi haastatella

aikataulullisesti ja logistisesti. Minä tutkijana ja he haastateltavina pystyimme olemaan omat

itsemme, eikä tilanne ollut “steriili”. Tarkoitan tällä, että toisilleen tuntemattomat henkilöt

saattaisivat pyrkiä antamaan itsestään jonkinlaisen kuvan, joko tietoisesti tai tiedostamatta,

jolloin vastaukset voisivat kuvata jotain ideaalia todellisuuden sijasta.

Reflektiona tutkimukseen näen itseni innokkaana, mutta kevyin perustein johtopäätöksiä

tekevänä sekä jo vähäisen teoreettisen taustan perusteella mieluusti asian kanssa etenevänä

tutkijana. Tätä olen pyrkinyt kuitenkin paikkaamaan ottamalla muutaman teorian viitekehykseksi,

olkoonkin että nämä jäävät tarpeettoman pinnallisiksi. Vaikka aihe on minulle läheinen, olen

pystynyt tutkimaan aineistoa objektiivisesti teorian ja metodologian avulla, enkä ole omien

ennakkoasetelmieni vaikuttaa tuloksiin.

En usko tällä pro­seminaari työllä olevan suurta tieteellistä merkitystä, mutta näen kuitenkin

hyvää potentiaalia tutkimustavassa sekä teorioitten yhdistämisessä, mistä enemmän

jatkotutkimus alaluvussa. Uskon perehtyväni motivaation teorioihin enemmän psykologian

opinnoissani ja näitä oppimisteorioihin yhdistelemällä yhteisöllisestä oppimisesta ­ on

tutkimuksen kohteena sitten bändi tai työyhteisö ­ voidaan saada sekä eristettyä mielenkiintoisia

asioita, mutta ennen kaikkea nähdä näiden teorioiden yhdessä muodostama kuva sen

hetkisestä todellisuudesta.

6.2 Jatkotutkimus

Lähes itsestäänselvä jatkotutkimus olisi ottaa koko orkesteri / orkestereita tutkimuskohteeksi.

Edellisten motivaatio­ ja oppimisteorioitten lisäksi näkökulmaa voisi lisätä sosiaalipsykologian ja

27

johtamistutkimuken sekä oppivan organisaation teorioilla. Tällaisten erilaisten teorioitten

analyysejä yhdistettäessä saataisiin varmasti hyvä kuva siitä miten orkesteri toimii, miten sen

jäsenten toiminta vaikuttaa kokonaisuuteen sekä toisiin yksilöihin. Pienemmässä mittakaavassa

tätä voisi tutkia kevyen musiikin orkesterissa, bändissä, jossa on kolmesta kuuteen jäsentä tai

vastaavasti isommassa mittakaavassa sinfoniaorkesterissa, jossa voi olla lähes sata jäsentä.

Tällaisessa tutkimuksessa tulisi olla parempaa tietoa jo musiikinkin teoriasta sekä

musiikkipedagogista osaamista.

Jatkotutkimuksena olisi myös mielenkiinoista tutkia tämän tutkimuksen aihetta tai aineistoa

Kaisu Mälkin (2011) ja Ryanin & Decin itsemääräytymisteorioita yhdistelemällä.

Yksinkertaistettuna Mälkin Mezirow’n ja Damasion teorioita yhdistävä teoria rajatuntemuksista

reflektion kautta laajentuneeseen merkitysperspektiiviin on samansuuntainen Ryan & Decin

teorian ulkoisesta ohjauksesta sisäistämisen kautta integroituun ohjaukseen kanssa. Näen

nämä saman aikaisina ja verrannollisina, kuva 2.

Kuva 2. Mälkin teorian ja Itsemääräytymisteorian vertailu ja vaiheiden samanaikaisuuden kuvaaminen.

Esimerkkinä rajatuntemuksesta opettajan pyyntö, että opiskelija tekee tehtävät. Tämä on

opiskelijalle mahdollisesti rajatuntemus, sillä tehtävien teko ei ole omassa

merkitysperspektiivissä sisältyneenä tärkeänä asiana. Samoin se on ulkoista säätelyä, sillä

28

pyyntö tekemiseen tulee yksilön ulkopuolelta. Motivaatiokin on täten ulkoista. Oletetaan, että

opettaja osaa selittää opiskelijalle ymmärrettävästi, miksi tehtävät on tehtävä, miten tämän

tehtävän tekeminen liittyy tutkintoon tai työelämään. Onnistuneen keskustelun jälkeen opiskelija

saattaa tarkistaa omaa maailman kuvaansa ja lisätä tämän mahdollisiin omaan

merkitysperspektiiviin kuuluviin ajatuksiin. Ajatus on siis sisäistetty ja ymmärretty. Ajan kanssa

ja muutaman toisenkin keskustelun jälkeen on mahdollista, että ajatus integroidaan omiin, se on

siis vielä ulkoa tullut, mutta jo täysin hyväksytty toiminnan säätelijä. Se ei kuitenkaan ole vielä

muuntunut sisäiseksi säätelyksi eikä sisäiseksi motivaatioksi ja Mälkin teorian kannalta se on

vielä reflektointi vaiheessa.

Viimeinen vaihe, eli laajentunut merkitysperspektiivi ja sisäinen säätely sekä motivaatio seuraa

vain, jos reflektion tuloksena on voitu omaksua uusi tapa toimia ja nähdä maailmaa, omien

alkuoletusten ylittäminen ja muuttaminen. Samanaikaisesti ajatus on Ryan & Decin

itsemääräytymisteorian mukaan muuttunut sisäisen säätelyn piiriin sekä asian tekeminen on

sisäisesti motivoitunutta, eli pelkkä tekeminen riittää palkkioksi, ei tarvita ulkoisia palkkioita,

vaikka toki tiedostetaan mahdollisten ulkoisten palkkioiden olemassa olo, kuten hyvät

arvosanat, hyvä työpaikka valmistumisen jälkeen ja esimerkiksi arvonanto näistä.

Tämä on erittäin yksinkertaistetusti esitetty ajatus Mälkin ja Deci & Ryanin teorioitten

yhtäläisyyksistä sekä yhteneväisyyksistä. Tätä olisi sekä mielenkiintoista tutkia pidemmälle,

mutta ehdottomasti myös käyttää näitä molempia saman asian tutkimisessa. Onhan kuitenkin

niin, että kun yhtä tapausta tutkii monelta kantilta, monen teorian tai fikkarin valossa, saa siitä

enemmän irti.

29

Lähteet

Bandura, A. 1977. Social Learning Theory. United States of America: Prentice­Hall

Csikszentmihalyi, M. 1990. Flow: The Psychology of Optimal Experience. United States of

America: Harper & Row

Eccles, J. S. & Wigfield, A. 2002. Motivational Beliefs, Values, and Goals, julkaisussa Annual

Review of Psychology Vol. 53: 109­132, viitattu 25.2.2013

Engeström, Y. 1982. Perustietoa opetuksesta. Helsinki: Valtiovarainministeriö

Hermeneuttinen tutkimus. Jyväskylän yliopisto. Viitattu 21.7.2015.

https://koppa.jyu.fi/avoimet/hum/menetelmapolkuja/menetelmapolku/tutkimusstrategiat/hermene

uttinen­tutkimus

Mikkonen, J. 2015. Motivaatio­ ja oppimispsykologia. Kurssi A.2.4. Helsingin avoin yliopisto

Mälkki, K. 2011. Theorizing the nature of reflection. Väitöskirja. Helsingin yliopisto,

käyttäytymisieteiden laitos, kasvatustieteellisiä tutkimuksia numero 238

Peltonen, M. & Ruohotie, P. 1992. Oppimismotivaatio. Helsinki: Otava

Pervin, Lawrence A. 2003. The science of personality, toinen painos. United States of America:

Oxford University Press

Self­determination theory. Wikipedia. Viitattu 24.7.2015.

https://en.wikipedia.org/wiki/Self­determination_theory